Tammikuu%20-14%20004-normal.jpg

Tämä kaveri on varsinkin aamuisin puoliunisena semmoinen hymypoika, että yhtenä aamuna olin jo vähällä heivata sen sängystä, kun olin varma, että se oksentaa seuraavassa hetkessä, mutta ei, se oli vain hänen "ihanaa kun olet herännyt" -hymynsä ;) Samojedini kyllä hymyilivät, mutta yhtä kippurahuulista hymyä en ole millään koiralla nähnyt muuta kuin juuri ennen oksennusta...

Olen saanut likimain tarpeekseni tästä vaihtelevasta ilmasta ja varsinkin tämän talven sateista! Tiistaina olin menossa kampaajalle, ja menomatkalla käytiin Locarnin kukkuloilla lenkillä. Etukäteen jo nautin löytämästämme uudesta lenkistä, ja kun aamun sade väistyi ja taivas kirkastui kokonaan ennen lähtöä, jätin sadehousutkin pois matkasta. Arvaatte varmaan...juu, päästiin autolta varmaan puolisen kilometriä, kun alkoi sataa, ja sitä sitten riitti koko lenkiksi (säätiedotuksessakin oli luvattu iltapäiväksi poutaa, mutta eihän tätä säätä kukaan pysty ennakoimaan). Onneksi olin koirille ottanut uudet karva-alustat peteihin, ja ne nauttivat kovasti olostaan, kun ei ollut nihkeänkostea vedenkestävä pinta turkkia vasten, ja olivat vedelleet oikein makeita unia sillä aikaa kun olin kampaajalla. Itse kökötin kampaajalla märissä sammareissa ja trikoissa ja palelin ihan sikana, siitä huolimatta, että vieressäni hohkasi patteri kuumuuttaan. Pois päästessäni oli patterin puoleinen lahje kuivunut, mutta olin edelleen jäässä. Kiitos homeopatian ja muiden rohtojen, että pysyin terveenä, mutta harvoin olen ollut yhtä ilahtunut päästessäni kotiin ja vaihdettuani kokonaan kuivat vaatteet päälleni. Täällä tuntuvat talot muutenkin aina kylmiltä talvella jo kosteuden vuoksi, plus että ne ovat niin tarpeettoman suuria, ettei niitä kenelläkään ole varaa pitää kunnolla lämpiminä.

Tammikuu%20-14%20013-normal.jpg

Keskiviikkoaamuna Pörri ei halunnut tavalliseen tapaansa lainkaan pistäytyä tarhassa, ja makasi lähes koko päivän aloillaan kuin joka suuntaan leviävä karvainen lätty. Ihmettelin ja pähkäilin, mikä sitä vaivaa, kun ruokakaan ei maistunut (ja kun kyseessä on Pörri, jossain pitää olla pahasti vikaa), kunnes päädyin ummetukseen. Sehän hoituu yleensä melko kätevästi homeopatialla ja ananasmehulla, mutta kun kyseessä oli kerran Pörri, lääkitseminen oli kaikkea muuta kuin yksinkertaista...Aluksi se laittoi vimmatusti hanttiin paksuista hanskoista ja puseroista huolimatta, mutta alkoi päivän kuluessa uskoa, ettei taistelusta ole mitään hyötyä, lääkitsen sen kuitenkin. Illalla se jo nuoli vähän lohiöljyä lusikasta ja söikin hiukan, ja seuraavana päivänä se sitten yritti vimmatusti korvata menetetyn syöntipäivän tappiot ;).

Ranskassa%20206-normal.jpg

Saman päivän iltana Tuusa yritti pissata makuuhuoneessa Rondon pedille. Ajoin sen tiehensä kamalasti motkottaen, mikä laitettakoon väsymyksen tiliin - seuraavana aamuna tajusin, että sillähän on tietysti virtsatulehdus, ei se muuten moista tee. Taas lääkittiin, jopa karpalomehulla, josta Tuusa ei ollut lainkaan innoissaan, ja illalla maittoi taas ruoka, ja kissa oli jälleen ennallaan.

Ranskassa%20218-normal.jpg

Perjantaina haettiin Rondolle jo kolmas nelosrokote. Ensimmäisen ja uusinnan väliin jäi nimittäin sen sairastumisen vuoksi niin pitkä aika, että oli syytä ottaa vielä yksi ylimääräinen. Ensimmäisistä paukamakerroista viisastuneena lisäsin homeopaattiseen estorepertuaariin vielä toisenkin aineen, eikä rokotuksesta näy minkäänlaista turvotusta. Rondo oli iloinen nähdessään taas tuttuja hoitajia klinikalla, mutta joku ujosteluvaihe oli iskenyt päälle, kun se ei edes yrittänyt hyppiä päin (mikä oli onni, sillä koirat kurastuivat taas kanavalenkillä - sateessa tietenkin - ennen rokotusta niin, ettei niitä pyyhkeellä saanut millään ihan puhtaaksi).

Keksin kanavan varrelta uuden paikan autolle, mistä pääsee kävelemään pari kilometriä ilman yhtään taloa - ja yleensä ilman ihmisiäkin, varsinkin kun sinne suuntaa lounasaikaan -, ja olemme käyneet tallustelemassa siellä jo useaan kertaan. Sieltä löytyi vielä hevosille valtavan suuria ja hyviä kastanjoitakin, kun kaikki täkäläiset on joko syöty, tai sitten ne ovat jo itäneet tai muuten pehmenneet syöntikelvottomiksi. Omenoita riitti tänä talvena villipuissamme pitkään, niin että vielä viime viikolla hevoset rouskuttivat niistä viimeisiä.

Tammikuu%20-14%20012-normal.jpg