Kuulin pitkästä, pitkästä aikaa (olisiko edelliskerrasta ainakin pari kymmentä vuotta..) kehrääjän hyrinää yhtenä iltana. Havaitsematta sekin ääni olisi jäänyt, tai ainakin tunnistamatta ilman valpasta "Lassietani", Rioa, joka pysähtyi pihalla äänen kuullessaan eikä suostunut liikkumaan minnekään, vaikka yritin kuitata äänen jonkun hiljaisen perämoottorin aiheuttamaksi. Viisas koira :) Tuijotti vaan puutarhaan, kunnes tajusin itsekin, ettei se ääni taidakaan tulla perämoottorista, tai ainakin se vene kyntää sitten parhaillaan puutarhaamme ;) Hyrinä loppui aina, kun kuljimme koirien kanssa lähemmäs, niin että näkemättä kehrääjä kyllä jäi, mutta samapa tuo - äänihän siinä nautittavin onkin.

Jossain lähimailla (epäilen paikaksi Matalahtea) asustelee kesäisin harmaahaikara. Yleensä sitä on voinut silloin tällöin nähdä meidänkin lahdellamme lentelemässä, mutta vasta pari päivää sitten bongasin sen tänä kesänä ensimmäistä kertaa.  Tarkkaan ottaen niitä kyllä on pariskunta, mutta yleensä niistä näkee vain toisen näillä kulmilla lentelemässä. Kai nekin kohta taas suuntaavat etelämmäs, kurjet ainakin ovat jo pitkään olleet liikekannalla.

Tämä ei sen sijaan ole harmaahaikara, vaan skotlantilainen paimenkoira :)

 

Pari reissuakin olemme pikaisesti viikon sisällä tehneet. Viime viikolla käytiin pitkästä aikaa Kustavissa hankkimassa erilaisia lahjoja, mm. kummi-sellaisia (arvatkaa kenelle, sillä on neljä jalkaa ja viikset ja se muuttaa uuteen kotiinsa reilun kolmen viikon päästä - jolloin olemme kyllä reissussa, mutta kummeja ollaan kuitenkin!).

Toissa päivänä käytiin (myös pitkästä aikaa, edellinen kerta taisi olla Apassionatan aikaan helmikuussa) Espoossa ja Vantaalla kyläilemässä ja vähän vaan ostoksilla :). Sillä kertaa oltiin vaan collieiden kanssa liikkeellä, Tino kun ei oikein pitkistä matkoista enää perusta ja nautti täällä sillä aikaa Camillan huomiosta täysin siemauksin. Kamalan hyvää tekee kyllä noille maalaiskoirille käydä välillä kylässä, se kun on meille aika harvinaista herkkua, niin oppivat rauhoittumaan vieraissakin oloissa. Jota kuinkin kellon ympäri oltiin matkalla, eikä edes vielä väsyttänyt takaisin ajaessa. Oikein taas nautin täysin siemauksin ajamisesta, varsinkin takaisin tullessa, kun oli moottoritiellä vähän liikennettä, ja Jeeppi sai oikein näyttää kyntensä tasaisessa maantieajossa. Ajolinjamme olisivat varmaan kelvanneet vaikka formularadoille, vaikka vauhti oli onneksi ihan eri luokkaa ;)

Juu mutta nyt olisi Hööksin tuliaisina hepoille raapimismatot, kunhan tulisi joku, joka kiinnittäisi ne tukevasti karsinoiden seinään.

Reissuroope palasi alkuviikosta kummisedän ja kaverinsa ja Nelli-koiran tekemältä lomakierrokselta. Koko kolmikko oli vielä pari päivää paluunsa jälkeenkin ihan ekstaasissa, niin olivat nauttineet matkastaan. Olivat kuulemma kehittäneet erilaisia moikkailutyylejä toisia karavaanareita kohdatessaan, ja oikein hinkuivat päästä taas heiluttamaan käpäliään tien päälle :)  

Itse olen jo alkanut laatia listoja meidän tulevaa matkaamme varten, vaikka lähtöön on vielä reilut pari viikkoa, ettei vaan mitään tärkeää unohdu. Kaikkea vähemmän tärkeää saa onneksi yleensä kaupoistakin...

Mutta voi kamala, lauantaiksi luvataan taas hellettä, huh. Saisi kyllä jo loppua, anteeksi vain, mutta ehkä sen yhden päivän nyt jotenkin kestää...

Tino näkee taas ilmeisesti painajaisia ohi vyöryvistä collie-laumoista ja pitää välillä ihan kamalaa rähinää kesken uniensa, vaikkei ketään ole sen pedin lähelläkään :) Onneksi se on joko nykyään öisin hiljaisempi, tai sitten nukun sikeämmin, kun en ole vähään aikaan herännyt sen öisiin raivokohtauksiin :)