Turhaa työtä käydä nukkumaan...ainakin täällä nykyään.

Keskiviikkoaamuna viiden aikaan tuo lähinaapuri, jolla on niitä pieniä koiria (russeleita, beagleja, en edes tiedä enää kuinka monta, kun ei niitä koskaan näe, mutta ainakin kaksi) häkitettynä pihallaan, ja joka toisen naapurin mukaan oli hankkinut ne kaninmetsästystä varten, oli ilmeisesti päästänyt ne koirat kanien perään. Kiljuivat kuin pistettävät siat tuolla pitkin mäkiä ja herättivät varmasti kaikki muut naapurit, ainakin meidät, kiitos kysymästä. Siihen aikaan on tietysti pilkkopimeää, etten tiedä, mitä järkeä koko hommassa sinänsäkään oli, varsinkin kun koirienkin henki on vaarassa auton sattuessa kohdalle.

Edellisellä viikolla kyseiset naapurit olivat ilmeisesti suurimman osan viikkoa poissa, kun täällä oli kai joku syysloma, mutta koirat kuuluivat kyllä olevan häkissään. Kai niille sitten joku kävi joskus ruokaa viemässä...Suomessa tuommoinen olisi eläimen heitteillejättämistä, mutta täällä nauraisivat varmaan kippurassa, jos siitä ottaisi viranomaisiin yhteyttä.

 

Sankariporo%20006-normal.jpg

 

Kuvan koira ei liity juttuun, sehän vapauttaa itsensä autossa kevythäkistäkin tassun käänteessä ;)

Perjantain vastaisena yönä kahdentoista jälkeen, kun jo nukuimme kaikki, koirat nostivat yhtäkkiä metelin. Makuuhuoneen katossa risteili valokiiloja pitkin ja poikin sellaisesta suunnasta, etteivät voineet tulla kuin laitumelta. Sieltähän ne - laidunta alas lähestyi porukkaa taskulamput kädessä, kunnes pysähtyivät tuohon portille parinkymmenen metrin päähän talosta ja aloittivat vimmatun kovaäänisen (kuinkas muuten) neuvottelun. Joukossa kuului olevan niin naisia kuin miehiä, jotka sohottivat lampuillaan ympäriinsä, herättäen varmasti myös hevoset tallissa, eivätkä olleet moksiskaan, vaikka avasin kattoikkunan ja esitin muutaman kiukkuisen kommentin - suomeksi kyllä, mutta eivät varmaan olisi kuulleet minkään kielisiä kommentteja siinä pölistessään... Tuonne laitumelle ei edes pääse kuin muutamasta kohdasta, ja niissä kaikissa on paimenlangat edessä, että olisi luullut jo siinä vaiheessa tajuavan jotain, ja viimeistään tuossa, kun olivat ihan talon vieressä. Eivät ihan nuoriltakaan kuulostaneet, että mikähän ihmeen yöjuoksuporukka se oikein oli... Yhden (kieltämättä aika pirullisen) hetken ajattelin päästää koirat ulos - olisi mahtanut kolmen punaisen lampun, kuuden kiiluvan silmän ja vimmatun haukun saavan ne siirtymään melko ripeästi kauemmas ;) Löysivät ilmeisesti tuon toisen ulosmenon, koskapa lamput siirtyivät vähitellen Jean-Marcin sikalaa kohti, eivätkä sentään tunkeutuneet pihaan. Höh.

Enää en kyllä ihmettele niitä aitoja, joita ihmisillä on vain tien puolella pihoissaan - täällä ihmiset todella tulevat vaikka toisen pihaan, jos siitä suinkin pääsee oikaisemaan.

Karl kertoi yhdestä englantilaisesta, jolla on täällä loma-asunto joen rannalla. Hänen kohdallaan ranta on perattu karhunvatukoista sun muista pusikoista, ja kalastajat kulkivat aidoista huolimatta jatkuvasti pihan poikki joelle. Mies toi sitten kerran myös kaksi rottweileriaan mukanaan eikä ole kuulemma koskaan nähnyt kenenkään juoksevan niin kovaa kalastusvälineiden kanssa ja yli aitojen kuin rotikoiden jahtaamien kalastajien silloin...

 

Rondo%20Atlantissa%20028-normal.jpg

 

