Kalenterit%202016%20013.jpg

 

Tämänvuotisen eestiläisen hevoskalenterin (kiitos, Kati) ensimmäinen kuva on omistettu Nooralle. Rapsut sinne, ja kiitos joulukirjeestä, ihana :)


Saimme ihan suomalaisenkin seinäkalenterin (kiitos, Lotta), jota ilman en oikein osaa elää. Tänä vuonna se on Minna Immosen seinäkaunistus.

Kalenterit%202016%20012.jpg


Postin kalentereista (kiitos, postisetä, vaikka maksoin tuosta kyllä neljä euroa – maksun saa itse valita, kunhan jotain antaa) onnistuin täksi vuodeksi valitsemaan tuommoisen kauniin perhoskalenterin, josta en kyllä saa kunnon kuvaa kirveelläkään. Se on niin kiiltävä, että salama heijastuu joka puolelta, eikä ilman salamaakaan kuvaaminen onnistu – vanhat käpälät varmaan tärisevät niin, että kuvista tulee pidemmällä valotuksella epätarkkoja. Mutta saa kai tuosta jotain käsitystä. Kaunis on joka tapauksessa.

 

Kalenterit%202016%20020.jpg

 


Paketteja tuli vielä joulun jälkeenkin, kiitos niistä. Tyhjänäkin niille löytyy täällä hyötykäyttöä, tuossakin suunnilleen asui aina joku kissoista ainakin kolme päivää. Niin että mitä tekoa on niillä kalliilla ja hienoilla kissanleluilla, kun maailmassa on kuitenkin pahvilaatikoita ja paperikasseja… Jälkimmäisissä on tietysti vielä bonuksena se jännitysaspekti, että se kassi voikin lähteä mukana, ja sen sankaankin voi kätevästi puoliksi kuristua, jos oikein sen kanssa myllää  ;)

 

Kalenterit%202016%20009.jpg

 


Meillä kävi taas talonkatsojia viime viikolla. Edellisellä viikolla kävi tyttärensä perheineen (jopa perheen kaksi koiraa, varmaan jotain amstaffeja, oli otettu Belgiasta mukaan – asuvat kaikki tällä hetkellä siellä, vaikka rouva on alun perin englantilainen). No, nämä olisivat kuitenkin ostamassa paikan isänsä kanssa, ja viikkoa myöhemmin tuli sitten isä vaimoineen (plus söpö russelityttö, sillä oli jopa makuupussi häkissään) Englannista. Tuntuivat ainakin olevan tosimielellä liikkeellä, että kovasti toivossa eletään – en haluaisi enää yhtäkään katsojaa tänne, tämä mutakausi on ihan epätoivoista siinäkin mielessä. Niin ja sillä tyttärentyttärellä on shettis Belgiassa ja äidillä, eli siis tämän isän tyttärellä hevonen (palomino, näin kuvan, mutta rodusta en tiedä), joka asuu vielä tällä hetkellä äitinsä (siis sen tyttären, ei hevosen, äidin) luona Irlannissa, että tallillekin olisi käyttöä.


No juu, ihania ihmisiä, mutta nämä jälkimmäiset tulivat tunnin aikaisessa. Yyyh, kamalinta suunnilleen mitä kukaan vieras voi tehdä, ainakin meidän huushollissa, kun siinä vaiheessa on vielä noin miljoona asiaa kesken… Kesken kaiken huomasin kaiken lisäksi, että ihana (???!!!) hevoseni Valle on taas naapurin pellolla. Pyykkinarua se ei sentään ollut katkaissut, vaan mennyt siitä välistä, missä sitä ei silloin vielä ollut (nyt on), ja pujotellut oikein taidolla lankojen välistä. Samperi.


No, ainakaan silloin ei satanut, eikä tietysti englantilaisia sade niin haittaisikaan, mutta kuitenkin, toivon mukaan kuulemme heistä pikaisesti.

 

Joulu%202015%20%20%203%20038.jpg

 


Vallehan on kyllä ihan liian fiksu hevoseksi, varsinkin kun se käyttää kolmenkymmenen vuoden aikana keräämäänsä viisautta juuri tuommoisiin vähemmän mukaviin tempauksiin, toisin kuin Ransu, joka on viisas kuin mikä, muttei ikinä käytä sitä väärin.

 

Kalenterit%202016%20007.jpg

 


Vaan fiksuja ovat nuo koiratkin. Naurattaa ihmiset, jotka miettivät esim. kodinvaihtajille tarpeen vaatiessa uutta nimeä, joka olisi mahdollisimman paljon samankuuloinen kuin vanha nimi, että se nyt vaan tajuaa asian… Höh. Ransu, joka siis nyt ei ole koira, vaan hevonen, jolle on vielä elintärkeämpää oppia uudet asiat nopeasti, tai voi olla, ettei uutta tilaisuutta tule (siis jos vaikka tiikeri  tai jääkarhu on jo syönyt, kun ei osaa erottaa vaarallista ääntä tms.), oppi uuden nimensä vajaassa päivässä (sen islantilainen nimi oli turhan vaikea lausua). Samoin esim. näytelmissä tai filmeissä esiintyvät koirat tottelevat parin kerran jälkeen ”uutta” nimeään ihan sujuvasti.


