Ihan ensiksi pahoittelut kuvien puuttumisesta tässä jaksossa. Ne eivät ole hukassa, mutta niitä ei saa laitettua kansiosta tänne sitten kirveelläkään. Sieltä ei kerta kaikkiaan saa auki muuta kuin sen sivun, johon ladataan uusia kuvia. Syytä en tiedä, olen laittanut kyselyä ja odottanut ja odottanut, mutta en saa vastausta. Pihkana.

Mutta jotta ette nyt kokonaan jäisi ilman kuvallista hupia, niin tuossa yksi mäyrisjuttu:

https://www.facebook.com/SausageDogCentral/videos/vb.78798767561/10152489888027562/?type=2&theater

Aika hauska.

Ruohikko kasvaa, ja pallot häviävät sitä mukaa. Tällä hetkellä niitä on hukassa ainakin kolme, yksi niistä edelleen se suht iso, jota ei vaan löydy, vaikka sitä on kissojen ja koirien - no, ainakin koirien - kanssa haettu. Lisäksi yksi narupallo uhkasi maastoutua ikuisiksi ajoiksi kissatarhan päälle, mutta lukuisien manööverien (ja yleisön kannustuksen) jälkeen sain palautettua sen maan pinnalle. Sen sijaan kaksi narupalloa on teillä tietymättömillä, vaikka juuri äskettäin olivat kaikki näkyvillä ja satunnaisesti käytössäkin. Mutta kaikkein kummallisin on Rion lempilelu kahvakurre, joka on loistavan oranssi ja ainakin kolmisenkymmentä senttiä toiseen suuntaan - se on häviksissä, eikä tunnu löytyvän kirveelläkään. Huoh. Hevosetkin ovat nyt ahkeroineet pihalla ainakin joka toinen päivä niin, että suljen laitumelle menevän portin, jolloin ne eivät voi livahtaa sinne ennen aikojaan, mutta lelut vaan pysyvät hukassa.

Rondokin tuli nimettyä uudestaan. Nyt se on välillä Ruu, ainakin silloin, kun sitä pitäisi huutaa pihalla, enkä saa ääntä kunnolla - tuo uu on paljon helpompi vain henkäistä ulos, ei tarvitse rasittaa keuhkoja. Se tajusi kyllä heti ensi kerrasta, ketä tarkoitin, ja tottelee edelleen kumpaakin nimeä, mutta kuitenkin, kätevää :)

Täällä(kin) oli melko kuumaa, mutta nyt on onneksi viilennyt, ja villasukat on otettu sisällä uudelleen käyttöön. Tosin huomenna pitäisi taas olla kuumempaa...

Tein yhtenä päivänä teeleipiä juustoraasteella, kun kaikki täkäläiset leivät ovat ihan mauttomia, enkä tiennyt enää, mitä söisin. Jostain netistä bongasin tuon ohjeen, ilmeisesti vähän erilaisen kuin ennen, koska näistä tuli tosi hyviä. Kaikissa englantilaisissa kirjoissa ne syövät koko ajan teeleipiä (ja oikeita leipiä, yyh...) hillolla (ja kermalla, voi kauhistus), ja kokeilin sitten noitakin vadelmahillolla - hyviä olivat, mutta tuorejuustolla ainakin yhtä hyviä. Ai niin, ja toisena päivänä tein kookospikkuleipiä jostain iankaikkisen vanhoista kookoshiutaleista, joskin niistä tuli kaikkea muuta kuin PIKKUleipiä - ne levisivät pitkin ja poikin, mutta hyviä ovat kyllä.

Meidän pihalla, tai oikeastaan tuolla ulkorakennuksen takana, kasvaa uusi sireeni, sininen. Jos se viime vuonna jo olikin olemassa, ei se ainakaan kukkinut, ja nyt siinä oli jo niin monta kukkavartta, että otin siitä vähän sisällekin. Sen sijaan se varsinainen pihalle laakerien välistä kurkotteleva sireeninoksa ei ole kukkinut tänä vuonna lainkaan. Samoin ulkorakennuksen takana kasvava kultasade on täydessä kukassa, mutta pihan kultasateessa on tasan kaksi kukkaterttua. Outoa.

Nokkosia keräsin taas ja laitoin tarjottimille kuivumaan, mutta nyt, kun ei enää tarvitse polttaa puita kaminassa, ne eivät kuivaneet ollenkaan niin rapeiksi kuin viime kerralla, ja niitä saa oikein raastaa kappaleiksi, kun viimeksi tarvitsi vain hieraista kädessä, ja ne menivät pieniksi muruiksi. Nyt nuo hyväkkäät yrittivät vielä polttaakin, kun pienentelin niitä koirien ruokaan.

Yhtenä päivänä, kun oltiin menossa kauppaan ja odoteltiin liikenneympyrään pääsyä, kuului semmoinen pamaus, että ajattelin, että meidän autosta irtosi vähintään takaosa jossain mystisessä räjähdyksessä, tai joku ajoi vauhdilla perään (auto kyllä kävi ja kukkui edelleen eikä hievahtanutkaan, mutta eihän se mielikuvitustani jarruttanut yhtään). Taisin olla likempänä sydänkohtausta kuin ikinä ennen, ja oli pakko ajaa sivutielle varmistamaan, ettei autosta puutu mitään. Siellä selvisi syykin siihen pamaukseen, eikä se ollut onneksi edes lähtöisin omasta autosta - rekasta oli puhjennut rengas siinä ihan lähellä, ei ilmeisesti edes räjähtänyt, koskapa oli ihan ehjän näköinen mutta litussa. Puoli kylää kyllä näytti kyllä vähän sätkyiltä joka puolella, etten ollut ainoa, ja käteni tärisivät vielä kaupassakin. Huh!

Eilen sitten katsoin (taas kerran) päivän piristykseksi oikein vanhan kunnon Lassie-elokuvan, jossa on yksi kauneimmista koskaan näkemistäni Lassieista (muistuttaa tosi paljon isoäitini Rex-collieta, joka syntyi -59, voi...). Kas tässä teillekin, toivon, että näkyy myös Suomessa (pahoittelemme käännöksen puuttumista, mutta onneksi ei ole sentään dubattu ranskaksi...kuulovammaisia varten on sentään tekstitys ja muita selvennyksiä, jotka suovat filmille oman mausteensa):

https://www.youtube.com/watch?v=sxUS3Xt1m38

Omat lassiet kuorsaavat tuossa vieressä odotellessaan, että pääsemme tallihommiin naapurin koiran mentyä lounaalle, ja että nameja lentää taas pusikkoon puikkonokkien haettaviksi.

Viihtyisää viikonloppua.