Selvisi nyt sitten sen postipaketinkin arvoitus, tai siis lähinnä sen postinjakajan. Meillä on ilmeisesti ollut tämän viikon joku toinen jakaja, koskapa kovan salapoliisityön ja suurennuslasin käytön jälkeen sain vihdoin jotain selvää jättämästään lapusta. Selityksenä oli "Attention au chien", eli se koiravaroituskyltti portissa, joka esti häntä edes yrittämästä portista - oma postinkantajamme tuntee kyllä nuo koirat, eikä todellakaan antaisi mokoman pelästyttää itseään. Seuraavana päivänä tämä sijainen tuli jo tuntia aikaisemmin, jolloin olimme myös lenkillä ja kuulimme torven toitotuksen tuonne metsään asti. Silloinkin meille olisi ollut tulossa paketti, mutta haimme sitten molemmat iltapäivällä postista, missä postitätikin tavasi hartaana sitä syy-kohtaa ;) Päätarkoitus sillä varoituskyltillä on kyllä suojella koiria, ettei kukaan tumpelo tule pihaan, jos olemme pihalla (ja jos koirat eivät jostain syystä ehdi portille jo ennen kuin se tulija on edes noussut autostaan), ja jätä porttia auki, niin että koirat pääsevät portista ulos, mutta ilmeisesti se täällä tarkoittaa samaa kuin hengenvaara sille tulijalle... Parempi niin kuitenkin - koiriahan nuo kuitenkin ovat, vaikkeivät mitään rotikoita, ja tarkkoja reviiristään, niin etten minäkään voi sataprosenttisesti taata, etteivätkö ne hätätilassa voisi ainakin näykkäistä tänne tunkeutujaa, jos en itse ole siinä paikalla. Erityisesti Rintiin luotan noissa puolustusasioissa kuin kallioon, ja jos menen iltapimeällä nostamaan rahaa automaatista, vaikka vain Mael Carhaixin keskustassa, otan sen autosta mukaani bodyguardiksi. Sen ulkonäössäkin on kokoa myöten sellaista katu-uskottavuutta, ettei sitä ihan ensimmäiseksi miellä miksikään lepsu-tessuksi, ja vaikka se on normaalisti superrauhallinen, se syttyy tarpeen vaatiessa sekunnissa nollasta sataan, enkä totisesti haluaisi silloin olla kenenkään ahdistelijani housuissa - ja vielä vähemmän niiden ulkopuolella ;)

 

Sankariporo%20001-normal.jpg

 

Tässä kuitenkin veljekset lepotilassa.

 

Sankariporo%20016-normal.jpg

 

Paitsi että meillä on sankarikoira, näyttää meillä olevan myös sankariporo Pate. Viimeisen kovan tuulen aikana, jolloin oven vieressä oleva palmun ruukkukin (taas) rikkoutui, oli Pate loikannut kuolemaa uhaten penkiltään kaiken myllerryksen sekaan ja estänyt toiminnallaan erästä toista ruukkua lähtemästä tuulen mukana, kas näin:

 

Sankariporo%20014-normal.jpg

 

Me ollaan sankareita kaikki...

Uusin kodinhoidollinen katastrofimme on jonkun tiskipöydän alapuolisen putken tukkeutuminen - ilmeisesti, koska sieltä kaapin alaosan alta tulee vettä keittiön lattialle. Ei kiva. Nyt pitää taas ottaa poikkeukselliset tiskausmenetelmät käyttöön, kunnes saadaan joku (luultavasti vaihteeksi Karl-parka) katsastamaan tilanne.

Ihan pienenä - tai ei niin pienenäkään, ja taatusti ainakin hyödyllisenä - vinkkinä, kun kennelyskää tuntuu taas olevan Suomessa liikkeellä, voisin suositella kahtakin homeopaattista valmistetta nopeuttamaan paranemista. Ihan siihen köhimisvaiheeseen voi nimittäin kokeilla Bryoniaa, ja sitten jos/kun koiraa oksettaa yskimisen päätteeksi, kannattaa antaa Ipecacuanhaa. Ja jos nyt noista huolimatta nousee lämpöä, voi tietysti antaa ainakin Belladonnaa. Ja jos nyt ei kumpaakaan käsiinsä saa, mutta omistaa kuivattua minttua, voi kokeilla ihan sitäkin ruoan joukossa siihen yskän rauhoittamiseen.

Itse olisin ollut moisista vinkeistä ainakin tosi kiitollinen vuonna -84, kun Vinski-kettarillani oli kyseenalainen kunnia olla ensimmäisiä siihen aikaan Suomessa kennelyskään sairastuneita koiria. Kukaanhan ei edes tiennyt, miksi koira yskii kuin hevonen... Olimme käyneet viikkoa aikaisemmin katsomassa tutulleni Englannista tullutta pentua, joka siskoineen (itse oireettomina) toi kennelyskän tullessaan. Viikkoa myöhemmin Vinski alkoi keskellä yötä yskiä niin että luulin hengenlähdön olevan lähellä. Päästiin PetVetiin, jossa Illukan Tuomas (joka jostain syystä pelkäsi kettareita) rauhoitti koiran, ennen kuin uskalsi katsoakaan kurkkuun. Talvion Timo, silloinen henkilääkärimme, ei ollut paikalla, mutta kaikki muut kynnelle kykenevät kävivät kyllä sinne nieluun kurkkimassa löytämättä mitään mainittavaa, eikä kenellekään tullut mikään kennelyskä edes mieleen...Pari viikkoa sitä yskimistä kaikkiaan kesti, ja kun koko aikana en tiennyt tarkkaan, mistä se edes johtui, oli se pitkä kaksiviikkoinen. Sen jälkeen olen ainakin kerran hoitanut koirillani kennelyskää, homeopaattisesti tietenkin, ja vaiva meni parhaimmillaan ohi muutamassa päivässä.

Hjoo, mutta kennelyskää tai ei, muistakaa tasapainoinen dieetti :)

 

Sankariporo%20009-normal.jpg

 

...tai vaihtoehtoisesti suklaanpalaa, mistä tulikin mieleen: suurkiitokset Leenalle ja Sirpalle paketeista, kyllä nyt kelpaa :)