No niin, paistaa se vielä risukasaankin :)

Äkkiä nyt vaan kiireessä kirjoitan...Meillä on keittiöremontti, äsken tuli uusi jääkaappi, ja kohta pitää mennä päästämään hepat sisään, mutta ihan pakko saada hauskat asiat kerrottua.

Meillä on pentu! Ihan oikea soopelicollie, jota on odotettukin kuin kuuta nousevaa - ensimmäisestä pentueesta, josta moinen otus piti saada, kuoli puolet pennuista (ja ainoa soopeliuros tietysti myös), toista pentuetta ei ollutkaan koko vatsassa, mutta vihdoin tärppäsi, ja nyt hän on täällä. Itse asiassa on ollutkin jo kolme viikkoa. HÄN on siis Rinti, alias Rinti-vintiö alias Rintiö alias ties vaikka mitä ;), virallisesti Black Gary Love Song, ja hän on IHANA!

Inkiläisen Marille kiitos ja kumarrus noin hyvästä koiranalusta :) Lappeenrannasta asti hänet haettiin, ja jo tulomatkalla hän oli kuin luotu meidän laumaamme - no, ainakin lukuun ottamatta boksiepisodia...Tinolle kun olin varannut boksin tulomatkalle, etteivät noi sojonokat tallaa sitä jalkoihinsa, mutta vaikka Rio oli ihastunut pikkuveljeensä alusta alkaen, niin vähän ahdisti, kun se tunki ihan iholle autossa ja etsi karvoista ties mitä. Rio ei uskaltanut aluksi nukkua ollenkaan, ja niinpä ajattelin, että kun Rinti taas enimmäkseen kuorsasi, niin minäpä laitan sen boksiin ja otan Tinon pois boksista Rion kanssa olemaan. Se oli kuitenkin Rintin mielestä ihan syvältä, ja se karjui ja kiljui kuin syötävä, kun ei päässyt kopasta ulos. Palasimme sitten alkuperäiseen järjestykseen, ja kun vielä kävimme koko porukka pienellä kävelyllä yhdessä, niin ennen pitkää Rio ja Rinti nukkuivat ihan rauhassa vieretysten sillä aikaa kun emäntänsä ajoi useammin harhaan kuin yleensä parissa vuodessa yhteensä - se oli varmaan se pentuhuuma...

Nyt Rinti on 10 1/2 vk ja vuotaa edelleen kuin seula, mutta jo vähän useammin ulos kuin sisään :) Fiksu hän on muutenkin, ja rauhallinen, jos ei satu olemaan riiviöpäällä, ja hyvä syömään - ensimmäinen pennuistani, jolle en kerta kaikkiaan uskalla antaa mielin määrin ruokaa.

Vajaa kaksi viikkoa sitten olin taas opiskelemassa Tampereella, ja colliet olivat mukana.( Tinoa en toki ole unohtanut, mutta hän ei nyt sokeana enää viihdy asuntoautossa, kun ei uskalla liikkua siellä lainkaan, ja niinpä hän saa nykyään nauttia ihanien lomittajiemme jakamattomasta - ainakin koirien osalta - rapsutushuomiosta ja tutusta ympäristöstä, jossa voi mielin määrin hääräillä pitkin päivää. ) Vähän kyllä arvelutti, olisiko hienosta asuntoautostamme jäljellä enää vaihdekeppiäkään pois lähtiessä, mutta Rinti osoitti olevansa ihan täysverinen karavaanarikoira jo niin nuorella iällä : mitään ei autosta syöty, ja harvat sisälle tehdyt pissitkin osuivat lähes kaikki papereille. Autossa oli kyllä puruluuta ja leluakin niin, että tietämättömämpi olisi luullut tulleensa kenneltarvikeliikkeeseen, ja itse ravasin autolla vähintään parin tunnin välein herättämässä uinailevat koiraparat taas pienelle kävelylle. Lähtiessä oli pientä (lue: kovaäänistä) kiistaa siitä, pysyisikö pikkuherra etupenkilläTinon turvavöissä, joihin vielä juuri mahtui, mutta karjunta (Rintin, ei emännän ;) ) loppui jo vähän ennen Naantalia, varsinkin kun syötiin vähän evästä ja Rinti ahneena poikana huomasi heti etupenkkimatkustuksen edut :)  Pyynikin pururadoilla Rinti sai harjoitella oikein kunnolla hihnassa kävelyä, ja herätti kanssaliikkujissa melko lailla hilpeyttä tassutellessaan häntä heiluen isoveljen vierellä, välillä hampaillaan kylkikarvoista kiinni pitäen.

