Päivää taas pitkästä aikaa, ja anteeksi - ensiksikin se, että teksti on tylsän mustaa, toiseksi, että se on tämän kokoista, eli luultavasti liian pientä...Mutta kun EN OSAA tehdä tälle mitään, en löydä edes paikkaa, mistä tekstin väriä tai kokoa saisi muutettua, niisk. Kuviakaan en osaa vielä liittää, voi siiselin viiksikarvat, MIKSI TÄN PITI MUUTTUA?!
No jaa, jotain nyt kuitenkin raapustan kaipaaville.
Ihan ensin, SUURI KIITOS IHANALLE NORALLE! Fazerin sinistä tuli postissa juuri, kun olin vaipua epätoivoon :) :) :)
Barney vuotaa. Kartturin puolelle ilmestyy vähän väliä, yleensä sateen jälkeen - ja niitähän täällä on riittänyt - pieni lätäkkö lattialle, matto on likomärkä, mutta missään muualla ei ole vettä. Vettä se kuitenkin on - maistettu on...Ilmastoinnistakaan ei ole kyse, tai sen vesistä, kun ilmastointia ei koko autossa edes ole... Autossa on edelleen vakuutus, joten soitin myyjäliikkeeseen, mutta kun ollaan Ranskassa, eikä ranskantaitoni vielä riitä moisen selvittämiseen, eikä myyjä taas ole erityisen englannintaitoinen, asia vaan pitkistyy. Laitoin pyynnön mukaan sähköpostia, että myyjä voisi kääntää koneella tekstin ranskaksi ja ymmärtää, mitä yritin selittää, mutta täällä kaikki kestää - eri asia, kestääkö Barneyn sisusta, voi raukkaa.
No, Barney sentään pysyy tuulellakin maassa, mutta meidän kompostori lentää. Olin kamalan iloinen, kun vihdoin löysin puutarhaliikkeestä kompostorin. Se oli helppo kootakin, niks, naks osat paikoilleen ja siinä se oli valmiina ottamaan kompostoitavan jätteen sisäänsä. Nimenomaan OLI - nykyään jätekasa ja kompostori sijaitsevat lähes pysyvästi eri osoitteissa. Täällä nimittäin tuulee, siis TUULEE, kovaa, eikä kompostoriparasta ole sille tuulelle vastusta, vaan niks, naks, se jättää sisältönsä ja leviää palasiksi pitkin ketoa. Palasetkin sijaitsevat ihan eri osissa pihaa, ja olen pikku hiljaa kypsynyt kokoamaan niitä yhteen joka helkutin päivä. Muutama päivä sitten sain kuningasidean laittaa sen kannen päälle jonkun pihalla lojuvista kalkkikivimötiköistä, jos se sitten pysyisi seuraavan yön yhtenä kappaleena, mutta onneksi en ehtinyt toteuttaa ideaani käytännössä. Seuraavina päivinä on TUULLUT niin kamalasti, että kivikin olisi taatusti lentänyt ties minne, luultavimmin metrien päässä sijaitsevan Barneyn pahaa-aavistamattomaan niskaan ( tai no, ehkei sillä nyt selvästi erottuvaa niskaa ole, mutta katolle kuitenkin).
En ymmärrä, miksei kukaan ole suunnitellut tänne maahan tai sementtiin pultattavaa kompostoria, heti kun kuulette sellaisesta, täältä löytyisi koti :)
Muutakin ihmeellistä täältä löytyy. Yhtenä aamuna lenkillä tuolla peltotiellä alkoi kuulua mojova kalke, aivan kuin lehmälauma olisi tullut vauhdilla kohti. Vaan tietä porhalsikin englanninsetteri kello pannassaan ja jatkoi koivennoston jälkeen menoaan kuono tiiviisti maassa. Siis??? Millä se mitään metsästää, kun kalke kuuluu satojen metrien päähän, ja missä kunnossa mahtavat koiraparan korvat olla, kun sivullisenkin täytyy melkein pidellä korviaan siinä metelissä? Koirani oppivat kertalaakista, että moinen kalke tietää vieraan koiran näkemistä, ja seuraavan kerran kuullessamme kalkkeen paljon kauempaa, ne jo odottivat kuono pitkänä, mistä se ilmestyy.
Kaiverrutin koirille pantalaatat paikallisella kultasepällä saatuani vihdoin kummankin liittymäni (toinen Suomen, toinen Ranskan puheluille) numerot. Sain lupauksen niiden valmistumisesta kahdessa viikossa. Kahden viikon päästä mennessäni liikkeeseen kultaseppä rupatteli kaikessa rauhassa tuttujensa kanssa, ja kun vihdoin malttoi sen puuhan lopettaa, ilmoitti, että laatat eivät ole vielä valmiit, mutta jos minulla olisi vielä muita asioita, voisin niiden jälkeen tulla laattoja hakemaan. Vajaan parin tunnin kuluttua sain laatoista puolet, siis kaksi, joihin tuli numerokaiverrus kummallekin puolelle. Loput saisin muutaman päivän päästä, eikä tarvinnut maksaakaan vielä... Seuraavalla viikolla käydessäni laatat eivät olleet vielä valmiit, siis sen muutaman (kolmen) päivän päästä. Mutta jos tulisin kolmen päivän päästä, niin sitten...Ihme kyllä, ne jopa olivat silloin valmiina, vain kolme viikkoa tilauksesta ;) Pitää ihan ihailla paikallisten elämisen taitoa pitkine lounaineen ja jutteluineen, oli sitten kyseessä kassajono tai odottava työ, niin etusijalla on elämästä nauttiminen :)
Ja nyt alamme nauttia iltahommista, ja näköjään taas sateestakin :) Au revoir.
Kommentit