Nyt ei yksikään kuva suostu siirtymään yhtään mihinkään - ollaan sitten ilman.

Vähän aikaa sitten kehuin niin alkukevään haisuja. No joo, samana iltana tuli tienoolle uusi haisu, eikä yhtään kiva - naapuri myrkytti tienvarren pellot, ja haju tuntui varmaan toista viikkoa varsinkin iltaisin. Nyt niiden peltojen vierelle kylvetyt rypsit ovat alkaneet onneksi tuoksua, vaikkeivät ole vielä edes kukassa, ja hyvä niin, peittyvätpä muut haisut, vaikkei itse myrkky tietenkään mihinkään ole lähtenyt...

Anteeksi muuten vain, mutta nyt on ihan pakko käyttää tätä kesän vihreää väriä, ei voi mitään, vaikka kyllästyisitte :)

Viikko sitten vietettiin taas viikonloppu Tampereella kamalassa helteessä. Mennessä vietettiin yksi yö jossain Nokian metsätiellä, jossa oli tosi rauhallista. Ainoa häiritsevä tekijä oli koiranhaukku lähitienoolta, varsinkin kun siitä tuli ensimmäisenä mieleen joku laumanvartija, ja mielikuvitukseni hoiteli loput, joten emme sitten poistuneetkaan kovin kauas auton luota... Aamulla huristeltiin Pyynikille, mutta siellä joku hävytön bussi oli vallannut MEIDÄN paikkamme, ja auto oli aika lailla vinossa koko päivän. Varjossa se kuitenkin oli, kattoikkunat ja muutama ikkunakin auki, ja lisäksi kävin joka tauolla käyttämässä sen viileäksi, ettei koirilla mikään hätä ollut, mutta ei se kuumuus kenellekään kivaa ollut. Nyt on vastaisen varalle tilattu koirille viilentävät aluset, jollaisista näyttelyihmisillä on ollut ihan hyviä kokemuksia, että onpahan vielä yksi lisäkeino helteeseen.

Nauratti kyllä, ja harmittikin toisaalta (helteellä tahtoo meikäläisen huumorintaju joutua koetukselle), kun yksi sun toinen, ja kaikki ei-koiraihmisiä, kyseli, onko minulla koirat mukana (ei,kun musta on ihan kiva töröttää yksin asuntoautossa...), ja sen jälkeen, että onko se auto varjossa (ei kuule, kun jätin sen tohon keskelle kenttää, ettei tule koiraparoille vilu!). No en nyt noin ilkeästi tietenkään vastannut, kun olen sentään aika kiltti vielä helteelläkin, vaikka mieli olisi kyllä tehnyt, mutta selitin taas, että asuntoauto on sentäs vähän isompi kuin joku henkilökoppero, ja varjossa on juu ja kaikki lävet auki jne...Hyvähän se tietysti on, että ihmiset huolehtii, kun edelleen näkee autoja kesähelteelläkin ikkunat kiinni, vaikka autossa istuis kaukkari, mutta silti... Teki mieli sanoa, että kuulkaas nyt, ihan kohta heinäkuussa tulee meitsillä 47 vuotta siitä kun sain ensimmäisen koiran, nyt vasta on ekat ilmastoidut autot, eikä yksikään koiristani ole ikinä ollut lähelläkään lämpöhalvausta :)   Muistan kerrankin vuonna nakki, kun mentiin bussilla Kimi-cairnini ja Niksu-hamsterini kanssa kamalassa helteessä Karkkilaan kaverini luokse (nykyisen kummipojan äiti, mutta silloin vielä 10+ itsekin), ja juotin koiraani vähän väliä niin, että bussin lattia taisi melkein lainehtia, ja hamsterin omatekoinen (muita ei ollut siihen aikaan) koirien kuivakalapurkista tehty kuljetuskoppa runsaalla ilmareikäkokoelmalla oli viilennetty kostealla vesiruoholla, ja kaikki päästiin sulamatta perille :) Oi niitä aikoja...

