Olipa kerran islanninhevonen, jolle emäntä osti korkeakaulaisen sadeloimen tietämättä, että se oli suunniteltu kirahvihevosille. Pienellä hevosella kaulakappaletta riitti yli korvien, mikä oli hevosesta kovalla sateella vain hyvä asia, sillä näin sen korvat pysyivät kuivina, ja niin se urheasti piti loimea koko pituudelta päänsä suojana. Se muistutti näin puettuna kovasti satujen Punahilkkaa, joka oli kylläkin tyttö eikä ruuna, eikä sen kotisaarella kulkenut susiakaan, mutta joka tapauksessa pientä hevosta ruvettiin aina sateella sanomaan Sinihilkaksi, ja se oli siitä itsestäänkin kovin hauskaa. Sen pituinen se.

Juu, näin kävi pikku heposille. Blakkurilla, jolla on kaulaa jonkun verran enemmän kuin Ransulla, kaulaosa ei nouse ihan noin korkealle, mutta kyllä silläkin korvat saa peitettyä - tai saisi, mikäli se itse sen sallisi, se antaa mieluummin korvien kastua kuin kulkee huppu päässään. Kaikilla ei ole kovasti huumorintajua ;)

Vallellekin on suunnitelmissa samanlaisen loimen hankkiminen, mutta sille on pakko ottaa pienempi, tai koko hevosesta ei näy mitään sen alta, se kun on issikaksikin tosi lyhytselkäinen, vaikka on suunnilleen Blakkurin korkuinen.

Tässä vielä jälkimakua Tapaninpäivän myrskystä, vaikka kuvasta ei kovin hyvin mitään näe. Meidän kalliolta nimittäin kuoriutui parista kohtaa sammaleet tuulen ansiosta. Mitään vastaavaa en ole kyllä aiemmin nähnyt.

Tässä vielä noin viikon takainen kuva urheasti kukkivasta kevätesikosta, ja toinen ruususta, joka ei ihan ehtinyt kokonaan avautua ennen pakkasia.

Nyt taitaa pakkasta olla pari astetta jo tänään, ja lisää on luvassa lähipäivinä, joten kukkimiset taitaa olla kukittu...

Täällä oli täysi sotatunnelma uutena vuonna, ja Rio troppauksista huolimatta aika ajoin melko huolestunut. Puolenyön jälkeen sentään hiljeni sen verran, että saatiin nukuttua. Mutta, mutta... Nyt niitä pirun paukkuja on kuulunut vielä viikollakin, ja keskellä päivää, niin ettei tiedä yhtään varoa. Semmoisten ampujat saisi armotta hirttää, sanonko mistä?!

Olin hankkinut semmoisen siedätys-CD:nkin, mutta eikös vain soittimeni sanonut sopimuksensa irti vähän väliä sitä kuunnellessa, että paljonpa oli apua, enkä tietenkään muistanut, että olisi sitä voinut kuunnella koneeltakin...

Yhtenä päivänä käytiin Lotan ja koirien kanssa retkellä, ensin Suomusjärvellä Varniassa (että ois tehnyt mieli kirjoittaa Narniassa...) keramiikkatarvikkeita hankkimassa ja sitten Vantaalla Hööksillä ja vähäpätöisemmissä kaupoissa, ja tullessa käväistiin vielä moikkaamassa Sirpaa Espoon perukoilla. Piristäviä tuommoiset reissut :). Ainoa huoli tuli takaisin tullessa Jeepistä, joka tuntui ja kuulosti ihan vähän oudolta. Vieras tuskin huomaisi mitään, mutta kyllähän sitä nyt rakkaistaan pienemmätkin muutokset huomaa ;) Kyllä se edelleen käy ja kukkuu, eikä pienemmissä ajoissa huomaa juuri mitään, mutta jotain siinä on... Saan sen ensi torstaiksi luottokorjaajalle, mutta toivon totisesti, ettei vika ole automaattivaihteistossa tai muussa sikakalliissa.

Reissari lähti taas eilen Jannen mukaan, menevät Aavan kanssa kokeisiin Kärkölään huomenna, jos linnut olisivat suosiollisia.

Ai niin, meille tuli eilen uusi perheenjäsen! HAA, meillä on robotti-imuri :) !!! Jospa meilläkin joskus pysyisivät villakoirat ja vielä pahemmat kurissa. Enää pitää vaan oppia käyttämään sitä... Siellä esittelysivuilla oli muuten ihana video semmoisella robotilla ajelevasta kissasta, mutta enhän minä tietenkään läpeensä järkevänä nyt sen antanut päätökseeni vaikuttaa ;)...

Juu, mutta nyt vaan puudelit julistetaan pannaan tässä talossa, paitsi jos niillä on neljä jalkaa :)

Ja kaikille muille leppoisaa loppiaista :)