Jollakin koiristani on taiteellista silmää, enkä nyt tarkoita kuononjälkiä ikkunassa ;)
Syyskuu sitten alkoi, enkä ole yhtään mielissäni, kun olemme edelleen täällä. Nimittäin syyskuussa täällä alkaa myös metsästyskausi, ja se on täällä maalla yksi kirous - ja tietysti kuolemakin monille onnettomille. Kohta ei tiedä taas mihin uskaltaa mennä lenkille varsinkaan viikonloppuisin, jolloin voivat metsästää kumpanakin päivänä, kun niitä ujeltavia koiralaumoja ja pyssymiehiä syyhkää joka nurkasta.
Varma syksyn merkki täällä on myös tämä:
Maanantain mainospinon paksuus kasvaa huomattavasti kesäisestä. Yksi asia näissä mainoksissa on, jota en oikein käsitä, nimittäin nuo irtopäät ja -kädet ja milloin mitkäkin ruumiinosat...
Ehkä ne sitten ovat hauskoja, jos on syntynyt maassa, jolla on niin värikäs giljotiinimenneisyys kuin Ranskalla - minusta ne ovat lähinnä puistattavia...
Eilinen oli kaikesta huolimatta onnenpäivä meillä. Heti aamulla toi posteljooni paketin Suomesta, kiitos, rakas Leena :), ja siitä löytyi jos jotakin suomalaista herkkua Fazerin sinisestä kaurahiutaleisiin. Koiratkin saivat oman herkkupussinsa, josta kiitoshaukut raikukoot :)
Ja sitä paitsi kiittämättä on - tätä kautta - vielä kokonaan Eevaa, jolta saapui Marjatanpäiväksi myös suomalainen herkkupaketti, KIITOS :)
Toinen onnenhetki koettiin, kun auton CD-soitin, joka vaikeni kesken Suomen reissun ja jota en ole saanut toimimaan, päättikin eilen lopettaa hiljaiselonsa. Tosin olin vähällä ajaa tieltä, kun Smokey yhtäkkiä päästeli täysillä korvani vieressä ;) Joka tapauksessa ajomatkat sujuvat taas paljon mukavammin.
Eilen käytiin myös pitkästä aikaa Ikeassa, siis melkein Ruotsissa. Koko menomatkan oli ihan älyttömän hilpeä ja toiveikas olo - musiikin säestyksellä - kun oli aivan semmoinen tunne kuin oltaisiin oltu ajamassa Suomeen, vaikka suunta olikin ihan päinvastainen...
Nyt on taas varastoissa silliä, herkkukurkkua, paahdettua sipulia, punssinappeja ja ihan lakritsilta maistuvaa lakritsia :) Tuolta on ennen saanut ostaa tosi hyviä kylmäsavulohivoileipiä kotimatkaksi, ja nytkin jo lupailin mennessä koirille, että kohta herkutellaan. Vaan eipä ollut voileipiä - ainoa lihaton vaihtoehto heti syötävistä oli pizza, jonka täyte koostui ilmeisesti lähinnä tomaattisoseesta - ai niin, oli siinä jotain venyvääkin, että kai siinä jotain juustonmurujakin sitten oli, mutta maku ei ollut kyllä kehuttava. Koirat saivat palat kuorta, joka oli niiden makuun juuri sopivan kivikovaa, ja lakupalat. Punssinappeja en uskaltanut antaa, että edes joku meistä olisi selvä mahdollisen ratsian kohdalla ;)
Takaisin tullessa käytiin, paitsi kanavakävelyllä, myös Pleybenin Lidlissä. Viimeksi ollaan Pleybenissä käyty reilu kaksi vuotta sitten, jolloin oltiin täällä Lotan ja koirien kanssa. Olin sopinut meneväni katsomaan erästä taloa Pleybenin maaseudulla. Satoi kaatamalla, meidän piti jättää reissari ja koirat keskustaan ja uskaltautua ranskalaisen naisvälittäjän kyytiin. Ai niin, mukana oli myös nuorehko mies, joka ei koko aikana sanonut sanaakaan ranskaksi eikä englanniksi, ja jonka mukanaolon syy jäi meille täydeksi arvoitukseksi - jos ei sitten ollut sen naisen maskotti... Joka tapauksessa meidät kuskattiin jonkun rappiotilassa olevan talon pihaan, jolla ei tosiaankaan ollut mitään tekemistä netistä katsomani talon kanssa. Sähköjohdot roikkuivat katosta ja koko talo olisi kaivannut lähinnä vain dynamiittia...Kaiken aikaa tämä ranskalainen välittäjä aidoissa ranskalaisissa tip top - vaatteissaan (korkokengät ja koko hoito viimetten päälle) selosti meille, kuinka hyvässä kunnossa talo on ja ihmetteli, miksemme lähteneet tutustumaan pihaan (ja kahlaamaan vyötärönkorkuiseen litimärkään heinikkoon) tarkemmin... Siitä talosta, jota olin netitse hänen kanssaan sopinut tulevani katsomaan, hänellä ei ollut hajuakaan. Jopa ranskalaisittain aika sekavaa...
Rondo sai Ikeasta myöhästyneeksi synttärilahjaksi possun, ilmeisesti viimeisen mahdollisen, ja kovasti oli mieluinen.
Tänäaamuna ajettiin kanavalle pyöräilemään. Poljettiin - ja juostiin - kuutisen kilometriä, ja matka sujui mukavasti, mitä nyt Rondolle piti muutaman kerran huomauttaa vieruskaverin häiritsemisestä ;) Oli vielä sopiva ilmakin, vaikka päiväksi on taas luvassa reilua kahtakymmentä astetta.
Musti on meillä ainoa kissa, joka sopii lähekkäin jokaisen muun kanssa :)
Kommentit