Juu, mutta taisin jäädä Tampereelle ennen muistelmavaihetta... Siis eihän siihen vinolle paikalle voinut yöksi jäädä, eikä muutenkaan huvittanut viettää yötä kuuntelemalla juhlivien ihmisten ja taksien meteliä, joten ei kun nokka kohti Orivettä ja Oritupaa, joka on jo vuosia ollut yksi lempishoppailupaikoistani Keski-Suomeen päin mentäessä. Löytyihän sieltä taas muutama lahjatavara vastaisen varalle, ja yöpymispaikaksi löydettiin hyvä sivutie osaksi tutulta metsätieltä Kangasalan puolelta. Taas oli ikkunat ja luukut auki, ja haa, aamulla oli autossa +15! Sunnuntai ei sitten enää muutenkaan ollut ihan niin kuuma, vaikka opiskelu noin lämpimällä on silti aika tuskaa. Takaisin tullessa oli sitten kurssikaverimme Tuulian upouusi musta kissanpentu Sofikokin matkassa, niin kuin tietysti Tuuliakin. Kävelimme ensin kaikki yhdessä hakemaan kisulin toisen kurssikaverimme luota, ja takaisin tullessa kannoin sitä boksissa (se raukka sylki koirille oikein olan takaa, niin että boksi sinkoili välillä puolelta toiselle) näyttääkseni koirille, että otin sen laumaamme. Matka menikin sitten ihan rauhallisesti Sofikon nukkuessa boksissaan auton sängyllä, joka on sen verran korkea, ettei edes Rio yritä sinne matkan aikana hypätä. Kotonakin Sofikolla kuuluu menevän mainiosti Tuulian vanhemman kissan, Zendon, kanssa, että taas on yhdellä kissalla ihan oma lajikaveri lisäämässä viihtyvyyttä :)

Kotiin tullessa meitä tervehti erittäin epämieluisa näky: kahdessa päivässä olivat tuomenkehrääjäntoukat vallanneet tuomet, ja oksistot näyttävät likimain kauhuelokuvan lavasteilta. Johan niitä ilman taas saatiinkin pari vuotta nauttia...

Unto tuli meille hoitoon heti maanantaiaamuna, ja niillä oli Rintin kanssa hauskaa tiistai-iltaan asti, minkä jälkeen Unto taas matkasi kotiinsa. Tosin Unto olisi halunnut leikkiä enemmänkin, mutta kun nuo colliet eivät ole mitään Duracell-pupuja, ja enimmäkseen nukkuvat sisätiloissa...

Pari viikkoa sitten Rintiltä lähti yhtäkkiä iltaruokailun jälkeen iso palkeenkieli kirsun päältä, ja kuononselkä oli täynnä ryhelmäistä möykkyä. Syylliseksi osoittautui ikivanha pieni alumiinikattila, jossa aina keitin koirien lihat ennen ruokailua, minkä jälkeen koirat (käytännössä yleensä Rinti) saivat nuolla kattilan puhtaaksi. Rio jo oli aikaisemmin jättänyt reunoihin omat hampaanjälkensä, mutta nyt Rintin jäljiltä koko reuna oli röpelöinen kuin mikä, ja siinä oli poikaparan kirsukin kuoriutunut. Kattila odottaa nyt metallikeräykseen pääsyä, uusi hankittiin heti seuraavana päivänä, ja nyt on Rintin kuonovärkki taas entisellään :) Sille, joka väittää, ettei collien leuoissa ole kunnon puruvoimaa, kattila olisi kyllä hyvä näytekappale...

Rinti on kyllä viimeisen viikon aikana vähentänyt syömistään, ja nykyään jopa välillä jättää osan ruuasta syömättä, mikä olisi vielä kuukausi sitten ollut täysin ennenkuulumatonta. Koira on kuitenkin ihan terve ja iloinen itsensä, joten ainoa keksimäni syy on siinä, ettei se ilmeisesti enää tarvitse kasvamiseensa ylimääräistä energiaa. Iso poikahan se jo onkin, ja alkaa näyttää aikuisemmalta myös keholtaan. Ei siitäkään sitten onneksi tullut sika-ahnetta vielä aikuisenakin, sellaista, joka söisi tapetitkin seinistä...

Täällä sataa, ja anteeksi vain, kaikki lomalaiset, se on ihanaa :) Ei ainakaan vähään aikaan ole pelkoa kaivoveden loppumisesta, jeeee!

Tietääkö kukaan muuten, mistä voi johtua hopeakorujen tosi nopea tummuminen iholla? En tiedä, olenko tullut tietämättäni happamammaksi vanhemmiten, vai miksi kaulariipus tummuu välillä jopa muutamassa päivässä, ihan korusta ja ketjusta riippumatta...Yst.vastaukset voi lähettää sähköpostiini :) En kyllä mielestäni ole kovin hapan ;)

Nimim. Tiedoton