Varsinainen lepopäivä tämäkin täällä - aamulla oli metsästäjillä ja koirilla täysi rähinä päällä, äänistä päätellen meidän metsässämme ja pellollamme. Eläköön Suomi ja metsäneläinten joulurauha :)

Käännyimme aamulenkiltä takaisin ja menimme sen sijaan lounasaikaan kanavalle lenkille. Siellä on runsaasti näitä englantilaisten pussausköynnöksiä, siis misteleitä, kuten on tullut ennenkin todettua:

 

 

Sitä vaan en käsitä, että millä ne niitä saavat oviensa päälle, kun ne sijaitsevat yleensä tosi korkealla puissa, eikä maahan pudonneita oksiakaan näy juuri koskaan. Onkohan niiden noutamiseen olemassa jotkut erikoiskorkeat tikkaat, vai tienaakohan sikäläinen palokunta noiden myynnillä...vai onkohan englannissa joku koulutettu mistelinnoutajaeläin, misteliorava tai vaikka -marakatti?

 

 

Oikeastaan otin kyllä kameran mukaan ihan tätä ovea varten:

 

 

 

Tämän talon asukkaat ripustavat nimittäin yleensä aina joulun ja pääsiäisen aikaan ohikulkijoiden iloksi kaikenlaista koristetta tuohon oveen.

 

Punarinnoista puheen ollen (siis siinä kortissa, jos nyt suostui aukenemaan), näin ensimmäisen kerran punarinnan, tai yleensä minkään linnun, kylpevän pihamme lintualtaassa äsken, kun menin laittamaan hevosia sisään. Se jalallinen allas on ollut siinä varmaan ainakin pari kuukautta, mutta ilmeisesti linnuilta meni näin kauan tottua siihen. Vaihdoin jo aikaa sen keskellä olleen valkoisen kalkkikiven tummempaan kivilajiin, mutta ei sekään tuntunut tekevän mitään vaikutusta lintuihin. Nyt se ilmeisesti on vihdoin hyväksytty käyttöön :)

 

Koirille tuli Suomesta lahjaksi hienot Suvituikun (Colliekennel, näköjään siellä valmistetaan pentujen lisäksi myös pantoja) pannat :

 

 

Jokaiselle on nyt omannäköisensä, viisaalle Riolle pöllöpanta:

 

 

Rauhalliselle maanläheiselle (ja väliin -alaisellekin, ainakin myyräkaivauksissa) Rintille maaseutupanta (no jaa, rauhallinen se on niin kauan, kun ei kukaan uhkaa sitä ja sen tonttia tai rakkaita, sitten se kyllä syöksyy talikon piikit tanassa puolustamaan omaansa ;) ):

 

 

Ja meidän pikkuoravalle (joka on kyllä ainakin yhtä älykäs ja hoksaava kuin pikkuoravat, viisautta karttunee myös iän myötä...) pikkuoravapanta:

 

 

Kiitos, Päivi :)  Pannoista tulee ilmeisesti uudet reissupannat, ovat niin pehmeitä, että niiden kanssa kelpaa makoillakin autossa. Ajoimme ne kyllä jo sisään kanavalla, ja hyvin toimivat :)

 

Maa on täälläkin ollut valkoisena, tosin enimmäkseen sisällä koirien karvanlähdön ansiosta. Rinti, jolla karvanlähtö on jo kestänyt jonkin aikaa, on tällä hetkellä kevytversio itsestään puuttuvan pohjaturkin vuoksi. Siitä olen harjannut lähes päivittäin kääpiövilliksen verran karvaa jo pari viikkoa, mutta nyt niitä pohjavillatukkoja irtoaa kiitettävästi jo Riosta ja Rondostakin, vaikka kuinka harjaisin ne joka päivä.

Ai niin, arvatkaa, tuliko se mittarinlukija sovittuna päivänä? Juu ei tullut, tai siis ei ainakaan tontille asti. Kökötimme sisällä melkein koko ajan yhdestätoista kolmeen, minkä jälkeen menimme tallihommiin, mutta ketään ei näkynyt eikä kuulunut. Ilmeisesti tämä mittarinlukija oli nauttinut näkymättömyyspulveria (plus kuulumattomuus- ja tuoksumattomuuspulveria), koskapa myöhemmin postilaatikosta löytyi lappu, jonka mukaan hän oli käynyt paikalla, muttei päässyt sisään. Mokoma nynny, pelästyi varmaan niin sitä koiravaroituskylttiä, ettei uskaltanut edes torvea soittaa portilla! Muutenkin meidän portille on tosi vaikea päästä niin, ettei hälytys iskisi päälle sisällä, vaikka koirat olisivat unessa... No kuitenskin, lootassa oli myös lappu, johon saa itse laittaa mittarilukeman ja lähettää sen postissa. Miksei sitä voinut alun perin hoitaa niin? No, varmaan siksi, että porukka täällä on yleensä niin epärehellistä, että ilmoittaisi varmasti väärän lukeman...Voi elämä!

Rintistä tulisi varmaan helposti television orja, meillä kun ei sen aikana ole telkkaria ollut, niin en ole osannut ajatella koko asiaa, eikä se koneelta ole kiinnostunut katsomaan mitään. Eläinklinikalla oli katonrajassa kohtuullisen kokoinen ruutu, jossa pyöri kaiken aikaa jotain koira- ja kissa-aiheista infoa, eikä Rinti meinannut saada silmiään irti siitä. Aina välillä se yritti keskittyä johonkin muuhun, mutta hetken päästä se taas tuijotti niska kenossa sitä televisiota ;) Pitäisiköhän meidän kuitenkin hommata telkkari sitten Suomessa, näkisi Rinti ainakin luonto-ohjelmia...

Olen tainnut ennenkin avautua tällä kanavalla ranskalaisesta laadusta, jota ei juuri voi kehua. Uusin pettymyksenaihe on energiansäästölamput, jotka kuitenkin maksavat täälläkin ihan kohtuullisesti, mutteivät kestä kuin hetken. Viimeksi lähti ehkä kuukausi sitten vaihtamastani lampusta kanta irti, kun kiersin sitä ihan varovasti siinä istukassa. Hjooo...

 

 

Meidän joulupuska, ihan omasta pellonlaidasta kerätty. Yksi hyasintti on sentään sisällä, tosin sekin vielä tiukasti nupulla, vaikka on lämpimimmässä nurkassa. Ehkä se kukkii uutena vuonna...

Rio ei muuten ole noin paljon pienempi noita muita kuin kuvista voisi päätellä. Onhan se ehkä pari senttiä Rondoa ja vähän enemmän Rintiä matalampi, mutta kuvanottohetkellä se aina jotenkin mystisesti kutistuu siitäkin. Hän ei tykkää kuvaamisesta, masentaa ;) Uskoisitteko, että nuo rinnuksetkin on harjattu kunnolla juuri ennen lenkille lähtöä...Ei kestä.

Hyvää joulunjatkoa :)