Olen varmasti ennenkin lausunut epäilyjäni ja tyrmistystäni täkäläisten ajotaidosta. Viime viikolla parkkasin auton taas kerran marketin parkkipaikalle katoksen ulkopuolelle (katokseenhan tuo ei korkeutensa vuoksi edes mahdu) kahden pikkuauton väliin, niin että kummallekin jäi kuitenkin runsaasti tilaa ovien aukomiseen ja pois ajamiseen. Vaan kuinkas sitten kävikään – takaisin tullessani kuskinpuoleinen vilkku roikkui johtonsa varassa auton kyljellä. Toivoin koirien edes sanoneen sille tohelolle kuskille suorat sanat, mitään numeroa mokoma ei tietenkään ollut paikalle jättänyt. Yritin liimatakin sitä vilkun istukkaa paikoilleen, kun ne sen sisällä olevat pidikkeet olivat kerta kaikkiaan katkenneet, mutta eihän se onnistunut, siinä se roikkuu masentuneen näköisenä vieläkin. Onneksi johto on sentään niin vahva, ettei se ollut katkennut, ja vilkku toimii ihan normaalisti. Samperin tunarit!


Olen hyödyntänyt jäljelle jääneitä villalankoja ja kutonut niistä kaikenlaista hyödyllistä. Tein vihdoin pienen koiranpuseron valmiiksi, lanka vaan loppui hieman kesken, niin että kauluksesta piti tehdä erivärinen. Toisenkin aloitin, vähän epämääräisen värisestä langasta kyllä, mutta lämmin siitä ainakin tulee. Molemmat menevät jollekin paikalliselle löytöeläintalolle, kun niiden tilat eivät yleensä ole kovin lämpimiä, ja olivat toivoneetkin kerran pienille koirille lämmittäviä vaatteita.

 

Rio%207%20v%20066.jpg

 


Lopuista langoista olen kutonut erikokoisia lasten sukkia, joita on ihan hauska tehdä, kun valmistuvat niin nopeasti. Myyn niitä sitten vaikka suomalaisissa myyjäisissä tai kirppareilla, täällä niitä ei kukaan tunnu ostavan, kun viiden-kuuden euron hintakin tuntuu olevan liikaa konepestävistä lasten villasukista.


Puhelin ilmoitti jo viime perjantaina, ettei voinut toimittaa jotain tekstiviestiä perille, eikä se sitten onnistunut myöhemminkään, vaikka viidestä eurosta piti vielä olla runsaasti jäljellä. Marssin sitten taas sinne SFR:n kauppaan tiedustelemaan syytä, ja myyjä ilmoitti, että juu niin, se kortissa ollut viisi euroa kestää vain kolme päivää. Just. Latasin sitten uuden viisi euroa, mutta sekin kestää kuulemma vain viikon. Voisiko kukaan sanoa ostohetkellä moisista älyttömyyksistä??? Nyt on pakko löytää joku paikka, jossa voin ladata Lebaran kortin, siinä raha kestää sentään kokonaiset kolme kuukautta! Mutta siis oikeasti,millä ihmeen keskiajalla nämä oikein ovat noiden liittymiensä kanssa?! Täällä pitää olla ihan eri liittymä, jos sillä tahtoo soittaa jopa ihan ulkomaille (suuri osa täkäläisistä ei ole varmaan vieläkään sisäistänyt, että tämän maan ulkopuolella oikeasti on elämää), ja ne ovat sitten noita prepaidejä, joiden ehdot vaihtelevat laidasta laitaan, pääasia, että operaattori saa mahdollisimman paljon rahoistaan takaisin…

 

