el%C3%A4imet%20ja%20ahvenanmaa%20110.jpg

 

Löysin tämmöisen siivotessani laatikoista turhia papereita ( tämähän ei ole turha, sillä voi vielä pelastaa monta surkeaa hetkeä...) ja ajattelin laittaa sen tänne muidenkin mielenvirkistykseksi. Siis tässä erään äidin kirje opiskelijapojalleen menneiltä vuosilta:

 

Poikaseni.

 

Kirjoitan sinulle muutaman rivin, jotta tietäisit minun olevan hengissä. Kirjoitan hitaasti, koska tietän, ettet osaa lukea nopeasti.

Muuten, isäsi sai uuden työpaikan. Hänellä on alapuolellaan yli 500 ihmistä. Hän leikkaa nurmikkoa hautausmaalla.

Me muutimme viime viikolla. Uutessa talossamme on pesukone, mutta se on epäkunnossa. Eilen laitoin siihen 14 paitaa, vetin narusta, enkä ole niitä sen koommin nähnyt.

Siskosi sai tänä aamuna vauvan, mutta en vielä tietä, onko se tyttö vai poika. Siispä en tietä oletko sinä setä vai täti.

Enosi hukkui viime viikolla viskisammioon olutpanimolla. Työtoverit yrittivät pelastaa hänet, mutta hän taisteli vastaan urhokkaasti. Hänen ruumiinsa poltettiin, ja kesti kolme päivää, ennen kuin tuli saatiin sammumaan.

Kävin eilen isäsi kanssa lääkärissä. Tohtori laittoi tapletin suuhuni ja käski olla hiljaa. Isäsi osti häneltä koko purkin niitä tapletteja.

Viime viikolla tuuli niin, että lauantainakin eräs kanoista muni saman munan kahresti. Onneksi ei satanut kuin kahesti. Ensin kolme ja sitten neljä päivää.

Mitenkä siellä...Kaipa sinä pärjäilet niitten broffessoorien ja muihen herrojen kanssa.

Rakastava äitisi

 

P.S. Aijoin lähettää rahaa, mutta ehin sulkea jo kirjekuoren.