Hepokatti%20002-normal.jpg

Tuon kaverin kokoa ei nyt oikein voi tästä päätellä, mutta se on aito hepokatti. Sen näkeminen kieltämättä helpotti, sillä aloin jo huolestua sirinästä, jota tunnuin kuulevan jatkuvasti jopa yläkerran makuuhuoneessa. Onneksi se tulee ainakin vielä nykyään pääni ulkopuolelta ;)

Sen sijaan häiritsevämpi asia on se, ettei meillä ole enää kuumaa vettä. Boilerin sulake ei pysy millään ylhäällä, joten siinä on varmaan joku oikosulku jossain. Soitin ensin sähköfirmaan, josta kyseltiin kaikki mahdollinen asuinpinta-alasta, henkilölukumäärästä, pattereista ja mahdollisesta astianpesukoneesta (ei todellakaan ole, eikä ihan heti tulekaan) - kas kun ei kengännumeroakin - ja todettiin sitten, etteivät he pysty auttamaan... Seuraavaksi pitää tiedustella Julielta ja Karlilta jotain englantilaista sähkömiestä, jolla olisi kohtuulliset taksat. Sähkömiehet ovat täällä vaan yleensä kiven alla ja kaiken lisäksi velottavat aivan kohtuuttomia palkkioita. Enkä nyt todellakaan ole niin avuton, etten saisi lämmintä vettä aikaiseksi muillakin keinoin kuin boilerilla, mutta olisihan se mukavaa päästä taas ihan lämpimään suihkuunkin.

Hepokatti%20004-normal.jpg

Muutakin outoa täällä on tapahtunut. Reilu viikko sitten yritin mennä Carhaixin Lidliin (enkä ollut ainoa), mutta siellä oli lappu ovessa, että se on suljettu töiden (?) vuoksi. Eilen käytiin taas pitkästä aikaa kylillä, ja ajattelin katsoa, josko se kauppa olisi jo auennut. Enpä osaa kyllä sanoa, onko auki vai kiinni, sillä koko kaupparakennuskin oli hävinnyt, paikalla oli vain iso monttu ja kova vilske rakennustyömaalla... Mitään etukäteisilmoitusta ei ollut missään ennen tuota, jos ei sitten jossain lehdessä ole ollut, mutta sitäkin rohkenen epäillä, eikä tietenkään mitään tietoa, tuleeko koko kauppaa enää sinne kylään, ja koska. Lähimpään Lidliin sieltä on n. 20 km, meiltä sinne tulee ehkä 15 km, mutta paha kyllä sijaitsee ihan toisella suunnalla täältä kuin Carhaix, missä on muuten parhaimmat kauppavalikoimat.

Matkamme aikana kadonneita narupalloja ei vaan ole mistään löytynyt, ja eilen löysin vihdoin melko kelvollisen uuden kaupasta. Rio ihastui siihen niin, että pyöritti sitä narusta ympäri vimmatusti, hyvä ettei huitaissut itseltään tajua kankaalle sillä pallolla.

Koirille löysin myös vihdoin uuden teräspiikkisen harjan sen vanhan katkeilevan tilalle. Tuo on Zoluxin harja, eli ranskalainen, eikä minulla sen kestävyydelle suuria odotuksia ole, vaikka muuten onkin ihan pätevän tuntuinen. Jotenkin on tässä pikku hiljaa karissut usko kaikkeen ranskalaiseen laatuun... Siirtyköön sitten vaikka autoon varaharjaksi, kun saan tilattua Groomersilta kestävämmän bambuvartisen.

Hepokatti%20005-normal.jpg

Meidän kynttiläkruunu ja remminkuivatusteline ;). Nuo Peteltä hankitut soijahihnat ovat käteen aivan supermiellyttävät, ja ovat nykyään lemppareitani, vaikka niissäkin on vähän turhan isot lukot. Yksi miinuspuoli niissä on se, että imevät vettä kuin sienet kosteasta ruohikosta tai sateella, ja kestävät sitten iät ja ajat kuivua.

Voisin kyllä ihan vapaaehtoisesti ruveta hihna- ja pantamaakareiden neuvonantajaksi. Nimittäin nykyään on aivan tajuttoman vaikeaa löytää koirille sopivia hihnoja (siis sopivan paksuisia, käteen miellyttäviä ja lisäksi sellaisia, joissa olisi pienemmät lukot kuin hevosten riimunvarsissa) tai pantoja. Pannat ovat yleensä liian leveitä, kun kaikki koirat eivät kuitenkaan ole vinttikoiria tai lyhytkarvaisia, tai sitten ne kuluttavat karvaa aivan älyttömästi, tai ovat yksinkertaisesti liian jäykkiä vielä kuukausien käytön jälkeen. Oma ihannepantani on edelleen nahkainen, tuon kokoisille korkeintaan kaksi senttiä leveä, ja notkea kuin hansikas. Samoin kaikenlaiset turhat niitit voi unohtaa, painavat vain kaulaa koiran levätessä. Ja ei, meillä ei tosiaankaan koskaan pidetä pantoja sisällä, mutta matkalla ja kauppareissuilla ne ovat kaulassa (tosin matkallakin ne riisutaan yöksi, kun ei liikuta autolla enää mihinkään), ja silloin koirat kuitenkin makailevat melko lailla. Värikin on tärkeä - jos käytän keskimäärin ainakin parikymppiä pantaan per kuono, pitää sen miellyttää silmää ja sointua koiran turkkiin, olkoonkin, ettei se paljon tuolta karvojen välistä muille näy. Yksi suosikkinahkapannoistani kautta aikojen on ollut Kortesjärven panta, mutta nykyään niiden saaminen sopivankokoisina ja vielä -värisinäkin, saati sitten kolmen samanlaisen saaminen, tuntuu olevan kiven alla.

Kaiken potutuksen ohella olen kuitenkin aivan innoissani uudesta pöllöilyprojektistani, josta kuuluu toivottavasti myöhemmin lisää...

 

Belgiassa kaikki kotieläimet ovat harmaita. Tai sitten se lehti oli mustavalkoinen.      Matilda 7 v

 

Värikästä viikonloppua :)