Rio%207%20v%20002.jpg


Yhtenä päivänä istuin ruoan jälkeen pöydän vieressä nukahtamaisillani, kun vilkaisin laitumelle ja näin Ransun (joka ei nykyään yleensä pelästy yhtään mitään, vaikka sillä kaikesta päätellen on noista kaikista edelleen paras kuulo, tai sitten meillä on vaan paras telepaattinen yhteys keskenämme, niin että se aina ensimmäisenä havaitsee lähestymiseni) kavahtavan pari askelta taaksepäin. Tarkemmin katsoen nuo katastrofialuetta suojaavat paimenlangat heiluivat vimmatusti, ja Valle oli taas niiden väärällä puolella. Rynnistin paikalle kuin vihainen sarvikuono, ja Blakkur, joka oli myös jo hiukan sortunut paheen teille, tuli kiireesti takaisin laitumen puolelle. Tietysti koko paikka oli täynnä nokkosia, ja poltin itseni oikein kunnolla, mikä ei mitenkään lisännyt ihastunutta mielialaa tilanteesta… Sovitin Vallelle riimun päähän (siis kuka hemmetti aukaisee riimun sieltä niskasoljesta, niin ettei sitä saa nopeasti päähän ja kiinni…???) kovasti manaten, ja sekin yritti suoriutua kaatamiensa tolppien ja lankojen yli mahdollisimman nopeasti, mutta onnistui kiertämään yhden langoista vuohisensa ympäri ja pyöri sitten ympyrää kuin joku idiootti. Siinä vaiheessa uhkasin viedä sen makkaratehtaalle, tai ainakin myydä ensimmäiselle vastaantulijalle ja huusin kuin pieni hinaaja. Jostain syystä se ei yhtään nopeuttanut sen selvittämistä siitä pahuksen langasta… Sen jälkeen työnsin koko konkkaronkan sisälle talliin loppupäiväksi, vaikka kello ei ollut vielä neljääkään, ja vietin vähemmän rentouttavan puolituntisen selvittämällä sen juuttaan aiheuttamaa sotkua. Suurin osa niistä tolpista oli tietysti taas katkaistu siinä töhellyksessä, niin että jouduin hakemaan uusia tilalle, ja jos ei täältä pian päästä tiehemme sähköistettyjen paimenlankojen äärelle, meiltä loppuu tolpat kokonaan. Äh!!! Kumma kyllä, tuon tuhtaamisen jälkeen en ollut enää yhtään uninen ;)


Valitettavasti tuo ei ollut ainoa laatuaan tällä viikolla. Keskiviikkona, kun meidän olisi pitänyt lähteä Rostreneniin, tarkistin vielä lähtiessä hevosten sijainnin, ja kas, siellähän Valle oli naapurin pellon puolella tuolla laitumen toisessa päässä. Otin riimun ja lähdin hakemaan sitä, mutta ennen kuin pääsin edes puoleen väliin laidunta, sinne säntäsi traktori piikkikauha ojossa töötäten ja ajaen hevosparkaa takaa. Eikä sillä pellolla edes nyt ole mitään kasvamassa, se on pelkkä kyntöpelto, eikä Valle siis olisi siellä mitään vahinkoa tehnyt millekään. Ilman sitä olisin saanut Vallen hetkessä lankojen alta (jotka se oli taas jotenkin syödessään onnistunut nostamaan) takaisin omalle puolelle. Vaan ei, se –piip – idiootti oikein innostui siellä traktorissaan ja ajoi sitä edestakaisin, vaikka kuinka koitin juosta ja huutaa, että lopeta, kunnes sai sen häädettyä Tilleyn pellolle vaarallisten näköisten puskien läpi. Siinä vaiheessa vihdoin saavutin sen ääliön traktoreineen, ja se hyppäsi naama virneessä ulos kopista sanomaan käsipäivää. Arvaatteko, mitä minun teki mieli käpälälläni tehdä? Kirosin sille päin näköä suomeksi, ja se vaan virnuili, niin kuin olisi tehnyt isonkin urotyön eikä tajunnut yhtään mitään. Samaan aikaan Valle eteni poispäin pitkin toista peltoa (jossa oli pitkää mehevää ruohoa, joka oli likomärkää ja kasteli ainoat siistit farkkuni ja lenkkarini litimäriksi) eikä todellakaan näyttänyt siltä, että antaisi kiinni seuraavaan sataan vuoteen. Siis eihän ranskalaisen idiootin tappamisesta joudu vankilaan, eihän…?


Sinne se pöljä jäi seisomaan ja katsomaan, kun onnuin hevoseni perään. Ihan keskaria en sentään kehdannut näyttää, vaikka se olisi ollut varmaan ainoa, mitä se olisi tajunnut, kun se kuitenkin varmaan asuu jossain lähistöllä, vaikken ole ikinä ennen (onneksi) moista ääliötä nähnyt.


Ihan sama, kuinka edestä tai sivulta yritin kiertää edes katsomatta koko hevosta, Valle vaan meni karkuun, mikä ei tietenkään sen härdellin jälkeen ollut ihme, ja päädyimme lopulta Tilleyn pihaan, jossa se jatkoi ruohostustaan. Naapurin täti ja koirakin saapuivat paikalle, ja lopulta Valle saatiin kiinni tädin tuoman kauraämpärin avulla. Puuh… Nyt kun olisin rikas, laittaisin kaksinkertaiset paimenlangat koko laitumen ympärille kaikista luonnonaidoista välittämättä, niin että niihin myös saisi johdettua virran… Nyt pitää vaan tyytyä yhä uusien pätkien laittamiseen yhä alemmas, ettei niitä onnistu enää edes Valle nostamaan hajamielisyyksissään. Alkaa vähitellen riittää!