No. Laitan koirille aina illalla heijastinliivit, vaikka mentäisiin vaan pihalle. Riolla ja Rintillä on Hurtan mikroliivit, jotka pysyvät hyvin paikoillaan turkin päälläkin, ja Rondolle ostin Hööksiltä samanlaisen, mutta Showmasterin (kolmasosalla Hurtan hinnoista) liivin. Laitan ne päälle aina ihan sattumanvaraisessa järjestyksessä, mutta sanoin yleensä aina, että nyt laitetaan Showmasterille liivi. Juu, nyt se tottelee sitäkin nimeä, mahtoikohan mennä peräti pari kertaa, ennen kuin se oppi sen vahingossa ;)

 

Kalenterit%202016%20017.jpg

Onni on kori jota voi pedata :)


Täällä on melko kylmää. Tiedän, että tämä tuntuu varsinkin tällä hetkellä Suomen näkövinkkelistä hullulta, jos sanoo, että on kylmä, kun lämmintä on ulkona kuitenkin 7-8 astetta. Mutta uskokaa pois, kylmää on. Tuuli vie mennessään kaiken irtaimen, mielellään myös ylimääräiset kehon ulokkeet, ja joka toinen vartti sataa jumalattomasti (mitenhän sataisi jumalaisesti, ainakaan tällä pallonpuoliskolla…), niin että kosteus on tappavaa. Sisälläkään ei ole lämmin, sillä edelleen olemme suht märkien puiden varassa. Ei kiva.


Lauantaina oli kova ukkonen, joka räiski tässä ihan päälläkin niin, että jopa Rondo, joka ei ole aikaisemmin mokomasta korvaansa lotkauttanut, yritti tunkea syliin. Rio oli siinä vaiheessa jo maastoutunut turvallisimpaan nurkkaan…
Englantilaisista puheen ollen, ainakin yksi mies, jota aina silloin tällöin näen kaupungissa kaupassa, kulkee edelleen sortseissa. Mikä niitä vaivaa? Samaan aikaan ranskalaiset kulkevat enimmäkseen untuvatakeissa ja karvasaappaissa (suunnilleen kesästä asti)…


Yhtenä yönä Rondo halusi jostain syystä ulos. Ei sillä ripulia ollut, mutta vatsa nyt vaan vaati ylimääräistä tyhjennystä. Kun vielä yritin päästä sängystä pystyasentoon, Rondo toi jo touhukkaana sukkaani, että laita nyt tuosta jalkaan, ettet palele. Tossuthan se tuo aina ulkoa tultuamme – itse asiassa silloinkin, kun jo seison ihan tossujen vieressä, se vie ainakin toisen niistä pienelle kierrokselle ja tuo sen sitten takaisin minulle palkkion toivossa ;)

 

Kalenterit%202016%20003.jpg

 


Olen pitkän aikaa laittanut koirille muutaman kananmunan riisin joukkoon kypsymään ihan loppuvaiheessa, mutta nyt olen taas antanut melkein päivittäin jokaiselle yhden munan raakana ruoan päälle. Se on niin haluttua herkkua, ettei tosikaan. Koirat saavat kupit eteensä ja odottavat niin kauan, että saavat luvan alkaa syödä, siis aina, eikä kukaan edes uneksi menevänsä toisen kupille. Nyt kuitenkin yhtenä aamuna Rondo teki (kaikesta päätellen suunnitellun) äkkisyöksyn Rion kupille jo ennen lupaa ja rohmusi ruoan päältä sekunnin murto-osassa munan. Pienen puhuttelun jälkeen se kyllä on taas malttanut pysyä omalla kupillaan, ainakin toistaiseksi :)
Nyt juuri (avainsana nyt) paistaa aurinko, niin että voisi yrittää lähteä lenkille. Eri asia on sitten, kuinka märkänä sieltä taas tullaan takaisin.
Lämpöä päiväänne ja palelemattomia tassuja sinne pohjoiseen :)
Kenavo. (Bretonia, sitä käytettiin kuulemma ennen vain viimeisissä tervehdyksissä, kun ”en voi tulla rajan taa” – minulle ei kyllä siitä laulusta ole vieläkään selvinnyt, oliko se toinen menossa toiseen ulottuvuuteen vai Siperiaan… No kuiteskin, nykyään tuota näkee ihan poistuttaessa kaupungin alueeltakin, niin että se kai tarkoittaa nyt ihan arkisesti näkemiin – eivät nämä ainakaan itse tunnu tiedostavan olevansa varmaan yksi maailman surkeimmista autokuskikansoista...