Hautajaispäivästä selvitty hengissä - miten kuten, mutta kuitenkin... Vielä on tiedossa uurnanlasku, mutta vasta sitten reissun ja varmaan juhannuksenkin jälkeen, ja se on sitten taas vaan kestettävä.

Tässä kuitenkin kevennykseksi sojonokkien ilakointia.

 

Niillä oli oikein kunnon yhteishepuli yhden aamulenkin jälkeen.

Ensi maanantaina suunnataan sitten Ranskanmaalle, Lotta, Unto, colliet ja minä - tai ensin kyllä Ruotsiin ja sieltä sitten huristellaan Tanskan, Saksan (hyvin pikaisesti lyhintä mahdollista reittiä...), Hollannin ja Belgian kautta vihdoin Ranskaan. Parin viikon päästä siitä ollaan taas kotikonnuilla, mutta tässä välissä ei varmaan enää mitään uutta tällä kanavalla, kun en konetta raahaa mukaan, ja aika menee kyllä ihan siellä ihmetellessä.

Reissarikin toivottavasti pelittää. Se oli ensin yleishuollossa reilu viikko sitten (ajeltiin ekaa kertaa pikkupyörällä kotiin huoltopaikalta kymmenisen kilometriä ja hyvin selvittiin - sillä oli yllättävän hyvä ajaa). Siitä parin päivän päästä vietiin se merkkiliikkeeseen, jotta saataisiin hihnankiristäjä kuntoon, ja sillä välin patikoitiin koirien kanssa reput selässä (koirilla) Haunisten altaan kierto. Jossain vaiheessa soittivat sitten, että hihnavika olisi korjattu, mutta auto sammui koeajolla pihaan eikä suostu enää käynnistymään... Vajaan tunnin päästä oli sitten sekin vika (tukkeutunut polttoaineensuodatin) korjattu, ja päästiin ajelemaan kotiin. Mutta kyllä on viisas auto - paljon mukavampi, että se sammui korjaamon pihaan kuin keskellä jotain ulkomaata, vaikka kuinka on karavaanarien tiepalvelut sun muut :)

Nyt en muuta edes muista - olen yksistään tänään itkenyt taas keskivertoihmisen vuoden kiintiön, ja pää on ihan tyhjä. Kiitos kaikille osanotoista ja muistamisista :)

Palaillaan taas yhtä matkaa rikkaampina.