Elokuun%20aamua%20001-normal.jpg

Barney on jälleen kotona. Tätä se mun uneni tiesi...Siis voi pyhä siiseli näiden kanssa! Maanantaina roudasin kamalan kasan tavaraa autosta vajaan, että sain sen tyhjäksi (mitä meidän autosta ei löydy, sitä ei yleensä tien päällä tarvita), sitten siivosin sen sisältä - jopa melkein kaikki koirankarvat sain pois. Tiistaina sitten ajelin kamalassa helteessä vasta-aurinkoon reilu 140 km, ja kun pääsin (aiemmin sovittuna päivänä muuten) perille, minulta kysyttiin ensimmäisenä, että sopisiko tulla huomenna... No ei sattumoisin sopinut, ja kun olin varmaan tunnin verran odotellut jumalattoman kuumassa huoneessa (jossa olisi kyllä ollut kaksi ovea ristivedon aikaansaamiseksi, mutta eihän kukaan niitä voinut avata, että siellä työskentelevillä naisillakin olisi ollut vähän inhimillisemmät oltavat), pääsin vihdoin asioimaan omistajan kanssa. Hän kyllä häipyi piakkoin muuanne, ja sain asioida nuoren miehen kanssa, joka on kyllä yltiömukava, muttei muistanut yhtään, mitä oli viimeksi sovittu, ja sain taas selittää googlen kääntäjän avulla kaiken uudestaan. Välillä omistajakin kävi varmistamassa jotain, ja hän sentään ei ollut vielä dementian vallassa, vaan vahvisti sovitun hinnan ja muitakin asioita. No, monen tunnin jahkaamisen ja odottelun ainoa tulos oli, että pikapesivät auton ja ottivat siitä kuvan sivuilleen. Sitten vasta kun siitä on joku kiinnostunut ja asianomaisen kanssa ruvetaan tekemään kauppoja, vien auton uudestaan sinne - ja vasta sitten tilataan uusi auto, jonka saaminen kestää noin kuukauden (jonka ajan ajamme sitten jollain lainavehkeellä). Viimeksi sain kyllä ihan eri käsityksen asiasta, mutta tuleehan se uusi auto sieltä aikanaan kuitenkin...Mutta olisiko ne kuvat voinut ottaa jo viimeksi, ettei olisi tuota varten tarvinnut ajella liki kolmeasataa kilometriä, olla koko iltapäivää ja iltaa pois kotoa ja tuntea itsensä taas melko turhautuneeksi?!  Sama asia olisi hoitunut Suomessa suunnilleen vartissa...

Kaiken lisäksi kävi ilmi, että ne toimistossa työskentelevät naiset olisivat osanneet vallan kelvollista englantia, mutta eihän nyt naisia voi pyytää avuksi autokaupoissa...

Ainoa hyvä puoli asiassa oli, että kun mennessä olin niin väsynyt, että meinasin nukahtaa, ja oli välillä pakko ajaa sivuun levähtämään hetki, oli tullessa adrenaliinitasot niin korkealla, ettei väsymyksestä ollut tietoakaan ;)

Vähän ennen tuota reissua autosta paloi toinen etuvalo, ja matkalla sitä vaihdattamaan vielä toinen, niin että ne sai sitten kätevästi kerralla vaihdettua. Tai no - mikäänhän täällä ei käy kätevästi. Ajoin liikkeeseen, jossa tiesin puhuttavan myös englantia, ja kun tehtävä oli ensin delegoitu sopivalle henkilölle (sen jälkeen kun ensin joku kävi kirjoittamassa ylös auton kilometrit ((?)) ), lamput vaihdettu, itse olin kuitannut paperin ja maksanut, pääsimme vihdoin reilun puolen tunnin päästä muille asioille...( Itse lamppujen vaihdossa meni aikaa arviolta kolme minuuttia.)

Plougarnou%20019-normal.jpg

Eilen kävi Karl vuolemassa hevosten kaviot. Hyvin ovat sopeutuneet kengättä olemiseen, ja kaviot alkavat olla tosi hyvässä kuosissa.

Plougarnou%20013-normal.jpg

Tuossa vähän matkan päässä meiltä kasvaa kujan pielessä luumupuu, jonka luumujen perään olen joka aamu ohi kulkiessa kuolannut. Toissapäivänä, kun olimme tulossa aamulenkiltä kotiin, oli ensimmäinen täkäläinen tuttavani Michel niitä poimimassa, ja kun ehdimme kohdalle, tuli käsi ojossa tarjoamaan niitä minulle. Otin ilahtuneena yhden luumun pussista, mutta hänpä antoikin ne kaikki minulle :) Kiva kun on tuommoisia poikaystäviä ;)

Plougarnou%20020-normal.jpg

Helteet eivät vaan ota laantuakseen. Eilen oli varjossa +28, eikä siellä kylmä ole tänäänkään. Huomiseksi on luvattu sentään sadetta, mutta saapa nähdä... Laidun alkaa olla rutikuiva, vaikka hevoset edelleen sinnikkäästi sieltä yrittävät syötävää nyhtää. Toisaalta Valle on paksu kuin valas, en tiedä millä konstilla se on itsensä siihen kuntoon saanut, mutta takuulla ei ainakaan liian niukalla ravinnolla. Se on kyllä vähän väliä pää pitkänä laitumen karhunvatukoiden seassa, että ehkä se hoitaa linjojaan marjakuurilla. Koiratkin ovat ihastuneet karhunvatukoihin, Rinti jopa raastaa niitä itse piikkisten varsien seasta.

Plougarnou%20056-normal.jpg