Sis%C3%A4etana%20008.jpg

 

En tiedä, pitäisikö olla huolestunut, kun en enää edes kyseenalaista täällä juuri mitään. Yrittäessäni tehdä ajanvarausta eläinlääkärille puhelimeen vastasi joku ranskaksi tyyliin "Allo", ja kun tiedustelin englanniksi, puhuisiko joku englantia, tämä joku löi puhelimen kiinni. Soitin uudelleen ja tiedustelin samaa asiaa ranskaksi, mihin sain vastaukseksi "Oh la la!", ja taas puhelin suljettiin. Eikä tässä edes ollut mielestäni mitään ihmeellistä... Vähän myöhemmin ajattelin kuitenkin yrittää uudelleen, ja sillä kertaa satuin tarkistamaan puhelimeen (lankasellaiseen) jääneen numeron. Sehän ei ollutkaan ihan sama kuin ell-aseman kortissa...Sillä kertaa vastasivat ihan klinikan nimellä, ja sain hoidettua asian enimmäkseen englanniksi :) Täällä tottuu niin kaikkiin kummallisuuksiin, ettei se ensimmäinen puhelinkeskustelu tuntunut edes omituiselta, näin täällä vaan voi käydä. No, onneksi sieltä klinikalta ei sentään vieläkään vastata noin sattumanvaraisesti. Mikähän siinä muuten on, että kaikki englantilaisetkin vastaavat puhelimeen (siihen lankasemmoiseen, eivät he välttämättä kännyköitä edes käytä, jos sattuisivat sellaisen omistamaankin, eivät edes yrittäjät...) vain "Hello!". Kiva sitten ensimmäiseksi ruveta kyselemään, että onkohan se nyt se ja se vai joku ihan muu, ja olenko ylipäätään soittanut oikeaan numeroon. Mikä vika siinä nimellä vastaamisessa on, silloin ainakin tietäisi heti, kenen kanssa on kunnia keskustella, eikä tarvitsisi ruveta esittämään arvausleikkiä heti alkuunsa?!

 

Sis%C3%A4etana%20009.jpg

 

Juu, mutta siis rokotusretki tuli tehtyä eilen, ja melko hyvinhän tuo meni. Tai muuten ihan hyvin, mutta kun tuo nuorin edelleen tuppaa esittämään kommentteja vieraille koirille, huoh... Onneksi sen nokka on helppo sulkea, ja onneksi se kuitenkin keskittyy täysillä nameihin, kunhan ne saa hollille. Meillä oli lääkärinä ihan uusi tuttavuus, erittäin iloinen ja mukava mies. Koirat eivät edes noteeranneet koko pistosta (saivat molemmat rokotteet samalla kertaa) ja olivat muutenkin tyytyväisiä kohteluun. Kaikki malttoivat odottaa rauhassa sillä aikaa, kun tohtorisetä kirjoitti merkintöjä passeihin eikä kukaan edes yrittänyt merkata vastaanottohuoneessa mitään.

Sitten siirryttiin takaisin odotustilaan ja kassalle, ja yksi vannoutunut Rondo-fani (tosin luuli ensin Rioa Rondoksi, kun ei olla melkein vuoteen siellä käyty) halusi välttämättä ottaa koirat siksi aikaa kun maksoin. Siinä aulassa oli pieni joulukuusi, mutta sen verran älliä hänellä oli, ettei päästänyt koiria sen lähelle. Sen sijaan ne pääsivät vapaasti nuuskimaan kekoa jotain hevosrehuämpäreitä, ja siihenkö joku (Rinti?) heti nosti koipeaan. Hups. Tuo on yksi syistä, miksi en varsinkaan tuollaisissa tilaisuuksissa halua antaa koirieni piuhoja muiden käsiin...Kolme urosta ja kaikenlaisia pystysuoria pintoja täynnä jos joidenkin rositoiden tuoksuja, niin noinhan siinä käy ;) No, onneksi oli eläinklinikka eikä presidentinlinna - ai niin, mutta sielläkin on nykyään urosvalta (siis Suomessa), niin ettei siellä ehkä olisi noin käynytkään - paitsi että Rinti on ainakin yhtä innoissaan leikatuista uroksista kuin nartuista (vai pitäisikö tämä nyt pitää salaisuutena, ei ole kyllä ainoa uros, joka rinnastaa leikatut kollegansa narttuihin...). Siis Lennuhan tietääkseni on edelleen ihan ehta uros, ei sillä, mutta noin yleisesti :)

 

Se piti vielä mainita, että kolmen koiran rokotukset (rabies+nelosrokote) kustansi yhteensä 124 €. Ei paha. Jotain hyvää täällä sentään löytyy :)

 

Lep%C3%A4ily%C3%A4%20002.jpg

 

Ihan eläviä kissoja, vaikkei kuvasta ehkä uskoisi.

