Tässä nyt ensin se Mörkö, jotta pääsisitte pahimmasta jännityksestä...

...ja tässä Mörkön sisko Rölli. Siis ne Lotan ja Jarnon kissat, jotka ovat edelleen meillä hoidossa, ilmeisesti vielä pari viikkoa. Ja aivan oikein, kissoja on vielä kolmaskin, Justiina, joka on porukan vanhin, mutta josta ei nyt tullut hyvää kuvaa.

Viikko sitten isäntäväki kävi ensimmäisen kerran katsomassa kissojaan, jotka vain piilottelivat heiltä tuolla yläkerrassa. Sen jälkeen ne sitten alkoivatkin kotiutua, ja nyt ne tulevat heti moikkaamaan kun menen yläkertaan. Eilen Lotta ja Jarno toivat sitten Untonkin reiluksi viikoksi hoitoon ja menivät samalla tietysti taas tervehtimään kissojaan. Menin innokkaana mukaan esittelemään, kuinka rohkeita ne jo ovatkaan - ja kissan villat, siellä ne taas pysyivät piiloissaan, ainoastaan Justiina tuli pitkän ajan päästä esiin. Syy kyllä taitaa olla se, että ne luulivat varmaan taas joutuvansa kuljetuskoppeihinsa ja autoon, eiväthän ne ennen ole meillä näin pitkään olleet, ja isäntäväen ilmaantuminen on aina tiennyt sitä, että niitä pyydystetään ympäriinsä ja laitetaan taas bokseihinsa. No, ainakin ne ovat nyt kovasti tyytyväisiä ja villejäkin - välillä voisi oikeasti kuvitella yläkerrassa olevan pari mörköä, niin kova töminä sieltä toisinaan kuuluu.

Viikko sitten heiteltiin kolmeen pekkaan puruja tuoreesta kasasta vajaan. Tai kuusihan meitä oli, mutta vain me kaksijalkaiset, eli Lotta, Jarno ja minä, teimme hommia, ja koirat katselivat päältä. Tai no...ajattelin, että siinä niiden tekemisissä oli aika lailla pähkinänkuoressa sheltin ja collien ero - colliet istuivat lumi- tai purukasojen päällä ja tarkkailivat kaikessa rauhassa asioita, kun taas Unto lensi jokaisen Lotan heittämän lapiollisen jälkeen vajan taakse katsomaan, tulisiko sieltä esiin jotain kiinniotettavaa :)

Jeeppi oli kaksi päivää hovikorjaajalla, joka aukoi siitä jos jotain ja suihkutteli CRC:tä ympäriinsä, ja nyt auto taas kiihtyy kuin Ferrari (koeajolla olleen apurin sanoin). Joku kaasuläppää säätelevä moottori sieltä pitää kuulemma jossain vaiheessa vielä vaihtaa, kunhan joku tuo ulkomailta semmoisen vähän halvemmalla kuin täältä merkkiliikkeestä. Sen aiheuttama astmaisen ampiaisen ääni konetta sammutettaessa on tosin kuulunut ainakin puolitoista vuotta, että kovin akuuttia häiriötä se tuskin aiheuttaa.

Tässä touhutaavetti Unto :)

...ja tässä ensimmäinen valmistunut lämpömittarini. Sekin on kyllä hämäyskuva, sillä mittari ei ole vielä liimattu kiinni, mutta kuiteskin. Epätarkkakin näkyy olevan koko portretti, kun on vinosti otettu. Muut odottavat vielä lasitetta sun muuta, mutta kyllä sieltä muitakin elikoita on tulossa.

Ovikranssi komistui viime yönä lumella, ja se onkin ainoa positiivinen asia, joka siitä lumesta on sanottavana...

NYT RIITTÄÄ, KIITOS!

Naapuri kyllä aurasi tien ja parkkipaikan, mutta silti sai tehdä vaikka kuinka paljon lapio- ja kolahommia, että edes kottikärryillä pääsi johonkin. Sitten, kun oltiin iltapäivällä tallihommissa, oli sen verran lauhaa, että tallin katolta tuli vuori lunta, johon piti taas kaivella polkuja meidän kulkea. Oltiin juuri menossa takaisin talliin, kun kuului suhahdus, ja takanani kulkevat colliet kiisivät takaisinpäin, vaikkeivät ikinä ole sitä ääntä ennen kuulleet, ja saman tien tietysti lumet jo tippuivatkin. Itsekään en vielä alla ollut, eikä onneksi Untokaan, joka myös oli takanani ja ihmetteli, minne kaverit nyt menivät... Välillä pitää kyllä hattua nostaa noiden collieiden vaistoille ja reaktioille :)

Ai niin, tiedättekö, mikä on maailman parasta ruokaa? En minäkään, mutta tänään hauduttamani kaalipata liippaa kyllä läheltä. Siihen laitetaan siis (yllätys, yllätys) kaalia, purjoa (+nyt kevätsipuliakin, jota jäi tonnikalapiirakasta), porkkanaa, kuivattuja luumuja (+ omenaa, jos sappi sietää - minun ei enää...), täysjyvämakaronia, kasvisliemikuutioita, yrttisuolaa ja siirappia. Haudutetaan ainakin pari tuntia, vaikka tallitöiden ajan, jonka jälkeen nautitaan puolukkahillon ja juustonäkkärin kanssa, jos ei olla heitetty henkeä lumimassojen alle ennen sitä - meidän ei ollut vielä ilmeisesti aika lähteä... Lisukkeet on tietysti vaihtoehtoisia, ja ruuan voi tehdä melkein kokonaan luomunakin.

Ostin perjantaina koirille Unton tulon kunniaksi luut, ja valitsin mielestäni viisaasti rasvattomia yksilöitä. Eilen Unton saavuttua ne sitten saivat kaikki luunsa, ja kuinkas sitten kävikään - Untolla oli heti aamulla kunnon ripuli, ja Rintinkin vatsa oli lenkillä ihan sekaisin. Rion ripulista ei ihme kyllä ole näkynyt ainakaan vielä jälkeäkään, mikä on suoranainen ihme. Eihän meillä näinä homeopatian päivinä ole hätäpäivää, äkkiäkös nuo on hoidettu, mutta on se joskus outoa noiden herkkävatsojen kanssa.