Meillä on talossa tällä hetkellä kahdeksan kissaa. Lotta toi heidän kolme kissaansa evakkoon kylppäriremontin alta, kun itsekin joutuvat asumaan poissa kotoa muutaman viikon. Parin viikon päästä seuraan liittyy myös kissojen pikkuveli Unto-sheltti isäntäväen hiihtolomareissun ajaksi. Sitten saa taas olla skarppina, ettei jätä kissanruokia sen ahneen kuonon ulottuville (on suorastaan ihmeellistä, kuinka pitkälle ison sheltin kuono ulottuukaan, kun oikein varpaillaan kurottaa). Pari viikkoa sitten vieraillessaan täällä vain äkkiseltään emäntänsä kanssa Unto tyhjensi pakastimen päältä lautasellisen kissanruokaa ja ripuloi seuraavana yönä ja päivänä puoli huushollia - ja tietenkin varsinkin pitkänukkaisen maton-suursiivouskuntoon.

On taas ilmoja pidellyt. Pakkasta on ollut enemmän kuin ikinä välittäisin kokea, ja puuhassa on pysytty. Pari kertaa lakkasi lämmin vesi virtaamasta, mutta sen sain sentään omin konstein taas autettua toimimaan. Eilen loppui yhtäkkiä kylmän veden tulo, vaikka hana on ollut päiväkausia tippumassa, ja pesukone pesi paraikaa minkä ehti. Lopulta syyksi paljastui sentään vain sulake :)

Tallissa on ollut lisälämmitin lämpöpumpun lisäksi, mutta silti lattianrajassa tuppasi tulemaan turhan kylmä, ja kannoin kuumavesikanistereita lisälämmikkeeksi niin kaneille kuin Smirrellekin. Kaneillahan olisi lämmin koppi, mutta sen käyttäminen pakkasilla tekisi kaikkien elämän ilmeisesti liian helpoksi... Smirrellä taas on lämpömattoa joka puolella, eikä se ole koskaan kovin lämpimässä edes viihtynyt, mutta väliin silläkin oli jo karvat pörhössä, niin että sai sekin osansa vesipattereistani. Nyt on pakkanen jo paljon lauhempi (kumma, kuinka lämpimältä kymmenen asteen pakkanen tuntuu kahdenkymmenen asteen jälkeen ), ja hengissä ollaan edelleen.

Meillä on nyt uusi punainen potkukelkka, joskin se joutui lähes heti lomalle hyytävien pakkasten vuoksi. Tänäaamuna taas potkuteltiin sitäkin innokkaammin.

Riolla olen käyttänyt aina kovemmilla pakkasilla talvimanttelia, ja se on aina liikuttavan iloinen saadessaan sen päälleen ja kulkee jo sisällä suu korvissa se yllään, eikä ulkona ole tietoakaan köyryssä kulkevasta viluisesta koirasta :)

Perjantaina ostin koirille uudet isot savustetut luut, ja tyhmyyttäni valkkasin oikein lihaiset ja mehukkaat yksilöt. Eilen sitten annoin ne niille (siis collieille, Tinon hampailla kun ei luusta mitään irti saa), sillä seurauksella, että viime yö kului pusikkoja kolutessa. Olisihan minun pitänyt tietää paremmin...

Yhtenä päivänä Viiru, jonka en ole ikinä nähnyt pissaavan sopimattomaan paikkaan, pissasi yhden koiranpedin pesukuntoon. Virtsatulehdustakaan sillä ei ole, etten käsitä, mistä moinen, mutta epäilen, että Musti oli jo pikkuriikkisen käynyt hajustamassa petiä ennakolta...

Hepat ovat ulkoilleet hyvin lyhennetyllä vuorolla, mikä ei tuntunut niitä itseään haittaavan vähääkään - innokkaasti ne olivat lähdössä sisään jo parin tunnin ulkoilusession jälkeen noilla kylmyyksillä.

Nimikkokettumme on taas ruvennut hengailemaan lintulaudan tienoilla turhan tiuhaan ja kaikkina vuorokauden aikoina, niin että saa olla silmät selässäkin koirien kanssa ja hihnat kiinni, jos en komenna Rioa haukkumaan aina ennen kuin päästän ne irti. Rintikin alkaa pikku hiljaa oppia haukkumisen käskystä samassa hötäkässä. Muutenhan se on semmoinen vahti, ettei täällä hiirikään voi aivastaa sen kommentoimatta asiaa, mutta jostain syystä käskystä haukkuminen ei ole sen lempipuuhaa.

Oi kevät, missä sinä viivyt :)

Terveisin nimim. Pakkasiin kettuuntunut