Hevostella voi nykyään keskellä pääkaupunkiakin - käytiin Lotan kanssa katsomassa Apassionataa  eilen :) Yhtä hieno oli kuin kaksi vuotta sitten, ellei parempikin, kun issikat olivat ehkä vielä enemmän esillä. Olihan ne muutkin hepat ihania, mutta kun tämä sydän vaan sykkii eniten issikoille...

Yhdellä miehellä oli aika huikea ratsastus- ja maastatyöskentelyesitys monen hevosen kanssa lähes ilman mitään apuvälineitä, ihan tuli tippa silmään tämmöisellä tunteilikolla, kun yhteisymmärrys lajien välillä oli niin käsinkosketeltavan hienoa.

Hevoset olivat selvästi tyytyväisiä työhönsä, lukuun ottamatta erästä kimoa, jota näytti sattuvan niin pirusti, että oli äärimmilleen jännittynyt ja pakoasennossa, vaikka pysyi kauheiden kankikuolainten voimalla juuri ja juuri kasassa ratsastajansa alla (miehellä oli tietysti isot kannukset - tarvitseeko todella tuon tason hevosella käyttää moisia kaivautumassa kupeisiin?). Huh.

Hauskuutusesityksen aasi oli juuri niin ihana kuin ne tuppaavat olemaan ja nautti itsekin pelleilystään.

Osa issikoista tölttäsi pimeällä areenalla sädehtivät jutut jaloissaan - aika hienon näköistä. Olisi kiva tietää, mitä ne olivat, tuskin sentään mitään tähtisadetikkuja. Voisivat olla aika pysäyttäviä täkäläisillä hämärillä teillä ;), vaikka hädin tuskin uskallan ratsastaa tuossa kylätiellä valoisassakaan paria sataa metriä enempää kaikkien hevostaidottomien kaahareiden pelossa...

Muutakin ehdittiin päivän mittaan, kun aikaisin lähdettiin. Käytiin Mustin ja Mirrin poistomyymälässä Vantaalla, Hööksillä, sekä Hööksin takana olevassa koirapuistossa, jotta reissukoirat Rio ja Rinti saivat välillä irrotella :) - Tino oli kotona lomittaja Camillan hoivissa, kun ei olisi moisesta kiitomatkailusta erityisesti nauttinut. Esityksen jälkeen käytiin syömässä Chico´ssa Jumbossa -hyvää, mutta tulista, jos koskikaan johonkin vihreään kastikkeeseen, jonka nimeäkään en muista-, ja vielä Sirpan luona blini-illallisella, kunnes taas suunnattiin koiralenkin jälkeen kotiin. Onneksi en ollut yksin koirien kanssa liikkeellä, ne kun eivät paljon keskustele kuitenkaan matkalla, sillä edellisöisten lyhyiden unien jälkeen olisin varmasti pilkkinyt ratissa. Tänään on kyllä aika nuutunut olo kaiken ajamisen ja matkailun jälkeen   - kello oli jo puolenyön paremmalla puolella ennen kuin olin iltahuollot ja -lenkit kotona tehnyt ja ehdin sänkyyn.

Tinolle toin Hööksiltä uuden pedin, jonka Viiru on tänään ominut ;). Tinolla on silti vielä kolme petiä eri puolilla huushollia, ettei se ihan vielä hätää kärsi...

Collieiden erikoisnäyttely oli viikonloppuna, ja Rintin pentueveli Tomba oli menestynyt siellä oikein hyvin, samoin kuin muutkin Marin esittämät koirat - onnea, Mari ja Tomba! Ollaan niin ylpeitä, varsinkin kun Tomba on kovasti Rintin näköinen :)

Kotona jatkuu taistelu jäätyvien rappujen kanssa. Ulkorapuille kun tippuu kaiken päivää vettä räystään jääpuikoista, sitten se jäätyy kamalaksi jäämakkaraksi niin, ettei rapuissa pysy pystyssä kuin leikkimällä vuorikiipeilijää ja kulkemalla niitä takaperin alas ja roikkumalla käsipuusta. Kädet ovat jo ihan puuduksissa kaikesta kirveellä hakkaamisesta, ja joka paikka on täynnä lecasoraa ja merisuolaa, jolla olen yrittänyt tilannetta auttaa, mutta paljon apua siihen ei tule, ennen kuin lumet sulavat kokonaan. Siihen kun päästäisiin, ja pian!