 

Rio%207%20v%20052.jpg

 

Rio%207%20v%20032.jpg

Turhan paljon vauhtia jopa urheiluasetuksille...

 

Rio%207%20v%20046.jpg

...ja tiukka kaarre...

 

Rio%207%20v%20042.jpg

Katso collie loikkaa!


Ransun loimeton aika loppui ensimmäisellä kerralla lyhyeen, kun oli taas raapinut ihonsa rikki. Laitoin sille yhden turhan ison (ainoan suht ehjän sillä hetkellä) loimen, mutta siitäkin oli kaikki kiinnikkeet katki, niin että ne oli vaan solmittava. Sitten siirryttiin taas noihin umpipaikattuihin loimiin, kunnes se laittoi yhden niistäkin kirjaimellisesti halki ja poikki, ja nyt se on taas vaatteitta.


Kissojen ulkoilut on taidettu tältä vuodelta ulkoilla. Tarha on nykyään koko päivän niin märkä, että vähintään Tuusa hankkii itselleen virtsatulehduksen. Yhden se taas jo onnistui saamaan pari viikkoa sitten, minkä huomasin vasta siitä, että tietokoneen alla oli taas lätäkkö… Tulehdus hoitui kyllä, ja konettakin yritin putsata jos millä keinoin, mutta kas, seuraavan kerran, kun olin sen kanssa Leclercissä netissä ja kone alkoi lämmetä, niin…juu, kissanpissanhaju senkun leijaili ympärilläni. Varsin vavahduttava kokemus – varmaan ohikulkijoillekin…


Sunnuntaina ajelimme yhdelle lähistön peräkonttikirpparille, tällä kertaa vasta ihan inhimilliseen aikaan ja vaan ostoksille. Viimeksi nimittäin olin ostanut kolme englantilaista romaania viidelläkymmenellä sentillä kappale, ja koska olen lähes kaikki omat kirjani jo lukenut täällä osapuilleen neljään kertaan, halusin muutaman uuden. Samalta myyjältä löysin taas neljä kirjaa, kaksi Binchyä ja kaksi muuten hyväntuntuista, että hetken taas pärjää. Viimeksi hoksasin myös, että yhden maatilan myyntipaikasta (myyvät muuten vain enimmäkseen lihatuotteita ja –piirakoita ihmisille) myytiin ihan hyviä englantilaisia isoja koirankeksejä neljällä eurolla kilo, ja koirat saivat niitä taas nakerrettavakseen. Vielä joskus, kun meillä on enemmän rahaa, haluan jollekin tuommoiselle kirpparille ihan ajan (ja paljon rahan) kanssa nuuskimaan. Sieltä nimittäin löytyy vaikka mitä, nytkin olisi saanut vaikka mitä hienoja puisia hevospatsaita sun muita vaikka lahjaksi (kun en nyt ehkä sitten kuitenkaan lahjoita Vallea kenellekään ;) ), ainakin yhdet ihanan pehmeännäköiset reisitaskuhousut itselle (taisivat olla kyllä lähes lasten kokoa, mutta olen tässä stressin keskellä laihtunut sen verran, että vaikuttivat melko sopivilta), ja vaikka mitä. Marsuja en tällä kertaa nähnyt missään, ja hyvä niin, sillä ilma oli ihan kamalan raaka. Sen sijaan yhtenä päivänä näin Bricomarchen eläinosastolla (josta olin hakemassa vaan osoitekoteloa Riolle taas yhden hajonneen tilalle) niiiiin ihania kaninpoikasia, että sain ihan raastaa itseni sieltä ulos…


Senkin farmin omistajat ja myyjät (siis sen lihafarmin) ovat englantilaisia, ja minä sitten rakastan englantilaisten myyjien tapaa puhutella kaikkia asiakkaita nimityksellä ”love” – ihan piristi koko päivää, vaikka tiedänkin sen olevan vain tapa :) - ihan kuin joku kaksijalkainenkin rakastaisi minua…

 

Rio%207%20v%20061.jpg


Positiivisuutta sinnekin ;)