Le%20Conquet%20elokuu%20005-normal.jpg

Alkuun vähän tyynnyttäviä kuvia...

Oikeasti olen kyllä niin vihainen, että silmissä hämärtää, ja olen hyvin vähällä ruveta oma-, jopa väkivaltaiseksi. Lähimmässä naapurissa nimittäin on koira, äänestä päätellen pienen koiran tosi nuori pentu. Nähneet emme ole sitä koskaan, eikä se siellä ilmeisesti kauaa ole ollutkaan, mutta kuulleet sitäkin enemmän. Ainakin päiviksi se ilmeisesti suljetaan pihalla olevaan ikkunattomaan autokatoksen perällä olevaan huoneeseen, ja sieltä se huutaa niin kuin vain hädissään oleva pentu voi huutaa kuullessaan jonkun liikkuvan lähistöllä. Sama huuto on kyllä kuulunut päivällä silloinkin, kun ovat ilmeisesti olleet kotona, joten luultavasti joutuu viettämään aikaansa yksin myös silloin. Talossa on (ilmeisesti) kaksi alle kouluikäistä (siis jos oltaisiin Suomessa, täällähän ne raahataan johonkin kouluntapaiseen ilmeisesti heti kun joten kuten pystyssä pysyvät...) lasta, jotka ovat ainakin ihan liian nuoria pitämään minkäänlaisesta eläimestä huolta, plus vanhemmat, jotka eivät ihan yltiömukavilta vaikuta nekään, ainakaan eivät juuri tervehtiä viitsi, vaikka ihan ohi kuljetaan koirien kanssa. Suoraan sanoen ketään perheestä en tuntisi ulkonäöltä, niin harvoin niitä näkee muuta kuin ohikiitävässä autossa, vaikka asuvatkin tuossa ihan lähellä.

Mutta viis ihmisistä muuten, mutta miksi ihmeessä ne ovat menneet ottamaan koiran, jos sitä kohdellaan kuin nurkkaan heitettävää lelua?! Ovat varmaan sattuneet näkemään kaupan ilmoitustaululla kuvan suloisista pennuista, joita täällä lahjoitellaan pilvin pimein, kun vapaana juoksentelevalle nartulle on taas tapahtunut "vahinko"...

Le%20Conquet%20elokuu%20036-normal.jpg

Kilometrin päässä meiltä on iso koira, joka näyttää lähinnä suloisen ruttuiselta jättiläiskettuterrieriltä, mutta on ilmeisesti joku leikattuturkkinen paimenkoiran sekoitus - ja joka on aina pihalla ketjussa ja tarkkailee ohiajavia autoja edes jonkinlaisen vaihtelun toivossa.

Aluksi ihmettelin, kun lapset näyttivät käyttäytyvän todella hyvin kaupoissa, eikä kiukuttelukohtauksia tuntunut esiintyvän juuri ollenkaan. No ei varmaan, kun lapsia ojennetaan hyvinkin kovakouraisesti keskellä kauppaa, jos semmoisen sattuvat saamaan, joskus jopa ihan ilman näkyvää syytä. Kyllä olisi suomalaisille lastensuojeluviranomaisille töitä...

Tietenkään koko totuus ei täälläkään ole tuommoinen, onneksi. Täälläkin on runsaasti vastuuntuntoisia ihmisiä, niin vanhempia kuin koiranomistajiakin, joiden huollettavat ovat iloisia, luottavaisia ja elämäänsä tyytyväisiä. Monet koirat tuntuvat olevan aina isäntänsä tai perheensä mukana, ja niitä kurkkii autoista mitä moninaisimmista paikoista kiitäessään näiden mukana metsäkävelyille, ravintolapäivällisille ja ties minne.

Toisen naapurin bordercollie elää oikein maalaiskoiran unelmaelämää, saa olla kaiket päivät vapaana ja kulkea ihmistensä perässä ulos ja sisään. Emäntä käy sen kanssa kävelyillä tuolla kanavan varrella ja muissa paikoissa automatkan päässä, ja usein törmäämme heihin omissa suosikkipaikoissamme. Isäntäänsä (jonka jalat ovat erittäin huonot ja joka liikkuu ulkona pääasiassa traktorilla tai päältäajettavalla ruohonleikkurilla ja tekee edelleen runsaasti töitä) se seuraa kuin hai laivaa tämän poistuessa pihalta ja juoksee touhukkaana traktorin edellä pitkin peltoteitä. Juuri olivat, kaikki kolme siis, parin viikon retkeilyautoreissulla vuoristossa. Ainoa suurempi pulma koiran elämässä on silloin, kun emäntä on ulkona ja isäntä sisällä, eikä se tiedä, kumman luona olisi.

Joskus vaan tuntuu, että osa täkäläisistä aikuisista on lähinnä isokokoisia lapsia vailla minkäänlaista vastuuntuntoa, ja kaikenlaisia eläimiäkin hankitaan hetken mielijohteesta ajattelematta asiaa yhtään sen eläimen kannalta.

Itse tunnen itseni ihan voimattomaksi, kun en osaa edes kieltä niin hyvin, että voisin selvittää mitään asioita - luultavasti päätyisin ravistamaan noitakin naapureita niin että pölinä kävisi...

Laakerinmarjat%20017-normal.jpg

Kaikkea ei voi korjata, mutta totisesti toivoisin vähän enemmän valvontaa tänne eläinasioissa...

Iloinen asia sen sijaan on se, että Viirun ja Mustin munuais- ja maksa-arvot olivat ihan hyvät, eikä Tinokaan sanottavammin kärsinyt klinikalla pistäytymisestä. Katsoivat minua aika hitaasti, kun halusin kissoille verikokeita, vaikkei niillä ole ollut mitään oireita, vaikka pitäisi lääkäreinä tietää, että siinä vaiheessa, kun munuaiset alkavat kissalla oireilla, on enää aika vähän tehtävissä, edes homeopaattisesti.

Le%20Conquet%20elokuu%20002-normal.jpg

Kissatarhan retkituolit on armollisesti hyväksytty käyttöön, vaikka onneksi Tuusalla näkyy niissä kyllä tyytyväisempiäkin ilmeitä ;) Tahra tuossa alustassa ei ole sen ällöttävämpää kuin etanalimaa - en ehtinyt tempaista sitä pyykkiin ennen kuin Tuusa jo oli asettunut siihen. Tiedättekö muuten, mikä on paras keino pitää etanat loitolla? Vesi :). Tyhjiin vesiämpäreihin ulkona kannattaa jättää vähän vettä pohjalle, jos ei halua irrottaa niistä läjäpäin etanoita. Kerran lisäsin vettä hanasta ämpäriin, jonka reunalla oli etana, ja valehtelematta se etana lähes juoksi vedenpinnan kohotessa sen lähelle, vaikken suinkaan ollut aikeissa sitä raukkaa hukuttaa :)