Olen ollut tosi onnellinen jo monta päivää -syynä niin pieni asia, että Barneysta löytyi avautuvat takaikkunat :) Yhtäkkiä nimittäin kesää ajatellessani mietin, että jestas, eihän tuosta autosta saa takaikkunoita ollenkaan auki. Ilmastoinnin puutteen tiesin jo ostaessani, mutta se tuskin haittaa, harvoin sitä jeepissäkään käytin, ja yariksellakin pärjättiin ihan hyvin ilman, siinä kun oli tosi tehokas puhallin. Mutta ne ikkunat - eihän koiria voi lämpimällä jättää hetkeksikään autoon, jossa saa vain etuikkunat auki eikä minkäänlaista tuuletusta takapenkille...Kunnes sitten taas kerran avatessani Barneyn ainoata, liukumallista sivuovea, pysähdyin katsomaan, että mitkäs tapit ne siinä - ja haa, niillähän saa sivuikkunat auki, vieläpä aika fiksusti takareunasta, jolloin pienen matkaa ajaessa ne voi jopa pitää auki ilman silmätulehduksia aiheuttavaa vetoa. Taas oli pienen ihmisen päivä pelastettu, ei tarvinnutkaan miettiä autonvaihtoa vielä ennen kesää... Tällä hetkellä en edes haluaisi muuta autoa kuin Barneyn, on se niin tilava ja mukava ja ympäristöystävällisen pieniruokainen. Tai no, pitää tietysti tunnustaa, että jos rahaa olisi yhtäkkiä ihan kamalasti, voisin, siis ihan vaan voisin, sortua jeeppiin, jota ihanampaa autoa en ole ikinä omistanut.

Eihän täällä maasturia tarvitse mitenkään välttämättä, kun ei noita heposiakaan ole tapana vedellä ympäriinsä, mutta jos nyt hankkisin maasturin, siihen tulisi kyllä oikein isot karjapuskurit ja muut vermeet, joilla säikyttelisin nuo öykkäröivät ranskalaiskuskit hengiltä - tai ainakin väistämään tien sivuun :) Niillä kun on tapana ajella sekopäistä vauhtia noilla pikkuteillä keskellä tietä ja odottaa, että se vastaantulija väistää mutaisen penkan kautta. No, onnistuin kyllä yhdeltä ottamaan luulot pois Barneyllakin. Meitä vastaan suhasi taas yksi hullu vastapäisestä mäestä kohti laaksonpohjaa, ja minulla keitti niin, että ajattelin, että odotas poika (ei silti, monet naiset ovat täällä ihan samanlaisia, mutta mieheksi se osoittautui...), katsotaan kumpi meistä hiljentää. Olimme juuri tulossa vastakkaista mäkeä alas, painoin kytkimen pohjaan ja leikin alamäkiautoilua ja - se hiljensi ja pysähtyi, ennen kuin olisimme törmänneet ;) Totta kai vasta muutamaa metriä sopivan ohituspaikan jälkeen, niin että jouduin kuitenkin menemään penkan kautta, mutta milloinkas nämä mitään ennakoida olisivat osanneet, mikä selittää varmaan osaltaan synkkiä onnettomuuslukuja täällä. Enhän minäkään siihen törmännyt olisi, en ole ollenkaan kyllästynyt elämään, mutta oli se hauskaa :)

No joo, mutta vaihteeksi rauhallista asiaa...Tuolta Mael Carhaixin ohikin kulkee Nantesista Brestiin ulottuva kanava, jonka vierellä menee kävely/pyörätie. Napoleon (ensimmäinen, en muistanut edes, että niitä oli monta, mutta se pääjehu kuitenkin) oli sen kaivattamisen aikoinaan laittanut alulle, tietysti sotatarkoituksia varten, ja joku niistä myöhemmistä sen saattanut valmiiksi asti joskus 1800-luvun puolivälin jälkeen (suunnilleen, en nyt tarkkaan muista). Joka tapauksessa siellä käydään aina välillä pyöräilemässä koirien kanssa, täällä kun on pelkkiä jyrkkiä ylä- tai alamäkiä eikä pyöräilystä tulisi mitään. Koirat ja polveni tykkäävät kovasti, ja mielikin lepää kauniissa maisemissa, eikä siellä kulje edes autoja. Kiitos, Napoleon-setä :). Muutkin ihmiset käyvät siellä varsinkin iltapäivisin koiriaan juoksuttamassa - tietysti vapaana, kuten täällä on tapana - ja joskus on aika puuduttavaa, kun joka mutkan takaa tulee taas joku piski vapaana sata metriä omistajan edellä, ja taas saa pysäyttää ja odottaa, etteivät tule pyörän eteen tai koiria häiritsemään. Mutta vihdoin keksin ovelan tavan saada olla rauhassa: koko Ranskahan on yleensä lounaalla kahdestatoista kahteen, ja siinä välissä kun onnistumme edestakaisen, n. 8 km:n lenkkimme tekemään, ei kanssakulkijoista juuri ole vaivaa :). Tässä pari kuvaa kanavamiljööstä:

IMG_0593-normal.jpg

IMG_0594-normal.jpg

Siellä täällä kanavan varrella on yksittäinen talo, mutta juuri ketään ei niissäkään näy siihen aikaan, ja niiden koristeellisia/koristeltuja julkisivuja on mukava katsella.

Nykyään teemme lenkkimme pikkupyörällä, jonka saa mahtumaan autoon, mutta se ei ole ihan yhtä polviystävällinen kuin iso pyörä, jolla voi polkea isompaa liikettä ja harvempaan. Kunhan nyt Karl saa valmiiksi tallinovet ja muut kiireellisemmät työt, niin saadaan Barneyyn vetokoukku (osaa kuulemma semmoisen asentaa, laitteli aikanaan Englannissa klassikkoautoja ihmisille) ja siihen pyöräteline, niin sitten pääsee isopyöräkin nauttimaan kanavapyöräilystä.

Olin vihdoin täkäläisellä kampaajalla, ennen kuin ihan muutuin tunnistamattomaksi peikkohenkilöksi. Kampaaja on englantilainen, Julien ja Karlin tuttu, ja tekee töitä kotonaan Callacissa tuossa 15 km:n päässä. Oli varsin hauska ja kotoisa kokemus, ja kaiken huipuksi osaava ja edullinen kampaaja. Perheen nuorin kissa nukkui sylissäni pitkät tovit, välillä tepsutettiin keittiöstä kylpyhuoneeseen hiustenpesulle (ammeen yläpuolelle pää alaspäin, mutta eipä tullut niskakaan kipeäksi niin kuin yleensä kampaajan altailla roikkuessa :) ), ja välillä juotiin teetä ja rupateltiin. Sain hyvän vinkin paikallisesta luomumyymälästä, kampaajan mies kun on kasvissyöjä, jolle ei tässä lihapatojen luvatussa maassa aina ole helppoa löytää syötävää. Ehdin jo itse käydä toteamassa ko. kaupan monipuolisuuden myös soija- ja tofutuotteiden osalta, ja helpotti elämää kummasti, sieltä löytyi jopa kasvisnakkeja :)

Näin onnellisissa tunnelmissa ja lukijoille samaa toivottaen :)