Tällä viikolla meillä on ollut peräti kaksi hoitokoiraa. Ensin tuli vanhastaan tuttu hoitokoiramme Sefi-sheltti päiväksi, ja tuntui taas viihtyvän erinomaisesti. Sefi arvostaa kovasti meidän omatekoisia koiranruokiamme ja saa aina oman eväsrasian vielä kotiinkin vietäväksi. Tällä kertaa se vielä muisti moneen kertaan varmistaa lähtiessämme pihalle illalla odottamaan kotiväkeä, että rasia varmasti tuli mukaan. Fiksu koira :)

Seuraavana päivänä Sefin jälkeen, eli perjantaina, tuli Luca-kooikkeri, kohta 8 kk, hoitoon reiluksi vuorokaudeksi, eikä sitäkään näyttänyt ikävä pahemmin vaivaavan, sen verran puuhaa ja leikkikavereita talossa on tarjolla. Rinti oli ikionnellinen saadessaan kaverinsa niin pitkäksi aikaa kylään, ja kyllä ne jaksoivatkin leikkiä.

Heti Lucan saavuttua tulikin sitten ikävämpiä uutisia ystävältäni Eevalta, jonka 10-v rottweiler Kikka oli alkanut vuotaa verta takapäästään. Kikallahan oli ollut jo pitkään maitorauhaskasvaimia, jotka nyt sitten olivat ruvenneet leviämään ilmeisen kohtalokkaasti, eikä enää ollut kuin yksi asia tehtävissä. Lupasin lähteä kuskiksi, ja joten kuten selvisin urakasta ihan romahtamatta. Kikka oli jo tropattu homeopaattisesti ja verenvuoto saatu tyrehtymään, meidät troppasin vielä ennen klinikalle menoa, ja Kikka pääsi lähtemään ilman enempiä kipuja ja ihmettelyjä. Hyvää matkaa Kikka-ystävä!

Viilentävät alustat otettiin käyttöön, tai ainakin autoon - kumpikaan collieista ei suostu astumaan jalallakaan moiselle hyllyvälle ihmeelle... Tinolle en ole vielä kokeillut, kun ei ole retkeillyt muutamaan päivään autolla, mutta sen boksissa sen luulisi kelpaavan.

Olen hankkinut koirille semmoisia nameilla täytettäviä aktiviteettipalloja ja -kuutioita, ja ne ovat kovasti suosittuja. Tino tuntuu pitävän niistä erityisesti ja on kovin taitava saamaan namit ulos vempeleistä alta aikayksikön. Nykyään laitan sille semmoiseen muutaman namin aina, kun se mieluummin jää kissojen kanssa kotiin kuin lähtee kysyttäessä (pitäähän koirankin mielipidettä kysyä!) meidän muiden mukaan.

Kamalan kuumaa on taas ollut, ja oli suorastaan nautittavaa tämän aamun lenkillä, kun t-paidassa tuli melkein vilu ;)

Jeepin huolto kesti sentään vain reilun vuorokauden, kun osatkin ihme kyllä sai ihan varaosaliikkeestä. Hinta olikin sitten luku sinänsä, sillä olisi saanut jo jonkin aikaa pelittävän kesäautonkin... Mutta nyt se on taas kunnolla huollettu, ja rakkaasta jeepistänihän en luovu kuin pakon edessä :) Huoltomies ihmetteli laturin hihnaa, jolla on pituutta lähes kolme metriä (!), mutta ihmeen ihanahan se on koko auto, kulkee tutut reititkin jo lähes itsestään ;)

Reissuroope lähti tänään matkalle ja etenee ilmeisesti parhaillaankin kohti Kemijärveä. Lauantaina sen pitäisi taas kotiutua, nyt vaan pitää sillä aikaa totutella tyhjään paikkaan pihalla, niisk.