IMG_8817.jpg

 

Laitoin koirille vasta viime viikolla kevään ensimmäiset kirppuaineet. Näin pitkään saatiin sinniteltyä ilman, kun ajattelin, etteivät ne varmaan täältä mitään kirppuja saa, kun eivät näe muita koiriakaan missään, eivätkä ainakaan tarpeeksi läheltä saadakseen kirpputartuntaa. Nyt ne on sitten joka tapauksessa laitettu, ja alkoi olla pesullekin tarvetta, kun niska alkoi kutista siitä aineen laittamispaikasta. Ja turhahan noita on pestä, jos ei ensin trimmaa turhan pitkiä ja sojottavia karvoja jaloista ja tassuista ja korvien ympäriltä. Nyt on kaksi kunnossa, Rio pitää vielä laittaa, ehkä huomenna. Ukkonenkin tuli väliin sotkemaan aikatauluja, sillä samana päivänä sen kanssa en enää viitsi Rioa muuten kiusata.

Mutta se pesu...Aloitin hankalimmasta, eli Rintistä - tai siis niin ajattelin. Pientä uikutusta lukuun ottamatta (hän raukka luulee aina hukkuvansa suihkukaappiin, vaikka vesi valuu koko ajan pois...) itse pesu on kuitenkin helppoa, mitä nyt koira kokonsa puolesta uhkaa pursua ulos siitä kirotusta suihkukaapista (ei hyvä koiran pesuun, en suosittele, mutta muutakaan mahdollisuutta täällä ei ole). Niin ja tietysti oma selkä uhkaa pettää kaikesta kumartelusta ja sattuu niin vimmatusti...Kuivaaminenkin meni suht sutjakasti, ja sain Rintin melkein pysymään poissa kylpyhuoneen seinien läheltä (varmaan pahiten vedestä kärsivät seinät tässä talossa, sekin jotain ranskalaisten idioottimaisuuksia) ja kiedottua sen pyyhkeeseen toisensa jälkeen ennen puhalluskuivausta. Sänky oli silti tietysti enimmäkseen melko märkä seuraavan yön, ja koira tiiviisti kyljessäni väistäessään kosteita kohtia, mutta se nyt on pientä sekin.

Seuraavana iltana oli vuorossa Rondo, ja olin jo heittää jossain vaiheessa hanskat naulaan... Se juutas yrittää istua siinä pahuksen ahtaassa suihkukopissa, niin että toisella kädellä saa koko ajan yrittää pitää koiraa tolpillaan - tai estää sitä liukenemasta tiehensä koko kopista. Muutenkin varsinkin noiden kahden kanssa se vaihe, jolloin yrität saada ne sampoot huuhdottua pois turkista, on aluksi melko toivottoman tuntuinen, mutta tällä kertaa kaiken kamaluuden lisäksi oli itselleni sattunut joku ihme moka - olin jo ottanut Rondon pois kopista ja kuivasin sitä parhaani mukaan ensimmäiseen pyyhkeeseen (plus yritin estää sitä hyppimästä ympäri kylppäriä), kun huomasin, että sillähän on niskassaan edelleen sampoota. Just. Sillä hetkellä kieltämättä tuntui, että paljon huonommin ei elämässä voisi enää mennä. Ei varsinainen kohokohta sekään, kun yrität tunkea sitä litimärkää, kiemurtelevaa ja hyppivää koiraa takaisin sinne riivatun suihkukoppiin, kun se itse on sitä mieltä, että yrität vähintään riistää siltä hengen mitä julmimmalla tavalla. No, saatiin se loppukin sampoo vihdoin pois, ja sen jälkeen meinasi mopo (lue Rondo) karata kokonaan käsistä. Ja karkasikin, ja kastoi kylpyhuoneen kaikki mahdolliset seinät, ennen kuin sain sen taas pysyvästi hyppysiini. Nyt se on jo sentään tottunut kuivaajaan eikä yritä jatkuvasti haukkailla sitä ilmavirtaa kesken kaiken, mutta kosteaksihan se(kin) silti jäi. Seuraava pesuihin liittyvä investointi (tai ainakin seuraava siitä jalallisesta koiranammeesta) on ammattilaiskuivaaja, jolla varmaan oikeasti saa collienkin ihan kuivaksi. Tehokas Andiksen kuivaaja meillä on nytkin, mutta... No, onneksi nyt on lämmin (paitsi ehkä siinä kosteassa sängyssä), ja luojan kiitos, etten ole hurahtanut vanhaenglanninlammaskoiriin... Rion pesu noiden kahden jälkeen on joka tapauksessa lasten leikkiä :)

 

IMG_8820.jpg

 

Yritin sitkeästi parantaa yskääni (ja ilmeisesti kurkunpääntulehdustakin, joka oli liittynyt joukkoon) malvateellä, ja kyllähän se kieltämättä ensin auttoikin, mutta pysyvä lopputulos on kuvotus, jota nykyään tunnen vilkaistessanikin sitä malvapuskaa (vaikea sen näkemiseltä on välttyäkään, sillä se täyttää ison osan tuosta alapihasta). Hyi.