Nyt olemme vankeina kotona ja odotamme jotain (ilmeisesti mittarinlukijaa, jos oikein ymmärsin siitä julmetun pitkästä aviisista, joka tuli aikoja sitten) miestä, jonka siis pitäisi tulla tänään yhdentoista ja kolmen välillä ja lukea ilmeisesti sähkömittari. Viime vuonna unohdin koko jutun, enkä jälkeenpäin muistanut, olimmeko olleet ilmoitettuna päivänä kotona vai ei, mutta ketään ei ainakaan tullut, ei silloin (olimme ainakin aamupäivät yleensä kotosalla) eikä myöhemminkään. Tyypillistä.

 

Ruskaa%20067.jpg

 

Uskalsin pitkästä aikaa ostaa klementiinejä, joita kovasti rakastan, mutta joista vatsani (sappeni?) ei kovasti pidä. Eilen söin jo pari, mutta mitään haittavaikutuksia ei ole ilmennyt, jee, voin siis rauhassa olla taas koukussa niihin ;)

 

Sis%C3%A4etana%20030.jpg

 

Meidän joutsen :)

 

Täällä on lievästi sanoen vaihtelevat ja melko köyhät joulukorttimarkkinat. Niitä on joko vähän normaalikokoa pienempinä muutaman kappaleen pakkauksissa ihan kohtuullisella hinnalla, tai sitten isoja yksittäispakattuja kortteja, joiden hinnalla tekisi jo vaikka mitä. Kaiken lisäksi nekin kolmisenkymmentä korttia, jotka olin täältä ostanut, loppuivat kesken, joten oli otettava käyttöön aikaisemmin Suomesta ostetut, meikäläisen silmiin ihan normaalin joulukortin oloiset kortit. Ovat ne ainakin käyneet Ranskassa, vaikka suomalaisia ovatkin ;)

 

Ruskaa%20093.jpg

 

Oma joulupaniikkini senkun yltyy sitä mukaa kun posteljooni kantaa paketteja ovellemme. Järkeni kyllä (hädin tuskin) sanoo, että voi ne lahjat myöhemminkin viedä, varsinkin kun on kyse aikuisista ihmisistä, eikä tämä nyt ole maailmanloppu, jos ystävät ovat yhden joulunajan vähemmällä lahjomisella. Mutta kun.

 

Sis%C3%A4etana%20033.jpg

 

Voi kun minun nuoruudessani (jolloin siis vielä voi melkein kuulla kaikuja dinosaurusten askelten tömähtelystä) olisi ollut netti, ja erityisesti koirablogit. Olin oikeastaan tuttava- ja ystäväpiirini ainoa vakavastiotettava (?!) syntymäkoirahullu (plus tietysti yleisesti eläinhullu ja muutenkin melko vipsahtanut), ja olisiko ollut vähän helpottavaa tietää, että hei, tuolla on muitakin :)  Muutkin nuoret viettävät mieluummin aikaansa koiransa kanssa kuin savuisissa ja meluisissa nuorisopaikoissa, mitä noita nyt mahtoi ollakaan, ja muutkin ostavat mieluummin koiralleen sen kahdennentoista pannan ja uusia herkkuja kuin itselleen uusia vaatteita tai meikkejä tai mitä näitä nyt onkaan. Mukavahan niitä on nyt näin (yli)kypsässä iässäkin mielenkohennukseksi lukea (mihinkäs se koirahulluus tässä olisi kadonnut), mutta oikeasti haluaisin kyllä aikakoneeseen :) Tai tarkemmin ajatellen haluaisin sinne aikakoneeseen vain sen tietokoneen, olen todella onnellinen, että sain elää lapsuuteni ja nuoruuteni juuri silloin ja siellä missä elin. Lehmiä laitumilla, jopa kierteleviä kauppiaita hevospelillä (ihan totta, ja olen sentään suurten ikäluokkien jälkeistä ikäluokkaa, ainakin niukasti) ja kaikkea muuta nyt jo kadonnutta elämänmuotoa  (osasimme jopa liikkua koirinemmekin pitkiä matkoja ilman vanhempien ja automobiilien apua). Ja tietysti koiria, koiria ja koiria :) Harrastusmahdollisuuksia koiran kanssa ehkä vähemmän (jos ei omistajalla ollut mielikuvitusta eikä käynyt esim. cairnin kanssa pk-koulutuksissa...), ja koiranvaatteetkin piti tehdä enimmäkseen itse, mutta että meillä oli hauskaa :)!

 

Ruskaa%20094.jpg