Ananaskirsikat%20012-normal.jpg

Pääsi tässä helteessä ihan unohtumaan, että minullahan olisi tässä heinäkuussa ollut 50-vuotistaiteilijuhla - nimittäin koiranomistajana ;) Tarkkaa päivämäärää en nyt enää muista, koska sain ensimmäisen koirani, Kimi-cairnin, kotiin, mutta se syntyi 1.6.64 ja oli noin seitsemän viikkoa hakiessamme sen Hakiaisilta Korsosta, joten suunnilleen heinäkuun puolenvälin tienoilla sen täytyi olla. Itse olin silloin kahdeksan, mikä tuntuu nykyään tosi nuorelta koiranomistajaksi, mutta itse sen hoidin koko sen 15-vuotisen elämän ajan. Jostain syystä muistan vielä senkin, että pentu maksoi    300 mk, josta maksoin kolmanneksen itse säästämistäni rahoista, niin ettei se mikään lahjakoira   ollut :) Nyt voisi tietysti sanoa, että siitä se alkoi, mutta itse asiassa kaikki oli alkanut jo niin pienestä kuin muistan - ensimmäinen kunnon muistikuva elämästäni on, kun konttasin isää vastaan lumessa koiranpanta kaulassa haukkuen vimmatusti ;) Taisin olla kuusivuotias, kun sain ensimmäiset naapurien koirat talutettaviksi, ja kyllä niitä talutinkin - ne taisivat maata lopun päivää reporankana lenkkiemme jälkeen...

Seitsemänvuotiaana sain marsun, Tipsun. Äiti ja isä varmaan ajattelivat sen lievittävän koirakuumettani, mutta eihän siinä niin käynyt, vaikka Tipsullakin oli valjaat ja vermeet, ja taluttelin sitäkin ympäriinsä. Paremminkin kävi niin, että elämässäni on sen jälkeen aina ollut pieniä eläimiä koirien lisäksi ;)

Kimistä ja yhteisistä seikkailuistamme voisi kirjoittaa kirjan, niin kuin tietysti jokaisesta eläimestä, joka minulla on ollut ilo omistaa, mutta lukijoiden helpotukseksi en sitä nyt tässä tee. Mutta loppu on, kuten sanotaan, historiaa, ja varmaan monin paikoin matkan varrella on vieläkin ihmisiä, joiden on vaikea tunnistaa minua ilman koiraa - tai kahta, tai kolmea ;)

Ananaskirsikat%20015-normal.jpg

Mikä hulluinta, niin vaikka toisaalta tuntuu, että olen omistanut hevosen paljon vähemmän aikaa, niin minulla on ollut ilo ja kunnia omistaa rakas Ransuni jo 23 v, siis melkein puolet tuosta koiranomistaurastani. Niin se aika lentää kun on hauskaa ;)

Kastanjankukat%20017-normal.jpg

Kuvassa kuitenkin Blakkur, Ransu on laitumella ;) - kuten tietysti Blakkurkin, juuri nyt piehtaroimassa kaviot kohti taivasta.

Aloitin toissapäivänä villapuseroprojektin, villapuseroita viluisille koirille. Viime talvena nimittäin kaipasivat kuulemma yhdessä täkäläisessä (niitähän pitää olla täällä monta, siihen tahtiin kuin täällä eläimiä hylätään...) eläinsuojassa pienten koirien takkeja. Olin juuri lähettänyt Tinon takit Suomeen yhdelle tutulle chihulle, joten en silloin voinut auttaa, mutta nyt löysin vielä yhden Tinolle kutomani puseron ja käytän sitä mittana, tai ainakin jonkinlaisena suhdemittarina kutoessani lopuista lankavyyhdeistä koirien puseroita. Tutuille taitaa olla tällä hetkellä jo tarpeeksi sukkia varastossa, ja joka tapauksessa koirien tarve lämpimille vaatteille on varmasti suurempi. Yksi pienen chihun tai vastaavan kokoisen koiran pusero on jo valmis, ja nyt on tulossa hiukan isommalle haukulle lämmin pulloveri ;) Toisaalta täällä pidetään ehkä parhaiten huolta juuri pienistä koirista, mutta silti niitäkin näkee paljon adoptoitavina tuolla eläinhoitoloiden sivuilla, luultavasti olemattoman juoksuaikaisen valvonnan vuoksi. Ja vaikka toisin luulisi Ranskasta puheen ollen, varsinkin Bretagnen talvet ovat kosteudessaan raakoja ja kylmiä, joten kaikenlaiset lämmikkeet ovat tarpeen.

Jos nyt jollakin Suomessa on tarpeettomia koirantakkeja tai villapaitoja, niin älkää ihmeessä pitäkö niitä tyhjän panttina seisomassa, vaan toimittakaa vaikka Rekku rescuelle, sieltä löytyy taatusti tarvitsijoita kylmillä koiratarhoilla, samoin kuin kaikenlaiselle ylimääräiselle koira- ja  kissatarvikkeelle :) Vaiva on pieni, mutta hyvä mieli sitä suurempi :)

Lauantaita%20009-normal.jpg

Naapurista kuulemieni kuttujen äänten suhteen on iloisia uutisia: kutut eivät suinkaan ole joutumassa pataan, vaan ovat heidän poikansa kuttuja (kaksi pientä, vaikkakin täysikasvuista, pitävät kovasti muratista) ja ovat täällä hoidossa omistajiensa matkan aikana. Nyt ei ole mäkätystäkään kuulunut, kaipa se oli vain alun tottumattomuutta.

Näihin juhlatunnelmiin - huomenna on varmaan taas lettukestit :)