Rondon korva on onneksi jo oireeton. Vieläkään en tiedä, oliko sillä joku korvatulehdus, vai oliko se korva vaan mekaanisesti ärtynyt sinne kuopiessa joutuneesta maa-aineksesta. Rinti kunnon isoveljen tavoin pesi välillä siitä ahkerasti viimeisiä rupia.

 

IMG_8808.jpg

 

Valle yritti taas yhtenä päivänä lankojen yli kielletylle alueelle tuossa tallin vieressä, mutta sain sen onneksi ilman suurempia vaurioita pois sieltä. Ilmeisesti kärsivällisyytenikin on noissa härdelleissä edes vähän kasvanut, sillä nyt se seisoi melko lailla paikoillaan, kun maltoin jutella sille ihan rauhassa ja kehuvasti (vaikka oikeasti olisi tietysti tehnyt mieli huutaa sille solvauksia. Kovaa.), ja niin saimme yhteistuumin nosteltua sen jalat yli lankojen ilman traumoja. Hyvä minä (mutta pahuksen konimus...).

 

IMG_8830.jpg

 

Meillä on uusi menopeli. Vanhoista kottikärryistä on ollut rengas hajalla jo vaikka kuinka kauan, mutta jotenkin (kitkutellen, kitisten ja vaappuen) niitä sai vielä käytettyä jotenkin pelkällä sisärenkaallakin, joka sitten sekin lopulta meni littuun, eikä ollut enää vaihtoehtoja. Ihanan kevyttä työntää ihan ehjäpyöräisiä kotsareita pitkästä aikaa. Rio ei kyllä näytä yhtään tyytyväiseltä noihin uusiin, se kuuppa on jotenkin eri mallinen ja vaikeammin istuttava kuin vanhoissa, joista sitä sai päätepysäkillä suorastaan komentaa pois. Mustelmia noista kyllä tulee entistä helpommin, sillä noissa kaikki nuo tukiraudat aisoja lukuun ottamatta ovat teräväsärmäisiä entisten pyöreiden sijaan, ja silti koitan aina auttaa niistä jaloillani...

 

IMG_8827.jpg

 

Yksi häkkieläin. Kissat ovat voineet ulkoilla tarhassa jo runsaasti lämpiminä ja kuivina päivinä, niin että sateisina on vaan sitten kestettävä Tuusan huudot ja marinat, kun sinne ei pääse. Pörri kyllä pistäytyy siellä joka aamu sillä aikaa, kun käymme tallissa, mutta kun Tuusa ei tyydy pistäytymiseen, vaan viipyy tarhassa niin kauan, että taatusti saisi kosteassa virtsatulehduksen.

 

IMG_8823.jpg

 

Yhtenä päivänä laitumelle kiemurteleva vesiletku lakkasi toimimasta. Joku hevosista oli ilmeisesti pihalla ollessaan astunut sen puolivälissä olevan liittimen päälle sillä seurauksella, että se ei pysynyt kunnolla paikoillaan, vaan suihkutti vedet hiiteen jo kesken matkaa. Sen korjaaminen ei yksin ollutkaan ihan helppoa, sillä ensin pitää kävellä portille avaamaan hana, sitten taas liittimelle tarkistamaan, joko se pitää (neljällä ensimmäisellä kerralla ei...), sitten taas portille sulkemaan hana, jotta voi asentaa sen liittimen uudestaan, sitten taas portille jne. jne. Eikä sekään vielä mitään, jos polvet olisivat terveet, mutta kun ei, ja se liitin sijaitsee tuossa takapihalla porttia ylempänä, ja jos haluaa oikaista, pitää kiivetä semmoisia epämääräisiä rappuja, jotka loppuvat kuitenkin kesken ja...onneksi on reipas tukikoira Rondo, joka tulee hetkessä avuksi (vaikka itse asiassa tuolla malvapensaassa taisi lymytä joku kani, jota olisi ollut paljon mukavampi ajaa sieltä pois) ja antaa emännän kiskoa itsensä tukikoiraa hyväksi käyttäen sen lopun rinteen ylös. Mutta tulipa yhteistuumin vihdoin sekin korjattua, jess :)

 

IMG_8814.jpg