Laitanpa tähän nyt vaan pari kuvaa matkalta, kun en muutakaan ehdi. Tuossa yksi bretagnelainen aasi (aaseja on vähän joka puolella Ranskaa, niillä ilmeisesti viedään jopa turisteja ratsastuslenkeille), johon tutustuimme Servonin kylässä. Sillä oli kyllä rautias shettis seurana, mutta se söi kaikessa rauhassa takalaitumella. Aasi tuntui olevan hyvinkin seurallinen ja seisoskeli aidan luona juttuseuraa odottaen. Koirat kävivät aidan takana tuttavuutta tekemässä, eikä tuntunut kielivaikeuksia olevan :)

No jaa, ei sitten laitetakaan muita kuvia, kun ei taas onnistu...Jotain odotettavaa seuraavaksikin kerraksi :)

Aika nuorena luin Gerald Durrelin kirjoja, joissa hän pienenä asui perheensä kanssa Korfulla ja omisti lukuisten muiden eläinten lisäksi aasin, jonka nimen olen ihme kyllä jo unohtanut (ihmisten nimiähän en olekaan hyvä muistamaan, mutta eläinten nimet muistan usein vuosikymmenienkin päästä). Moneen otteeseen olen itsekin elämässäni aasia halunnut, mutta saamatta on jäänyt. Ehkä vielä joskus, viihtyisi varmaan ihan hyvin issikoidenkin seurassa...