Täällä sitä taas valvotaan, voi rähmä! Eikä toivoakaan mistään Tom Hanksista tai muista symppisurhoista lähimaillakaan... Ei vaan, siinä ois taas vaan yksi passattava lisää - ei kiitos!

No joo, mutta siis tämä nyt johtuu varmaan osaksi siitä, että meidän ilmalämpöpumppumme on jotenkin vipsahtanut eikä viilennä yhtään, niin että meillä on ihan liian lämmin, ainakin koirilla ja minulla, eikä tahdo iltaisin uni tulla. Optimaalinen makuuhuonelämpötila kun olisi itselläni jotain +16, eikä nyt ole siitä toivoakaan, eikä sen pumpun asentanut ystävällinen mies ehdi käydä täällä ennen ensi viikkoa, puuh.

Kuvasin aikani kuluksi nukkuvia kissoja, lähinnä Tuusaa ja Mustia, jotka tapansa mukaan uinailevat yhteen käpertyneinä sänkyni nurkassa. Nökö, joka nukkui suloisesti ruusupussilakanan päällä, heräsi saman tien kun otin kameran esiin ja poistui kameran ulottuvilta. Köyliössä asuessamme se ei nukkunut sängyssä muuta kuin silloin kun olin kipeä ja ilmeisesti tarvitsin hoitavaa energiaa, mutta täällä se jo hyvissä ajoin on asemissa mennessäni nukkumaan ja hyppää sänkyyn ensin rapsutettavaksi ja käpertyy sen jälkeen viereeni täkin päälle. Tietysti täällä sänkykin on puolta leveämpi, juuri siksi, että kaikki halukkaat sinne mahtuisivat...

Kaiken kukkuraksi juuri ollessani jo kerran unen rajamailla, Tino alkoi pyörittää yhtä aktivointikuutiota, johon oli vielä jäänyt muutama nami, ja kolina oli melkoinen. Aluksi en tajunnut, mikä ääni edes oli, ja luulin kissojen häiriköivän, sitten luulin niiden jääneen jotenkin jumiin johonkin katolliseen (kahdella l:llä, eivät ne kovin uskonnollisia vissiin sentään ole) vessaansa, ja nousin ylös tutkimaan asiaa. Riistin kylmästi Tinolta viihdykkeen, minkä jälkeen se siirtyi vakioyöpymispaikalleen koriinsa sängyn viereen ja nukahti - kunnes, myös vakiotapaansa, uneksi ilmeisesti ohitseen vyöryvistä collielaumoista ja esitti raivokkaan vastalauseensa herättäen minut taas puolihorteesta. Grrrr...

Olen sitten viihdyttänyt itseäni parhaani mukaan lukemalla ja syömällä - molemmissa olen aika haka :) Tällä hetkellä on menossa ihan uusi löytö kirjastosta, Luonnonlapsi Calpurnia Tate, suosittelen lämpimästi, ihana kirja! Taitaa olla nuoriso-osaston kirjoja, mutta aika vaikea on kuvitella monenkaan nykynuoren sitä lukevan, taitaa enempi viehättää meitä muinaisnuoria ;)

Vähän aikaa sitten sattui kirjastossa silmiin yksi Enid Blytonin kirja, siis tämän Viisikko-sarjan kirjoittajan, ja otin huvin vuoksi senkin lainaan. Se ei kylläkään ollut Viisikko-sarjaa, mutta yhtä innolla siinä syötiin ja yhtä runsaita aterioita joka välissä, tosi lohduttavaa - maailmassa on muitakin, joilla on joka välissä nälkä :) Sen lisäksi niissä on ainakin yksi koira, joka pääsee mukaan joka paikkaan (tässä oli lisäksi marakatti) eikä joudu virumaan yksin kotona sillä aikaa kun ihmiset kokevat seikkailuja ja pitävät hauskaa, se se on koiran arvoista elämää!

Ai juu, ja yksi kirja, jota pitää ehdottomasti suositella, on Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville, se on ihana, vaikka kertookin sodanaikaisesta elämästä Guernseyn saarella.

Rintillä on taas nahaton läikkä kuonossa heti kirsun takana, ja tällä kertaa en edes tiedä, mistä se on tullut. Tälläkin kertaa se oli yhtäkkiä ilmaantunut syömisen yhteydessä, mutta en vaan saa päähäni, missä se sen olisi voinut teloa. Sitten se oli jo menossa pois, kun se yhtenä aamuna taas oli isompi ja nahkaa kuoriutunut lisää. Sillä kertaa se oli kyllä antaumuksella nuollut syvää raejuustopurkkia...Kävi jo mielessä collie nosekin, mutta toivottavasti ei, eikä se kyllä oikein todennäköiseltä vaikuta. Nyt se on taas tehokorjauskuurilla ja saa sinkkiä, kehäkukkaa, omegaa ja B-vitamiinia sisäisesti ja sinkkivoidetta ulkoisesti (ainoa mikä pysyy kuonon päällä ja mitä se ei välittömästi nuole pois).

Tajusin harmistuksekseni, että Euroopan reissua varten on varmaan pakko ostaa joku pahuksen navigaattori, niin paljon kuin niitä vieroksunkin. En varmaan voi tulostaa joka ainoaa reitillemme mahdollisesti sattuvaa kaupunkia varten omaa karttaa, ja välillä pitäisi löytää juuri tietty osoite vieraasta maasta ja kaupungista, että ei kai tässä muu auta. Kartat vaan ovat niin paljon kiehtovampia kuin hulluna pälättävä kone, joka kaiken lisäksi neuvoo usein kirjaimellisesti ihan metsään tai simahtaa juuri tärkeässä paikassa...

Ensi vuonna Ruotsin eläimiä koskevat maahantulomääräyksetkin muuttuvat niin, ettei rabiesvasta-ainetutkimusta enää vaadita. Meillä ne todistukset nyt jo on hankittu ja tarvitaankin vielä tänä vuonna, mutta hyvä, kun tulivat järkiinsä. Englannissa tulee ilmeisesti ihan sama juttu voimaan. Siellä tiukat määräykset vielä ymmärsikin, se kun on sentään saari ja rajat siten helpommin valvottavissa, mutta Ruotsi meidänkin yhteisen maarajamme kanssa oli aika naurettava tapaus. Mistä ne voivat varmuudella sanoa, ettei juuri tänä aamuna ole joku Venäjän puolelta kotoisin oleva, iloisesti maan rajoista viis veisaava rabies-kettu jolkotellut Ruotsin Lappiin...Tai ei kai se enää kovin iloinen ole, jos rabies on jo edennyt, mutta kuitenkin. Vielä kun tulisi päivä, jolloin rokotetun ja muutenkin terveen koiran voisi ottaa lomailemaan Islantiin, niin sinne mentäisiin sutena!

Kello alkaa olla jo niin paljon, etten tiedä, kannattaako enää yrittääkään nukkumista. Pääsisi ainakin tarpeeksi aikaisin ja viileässä pyöräilemään, jos lähtisi heti päivän valjettua. Sitten pitäisi vaan sinnitellä koko päivä hereillä, jos edes seuraavana yönä nukkuisi.

Ukkosta on taas huomiseksi luvassa, että hevosille on tulossa vaihteleva päivä: sisään-ulos-sisään...

Tässä vielä kuva yhdestä uinailijasta, mokomasta unissaan rähisijästä ;)

Tai sitten ei - ehkä sitten ensi kerralla tämä taas on yhteistyössä...