Anteeksi, mutta nyt on pakko raivota...Siis MIKSI HELKUTISSA tässä pitää koko ajan uusia tekstin kokoasetus, jos korjaa jotakin kohtaa?! GRRRRR... Huh, helpotti :)

Kunnon reissukoira on Rintistä muutenkin tulossa, jeepillä kun huristellaan ainakin harva se arkipäivä johonkin suuntaan. Nukkumiseen tulee jo nykyään tauko, kun pysäköidään johonkin, ja Rinti katselee kiinnostuneena paikkoja isoveljen vieressä tönöttäen. Tino puikahtaa jo tottuneesti boksiinsa, jossa saa olla puikkokuonoilta ihan rauhassa, ja jossa sillä ilmeisesti on muutenkin turvallinen olo, kun ei näköaisti enää kerro mitään muutoksista.

Rintistä riittäisi juttua vaikka kuinka, ja varmasti vielä sitä luettekin kyllästymiseen asti, mutta meillä on muitakin hyviä uutisia! Meillä on nimittäin uusi - tai siis vain 4-vuotias asuntoauto, eli kertaheitolla 15 vuotta nuorentunut :)  Rupesin tuossa miettimään, että olisi kiva joskus mennä johonkin pidemmällekin, ajaa pitkiä etäisyyksiä nopeammin ilman, että hampaat irtoaa ja korvat halkeaa, ja nauttia muutenkin vähän uudemman auton mukavuuksista, ja niinpäs kävimme vaihtoreissulla Vantaalla vajaata viikkoa ennen Rintin tuloa. Nyt kelpaa mennä vaikka suihkuunkin maailmalla omassa autossa, kun vesi menee harmaavesisäiliöön eikä suoraan maahan tai alle laitettavaan pussiin, Truma-lämmitin syttyy nappia kiertämällä - ainakin teoriassa ;) -, ja vesi lämpeää samasta napista veivaamalla. Ja parasta kaikesta - tuossa on ihana leveä sänky, johon me kaikki kolme mahdumme vielä vuoden päästäkin, ja joka sijaitsee vain (aika ison) loikkauksen päässä lattialta, ja jonka päällä on ihan normaali iso ilmatila tällaiselle ahtaanpaikankammoiselle ;). Hyvinpä siinä uinaili jo kaksi yötä  Tampereella, ja sillä pääsemme kuulkaas vielä pitkälle! Siis ei pelkällä sängyllä, vaan koko autolla ;) Jos nyt joku mies sattuu tätä lukemaan (ihan sen itsensä tähden toivon, ettei - taitaa olla aika lailla femakkojuttuja näissä ;), ja olen sentäs aika ystävällinen ihminen), niin uusi ihmeautomme on Ford Hobby, oisko joku 550 tai niilä main. Mutta siis ihan naisiakin varten, niin se on ihanan värinen - tai no, ainakin asuntoautoksi, en muuten haluaisi valkoista autoa ikuna -, valkoinen pohja ja siinä menee savunsininen vähän niin kuin aalto kyljissä ja takaa se on kokonaan sininen, ooo, sointuu hyvin jeeppiinkin :). Nyt siellä on lisäksi sisällä Ahvenanmaalta ostettu enkeli ja juhannussalon koriste ja Huittisista hankittu lammas, joka saapuu sorkat ojossa ihan ekana joka paikkaan kojelaudalla :), - ja tietysti koko joukko collietarroja :) :)

Hah, niin ku mua nauratti aluksi, kun kaikki asuntoautoihmiset moikkaili meitä silloin viime syksynä, ja  ajattelin, että joo, parhaatkin karavaanarit tässä...Mutta noihin kuulkaa jää koukkuun, ja onhan se älyttömän kätevä - ja edullinenkin, jos ei omista laumaa eläimiä, jotka tarttee hyvät lomittajat - tapa matkustaa, varsinkin noiden kuonolaisten kanssa. Tutuillekin olen sanonut, että tuota saa ilomielin lainata silloin kun ei itse sitä tarvita, ja kaikki nelijalkaiset, jotka vaan mahtuu ovesta, on tervetulleita . Vanhakin auto pääsi kerran Nauvoon kalastamaan tuttujen kanssa, ja Riolla oli hauskaa nuuskia niiden nartun hajuja autosta jälkeenpäin (nostipa se roikale koipeakin penkin irtopeitteeseen, mutta sovittiin, ettei se toistu -ainakaan ihan pian...).

Nyt remonttimies vaimoineen tekee lähtöä -ihan vaan kotiin, ei ne vielä kuolemassa ole-, ja pääsen vihdoin täyttämään upouutta jääkaappia, ja oi, laittamaan kaikkein kauneimmat magneetit oveen :). Kissatkin pääsevät karanteenistaan yläkerrasta, ja koirat saavat liikkua taas vapaasti koko huushollissa. Mutta siis ei ikinä enää remonttia kiitos, siis samaan aikaan kun asutaan jossain, on se niin kamalaa. Vaikka nykyinen remonttimies on vielä saanut säilyttää päänsä, niin kuka tietää, kuinka kävisi seuraavalla kerralla, kun olen vielä vanhempi ja kuka ties kuinka kärttyinen ;)

Palataan :)