Juu, ei kuulkaa auttanut Kurgo barrierit autossa mitään...Kun tulin kirjastosta, Rio oli taas jalkatilassani paossa kovaäänisiä pikkupoikia, jotka se edelleen yhdistää niihin vuodentakaisiin ilotulituspaukkuihin. Ei se siis lapsia pelkää, mutta kun niitä on paljon yhdessä ulkona ja niistä lähtee kova ääni, niin on paras suojautua ennen kuin alkaa taas paukkua... No kuitenkin, ensin en meinannut uskoa silmiäni, että mistä ihmeestä se on sinne päässyt, ja sitten komensin tiukasti sen takaisin taakse, että näkisin, mistä se oli mennyt. Tulisi kyllä melkoinen luolakoira tuosta sojonokasta - se änkesi itsensä penkin ja esteen välistä niin pienestä raosta, ettei siitä olisi moni mäyriskään mahtunut...Voi hyvät hyssyrät!  Ahtaanpaikankammoa sillä ei emäntänsä tapaan ainakaan ole :)

Rintinkin ahtaanpaikankammoa on edelleen yritetty poistaa toistamalla Reissarin etuovesta kulkemista, ja se sujuu jo varsin mallikkaasti.

Tänään käytiin vaihdattamassa Reissariin talvirenkaat, ja sain pitkästä aikaa pahimman raivarin, tosin ihan sisäänpäin... Siis sen firman piha on, kaikkien autofirmojen tapaan, ahdas kuin mikäkin, ja sen lisäksi oviaukko on niin ahdas, että siitä juuri ja juuri saa tuon kokoisen pelin sisään menettämättä peilejä. Taivutin autoa  minkä siinä tilassa voi etuperin sisään, ja kun kerran jouduin ottamaan pakkia, että se todella olisi sinne mennyt, toinen nuorista miehistä tuli siihen virnuilemaan, että jos hän ajaa sen sisään, ettei vaan tule vahinkoa. PERKELE! Anteeksi... Olin niin kiukkuinen, että itsekin pelästyin, ja tulin sanaa sanomatta ulos autosta ennen kuin syyllistyin pahoinpitelyyn. Jotain se varmaan huomasi ja kysyi jo huomattavasti varovammin, että pysyvätkö ne (koirat) siellä, enkä vaivautunut edes siihen vastaamaan, kun olisi varmasti tullut aika painokelvotonta tekstiä, toivoin vain, että edes jompi kumpi puraisisi sitä tolloa (turha toivo tietysti, ellei kävisi minuun käsiksi ensin, ja hyvä niin tietysti, mutta kuitenkin...) Siis mikä noita miehiä vaivaa?!!! Saan taatusti autoni etu- ja takaperin ihan samasta kolosta kuin yksikään mies! Pois sain sentään peruuttaa ihan itse, hellanlettas sentään, että pikkurouva ihan itse pääsikin ilman vahinkoja...*^~¤ Jestas mikä adrenaliinitujaus keskellä kirkasta päivää! Rehellisyyden nimissä on sanottava, että se vakituinen kaveri siellä on ihan täyspäinen, tuo idiootti oli vasta tullut ties mistä, ja toivottavasti menee pian sinne takaisin ;)  Pitäisiköhän ottaa taas homeopaattista Sepiaa, ennen kuin oikeasti tinttaan jotain pönttöä - toivottavasti keski-iän hormonivihaisuussyndrooma katsotaan lieventäväksi asianhaaraksi, jos niin käy...

Kaupassa käydessämme tulin jo paljon paremmalle tuulelle. Siellä oli parkkipaikalla jo yksi asuntoauto, jonka etupenkkejä myös kansoitti kaksi koiraa isäntäväen ollessa kaupassa, vähän eri rotuisia vain kuin meillä. Toinen oli hollanninpystykorva ja toinen, jos oikein näin, lapinkoira :) Meillä tosin oli Tinokin mukana boksissaan, se kun tykkää taas nykyään lähteä ainakin pienemmille matkoille mukaan huristelemaan, vaikkei maisemia näekään :)

Koirilla on kyllä nuorenakin tosi valikoiva kuulo. Rinti suorittaa varsin mielellään ympäristötekoja ruuanlaiton alalla eikä koskaan nuku niin sikeästi, ettei kuulisi, kun vedän folion irti uudesta tuorejuusto- tai raejuustopurkista - se on vilauksessa paikalla ja nuolee folion putipuhtaaksi, niin että sen voi laittaakin sitten suoraan metallikierrätykseen :) Se tekee kyllä usein ympäristötekoja lenkilläkin ja nostelee roskia maasta, niin että voin säilöä ne taskuuni ja kuljettaa roskikseen. Pyry-samojedini jopa sukelsi kaljapulloja vesiojista ja kantoi niitä hampaissaan vaikka kotiin asti, siinä oli jo totista ympäristöasennetta ;)

Tänä aamuna oli jo pakkasta jopa täällä sen verran, että alempana oli huurretta. Yhden pelakkakorin vein tallin ikkunalle talvehtimaan Smirren ruokahyllylle, saa sitten nähdä miten käy. Muut saan ehkä joten kuten mahtumaan sisälle, missä nekin kuitenkin yleensä kuukahtavat ennen kevättä, mutta vielä pidän ne ulkona, joskin peittojen alla kylminä öinä.

Tässä syksyisiä verikurjenpolven lehtiä. Vasta kuvaa ottaessani tajusin, mistä sen nimi taitaa tulla...

Ai niin, iloinen uutinen laihdutuspuolella (ikävä kyllä vain kissoja koskeva) : Pörristä melkein jo näkee hyvällä tahdolla, että se on hiukan kaventunut, jee :)