Ihan pikaisesti tässä kaiken kiireen keskellä vielä kuulostelen, olisiko kuulolla sadan kilometrin säteellä sellaista, joka voisi tarjota kodin puolivillille kissalle, eli meidän Smirrelle.

Alunperin oli tarkoitus hankkia sille tänne ruokkijat ja ostaa ruokaa pitkänkin ajan tarpeisiin, mutta en kuitenkaan haluaisi sitä tänne jättää ties minkä ulkopuolisten kaheleiden armoille, kun ei koskaan tiedä, kuka idiootti täällä sattuu poikkeamaan sitten kun täällä ei enää asu ketään vakituisesti, ja paikka on kaupungin omistuksessa.

Nyt olen päättänyt pyydystää Smirren vaikka millä keinoin, mutta Ranskaan en voi sitä viedä, se raukka kuolisi stressiin jo matkalla. Siliteltävä kissahan se ei ainakaan tällä hetkellä ole, eikä siitä ehkä koskaan sellaista tulekaan, ikääkin sillä on varmaan toista kymmentä vuotta, eikä sitä luultavasti ole koskaan kukaan edes koskenut, niin että työtä sen kesyttämisessä on...Pääasia olisi, että sillä olisi lämmintä ja ruokaa ja turvallinen vanhuus jonkun ystävällisen kissaihmisen luona. Jossain vaiheessahan se pitäisi leikatakin, niin varmasti rauhoittaisi sitä hieman. Toisten kissojen kanssa se ei luultavasti tule toimeen ainakaan nykyisessä leikkaamattomassa tilassaan.

Yksi tosi hyvä koti sille on luvassa kollegani vanhempien luona Seinäjoella, jonne vien sen ensi sunnuntaina, jos ei lähempää kotia löydy - ja jos saan sen pyydystettyä siksi, ja jään vielä sen jälkeen henkiin...

Viikon päästä perjantaina lähdemme muuttomatkalle kohti Ranskaa ja tekemistä on vielä vaikka kuinka paljon, että aikaakaan mihinkään muihin matkailuihin ei enää olisi, mutta teen mitä vaan, että saan Smirren turvalliseen kotiin. Sen itsensä kannalta tietysti lyhyempi muuttomatka olisi mukavampi...

Yhden mustavalkoisen kissan, joka täällä taas rupesi majailemaan, sain pyydystettyä viime sunnuntaina loukulla ja vein sen eläinhoitolaan, jota kautta se nuorena ja melko kesynä kollina varmaan löytää aikanaan uuden kodin . Smirreä en sinne halua viedä, sille ei sitä kautta ole kuin yksi tulevaisuus... Vaikka puolivillikin, se on silti meidän perheen ulkojäsen ja kun olen sitä ruokkinut ja osaksi kesyttänytkin jo, olen siitä vastuussa, ja minulla kun siihen vastuuseen ei kuulu terveen eläimen lopettaminen, vaan haluan tarjota sille uuden mahdollisuuden vielä jossain, eihän meidän muuttomme sen vika ole.

Mutta siis, jos joku nyt haluaa haastetta kissankesyttäjän uralleen ja on valmis ottamaan melko suuren vastuun eläimestä, joka ei mahdollisesti koskaan kesyynny täysin, niin tarkan syynin jälkeen täältä voisi kissan saada :)

Seuraavaksi palailen blogin pariin luultavasti vasta Ranskanmaalta, kunhan saadaan pelit ja systeemit siellä kuntoon. Au revoir siihen saakka :)