Juottoallas%20006-normal.jpg

 

Väsyttävän pilvinen päivä.

 

Juottoallas%20014-normal.jpg

 

Onneksi on näitä pilvisen päivän pelastajia, nämä sain muutama päivä sitten :) Jos ei tuo kassi tee kauppareissusta hauskaa, niin sitten ei mikään!

 

Juottoallas%20011-normal.jpg

 

Sain vielä tämänkin, ja siitä tuli heti uusin lempikirjani - IHANA :)  Niin tuttua Tovea...

Nyt luen  - ties monettako kertaa, alkavat olla kirjat taas täällä kortilla - yhtä toista ikisuosikkiani, Ester Erhomaan "Lapsuuteni maailmanloput". Suosittelen. Kansi, ainakin tuossa painoksessa, näyttää synkältä, mutta itse kirja on kaikkea muuta, vaikka saakin välillä itkemään (ainakin minut, mutta sitä tuskin kannattaa ottaa lukuun, siihen ei yleensäkään paljoa tarvita...). Tuossa itkettää itseäni (yllätys, yllätys) kaikkein eniten ero koirasta - Saariston lapsissakin itken joka kerta valtoimenaan, kun Laivuri aiotaan ampua, vaikka tiedän, että henkiinhän se jää ;) Ja siitä puheen ollen, tajusin juuri, etten tiedä, missä oma "Saariston lapset" -kirjani nykyään edes on... Jos ei sitä löydy vielä jostain, pitää yrittää hankkia uusi, sekin on niitä kirjoja, joita ilman en halua elää, vaikka kuinka vanhaksi täällä kupsehtisin.

Kuolemasta puheen ollen (kylläpä näitä aasinsiltoja nyt riittää, mutta hyvähän se, ettei aasiparkojen tarvitse kavioitaan kastella) nähtiin maanantaina Carhaixissa hautajaiskulkue, joka saattoi arkkua kirkosta hautuumaalle (siellähän hautausmaa sijaitsee ihan keskustan tuntumassa, samoin kuin krematorio, jonne osoittaa iloisen värinen kynän näköinen nuoli...). Etummaisena käveli joku ristiä kantava henkilö, olisiko sitten ollut pappi, ja hänen perässään jurrasi hautaustoimiston auto, joka oli vaalea ikkunallinen pakettiauto, liekö ollut peräti Transit... Anteeksi vain, mutta jopa lukuisien Transitien entisenä omistajana haluaisin kyllä, että minut kärrättäisiin viimeisen kerran kirkosta ihan mustalla limusiinilla, jos ei hevoskärryjä olisi käytettävissä (joka tietysti olisi ekologisempi ja muutenkin hauskempi vaihtoehto). Mutta siis pakettiauto hautaussaattueessa... No, sen pakun perässä tuli sitten kaiken ikäistä saattoväkeä kävellen - ja näyttivät todella siltä, kuin olisivat olleet kävelylenkillä, ei nyt ihan tuulipuvuissa, mutta kuitenkin arkivaatteissa. Siis maassa, jossa kauppaankin pukeudutaan kuin muualla juhliin mennessä...

Olen kerran aikaisemmin nähnyt täällä hautajaissaaton lähtevän Mael Carhaixin kirkosta, ja silloin kyllä arkku kannettiin (pyhäpukuisen) saattoväen muodostaman kunniakujan läpi mustaan limusiiniin, ihan niin kuin kunnon hautajaismeininkiin kuuluu. Ehkä nuo sitten olivat jotenkin arkiset hautajaiset, tai ehkä vainaja oli joku kaltaiseni juhlapukuja vieroksuva ja pakuja rakastava henkilö, tiedä häntä, mutta hieman erikoiselta vaikutti...Tahtoo silti ne hevoskärryt tai limusiinin (vai olisikohan jollain hautaustoimistolla Jeeppiä...), ja musiikiksi (iloisia) irlantilaisia kansansävelmiä, jotka saavat käpälät vispaamaan ja kyyneleet unohtumaan. Niin ja tietysti paljon koiria :)! Ehkä sen muistotilaisuuden voisi pitää jossain koirapuistossa...;) Ja siitä puheeen ollen, koiravaljakkohan olisi myös ekologinen ja hauska vaihtoehto - mush vaan ja menoksi :)

No joo, pitänee vielä hioa noita suunnitelmia... Tässä kuitenkin vähän eläväisemmille otuksille tarkoitettu hankinta:

 

Juottoallas%20009-normal.jpg

 

Jalallinen lintujen juomabaari. Entinen on nimittäin joku ikivanha maassa oleva kaukalo, josta myös koirat hörppivät välillä janoonsa, ja se ei oikein tuntunut terveelliseltä vaihtoehdolta, siis koirille. Tuohon sitä paitsi mahtuu enemmän vettä, piti laittaa ihan kalkkikivimurikka pohjalle, ettei kukaan vaan huku siihen. Nyt vaan pitäisi saada vielä siivekäs yleisö käyttämään tuota eikä koirien ulkovesikuppia...

Tänä vuonna täällä on omenia surkean vähän, ja nekin muutamat joutuvat tiputtuaan lähes saman tien himokkaiden kanien suuhun. Viime vuonna kaikki nuo villiomenapuut notkuivat omenoita, ja niistä riitti niin kaneille kuin hevosillekin, mutta nyt niissä kaikissa yhteensä olevat omenat voi laskea kahden käden sormin...Yhden sain eilen pelastettua hevosille, ennen kuin kanit olivat sen syöneet, saa nähdä, jäikö viimeiseksi.

Kaupankin hedelmien laita on tätä nykyä melko surkea. Omenoita en voi laiskan sappeni vuoksi edes syödä, ja lähes kaikki muut tarjolla olevat hedelmät, banaaneja lukuun ottamatta, ovat kivikovia ja siis melko raakoja (tai kiwikovia, kuten kiwit ;) ). Lajivalikoimaa kyllä on edelleen persikoista ja rypäleistä luumuihin sun muihin, mutta niitä kovia jos ostat, ne tuppaavat ohittamaan kotona sen kypsän vaiheen ja siirtyvät suoraan mätänemiseen. Toistaiseksi tyydyn vain banaaneihin...

Pilveä työntää edelleen tuolta lännestä, Brestistä päin. Ukkosta lupasivat ensin, saa nähdä, miten käy. Yksi meistä on jo ainakin maastoutunut valmiiksi:

 

Juottoallas%20003-normal.jpg