Tässä tämänkertaisen kertomuksen sankari, joka on kaikesta huolimatta edelleen hengissä ja hyvinvoiva, kesken sunnuntaipiehtaroinnin. Taskussa oli aamulenkin jäljiltä vaan pikkukamera, jolla ei saa kovin nopeasti peräkkäisiä kuvia, niin että harjan asento on ainoa joka kertoo muustakin kuin paikallaan makoilemisesta.

Iltatalliin mennessä Blakkur oli yltä päältä puruissa, siis piehtaroinut karsinassa oikein olan takaa, potki vatsaansa ja oli tosi levoton ja tuskaisa. Sieppasin sen saman tien ulos kävelemään, sidoin pihan omenapuuhun siksi aikaa,ehdottoman piehtarointikiellon kera, että sain koirat sisälle turvaan sen levottomilta kavioilta (Blakkurhan ei ikinä niitä tahallaan potkisi, mutta sillä hetkellä se ei todellakaan käyttäytynyt normaalisti), ja jatkoimme kahdestaan kylätielle. Heittelin sille samalla vähän väliä suuhun troppeja, mutta mikään ei tuntunut paljon auttavan, ja hevosparka yritti joka tilanteessa heittäytyä maahan. Onneksi se on niin kiltti ja tottelevainen, että uskoi epätoivoisia karjaisujani, vaikka tuska oli taatusti kova, eikä lysähtänyt polvilleen ja piehtaroimaan. Tuskaisan kävelyn jälkeen palasimme talliin ja annoin sille kipulääkettä, ja kun sekään ei pahemmin tuntunut auttavan, soitin eläinlääkärille. Hän sitten saapui puolen yön maissa Paraisilta, antoi kipupiikin ja letkutti. Blakkur oli siinä vaiheessa jo rauhallisempi, mutta teki edelleen flehmen-ilmettä vähän väliä, niin kuin koko ähkyn ajan, eikä vieläkään voinut hyvin, vaikka suolistoääniäkin rupesi kuulumaan. Jaloillaan se kuitenkin jo pysyi, ja jossain välissä uskaltauduin sisälle ja yritin nukkua pari tuntia, etten olisi vuorostani lysähtänyt, mutta eihän se onnistunut. Aamuyöstä suolistosta kuului selvää kilinää, annoin vain yhtä homeopaattista ainetta toistuvasti, ja hevonen lopulta piristyi, suolisto alkoi kurista suht normaalisti, ja ruokakin olisi jo maistunut. Siunattu homeopatia :) Olisi pitänyt taas uskoa intuitiotaan ja antaa sitä ainetta jo aikaisemmin - tai annoinhan minä, mutta muutin taas toiseen, kun ei heti auttanut, vaikka olin toisaalta lähes varma, että tuon pitäisi olla se oikea tämänkaltaisiin oireisiin, varsinkin kun hevonen yritti kiivetä tuskissaan seinille. Mutta voi kamala, kyllä oli taas hirvittävä kokemus. Ikinä en ole noin rajuoireista ähkyä joutunut hevosillani hoitamaan, ja pelkäsin jo, että Blakkur kuolee käsiin.

Nyt Blakkur voi taas hyvin, mutta emännästä ei voi sanoa samaa - ei sovi enää tämänikäisille yövalvomiset. Aamupuolella taisin nukahtaa tunniksi, mutta siinä sitten olikin kaikki, ja eilen olin aivan zombi.

Sitten aamupäivällä lakkasi vedentulo hanoista, ja minun oli pakko hakata ensimmäiseksi jäätynyt kaivonkansi auki ja tarkistaa, että kaivossa ainakin on vettä - ajattelin, että millekään putkifirmalle en maksa satoja euroja siitä, että ilmoittavat kaivon olevan kuiva... Siellähän oli vettä melkein reunoihin asti, joten jostain oli taas putki jäässä, vaikka pakkasta ei ollut ihan kymmentäkään astetta. Laitoin alakertaan puhaltimen, ja - naurakaa pois, hyvä jos jotain iloa on meidän vastoinkäymisistäkin - annoin jopa reikiä putkille. Ja haa, hetken päästä tuli taas vettä että suhina kävi!

Sitten, jotta maanantai olisi ollut täydellinen, hakiessani kirjastosta isälle lukemista ja pinottuani valtaisan kirjakasan syliini, tuli kirjastovirkailija ilmoittamaan, että nyt tilttasivat koneet koko kaupungin kirjastoista, eikä tiedä, koska voi lainata. Sinne jäivät kirjat...

Tänään ei onneksi tarvinnut lähteä minnekään, mikä olikin hyvä, sillä suurimman osan päivää olen maksanut veroa toissayön valvomisista ja potenut tappavaa päänsärkyä, joka kyllä lopulta suostui asettumaan - arvatkaa millä ;)

Tässä vuorostaan Valle piehtarointipuuhissa sunnuntaina...

...ja tässä Ransu ja Blakkur sunnuntaibrunssinsa äärellä :)

Täällä nyt juoksutellaan hanoja vielä ainakin torstaiseen täysikuuhun asti, sittenhän sen pitäisi taas lämmetä, ja kovat yöpakkasetkin toivottavasti pysyvät jo poissa.