Ei vaan, tietty sitä elämää on joulun jälkeenkin :), ei se meillä ainakaan maailmanloppu ole. En viitsi edes kertoa, kuinka vähän sen vuoksi tänä vuonna kotona tein, suuri osa teistä saisi varmaan sätkyn ;). Samalla lailla eläimet hoidetaan kuin muinakin päivinä, ei niiden kanssa voi hötkyillä, oli joulu tai juhannus, eikä muukaan hössötys kiinnosta...

Siinäpä Rinti koko syksyisessä komeudessaan. Nyt onkin koirien turkit jotenkin outoja, ja ainakin Rinti aloittelee taas karvanlähtöä. Tiedä sitten, johtuuko tästä lämpimästä talvesta vai mistä, mutta Riokin näyttää jotenkin koinsyömältä, vaikkei siitä vielä pahemmin turkkia irtoa, ja samaa valitti Lotta Unton osalta.

Nyt meillä on Sefi-sheltti reilun vuorokauden hoidossa. Se on varsin vaivaton tapaus, solahtaa tähän laumaan melkein huomaamatta eikä aiheuta ylimääräistä päänvaivaa missään muodossa. Kissoja se välillä arastelee - epäilen Tuusan vetäneen sitä joskus turpiin ihan ensimmäisinä hoitokertoina, ja nyt se mokoma katti aina ensiksi huvittelee tarkistamalla, vieläkö sen pelotusteho on tallella. Tuusa on kyllä talon pienin ja nuorin kissa, mutta yhden jos toisen vieraan koiran se on laittanut hetkessä järjestykseen ihan vain pienellä hyvin tähdätyllä kynnettömällä korvapuustilla, niin että koiraparka ei uskalla edes kulkea sen ohi, jos en puutu asiaan. Muun ajan se killistelee aivan viattomana ja rupattelee vieraiden kanssa kuin pahin räpätäti, ja on omien koirien kanssa sulaa vahaa :)

Aattona käytiin isän luona viemässä lahjat ja syötiin yhdessä, ja tulomatkalla pysähdyttiin Naantaliin kävelylle - se oli varmaan koirien paras joululahja, täällä kun ei juuri toisten koirien hajuja ole. Kovasti olikin hautausmaan ympäristössä väkeä liikkeellä, niin kaksi- kuin nelijalkaistakin.

Ai juu, ihan pakko kertoa, että tein isälle ihan itse ensi vuoden kalenterin sillä Ifolorin ohjelmalla omista kuvista, ja sen teko oli niin helppoa, että jopa minä nettitumpelo onnistuin, ja olen ihan kamalan ylpeä itsestäni :)

Tapanina täälläkin myrskysi oikein vimmatusti, metsä murisi kuin siellä olisi mennyt jättiläisjuna ja puut olivat paikoin ihan luokilla. Meidän tontilla ei ainakaan näkyviä vahinkoja ollut, mitä nyt koirille oli satanut uusia heittokeppejä puista, mutta muualla näkyi eilen runsaasti kaatuneita puita. Ai niin, olipa meidän puutarhakeinu sentään kupsahtanut nurin tuossa pihalla... Sähköt olivat poissa muutamaan otteeseen, mutta sentään vain pari tuntia pisimmillään. Suunnittelin jo, että jos oikein kylmyys iskee sisällä, ettei puuhellasta ole apua, niin mennään koko porukka Reissariin, siellä riittää lämpöä ja virtaa ihan ilman sähköäkin.

Eilen shoppailin vielä hevosille viimeiset lahjat Börjekseltä - Ransun ja Blakkurin sadeloimet ovat jo jonkin aikaa olleet turhan seulamaisia, niin että ostin niille uudet high neck -loimet fleece-vuorella, ja koko porukalle samoin korkeakaulaiset fleece-kuivatusloimet, joilla saa toivon mukaan hionneen kaulankin joskus kuivamaan. Nyt hepat ovat kyllä monestakin syystä olleet lähinnä lomalla, mutta kai tästä taas ratsastusilmoja ja -aikojakin tulee.

Ai juu, tähän väliin taas yksi kirjavinkki. Luen paraikaa Kathryn Stockettin kirjaa "Piiat", joka on vähään aikaan lukemistani kirjoista mieleenpainuvin. Saa kyllä taas kerran hävetä valkoihoisuuttaan, ja kammottavinta on, että kirjan tapahtumat sijoittuvat sentään  jo 1960-luvulle. Huh.

Täällä oli juuri täysi hälytys - kuulosti siltä kuin joku olisi tullut pää edellä yläkerran rapuista kamalan tavaravuoren kera, mutta kaiken aiheutti pieni suihkupullo, jonka ilmeisesti Musti oli tönäissyt alas...

Joku rutto yrittää ilmeisesti taas iskeä kimppuuni. Monta päivää on ollut tosi väsynyt olo, ja nyt särkee pää ihan vimmatusti, mutta yritykseksi saa kyllä jäädä tälläkin kertaa, minähän en luovuta :)

Pitäisi varmaan alkaa tehdä juustopiirakkaa huomiseksi, kun Lotta ja Unto tulevat käymään, ja ruokota vähän nurkkia harjalla, jotta röyhkeimmät villakoirat taas väistyisivät. Jaa niin, mutta voinhan vielä kertoa sen piirakan ohjeenkin samalla, kun jotkut tuntuvat niitä arvostavan. Siis:

Pohja: yhteensä 3 dl jauhoja (vehnä, hiivaleipä, speltti, graham tai mitä nyt sattuu löytymään, vehnää kuitenkin ainakin osa)

           100 g rasvaa

           Nämä nypitään ja lisätään vettä niin paljon, että taikina irtoaa mukavasti käsistä. Sitten taikinalla vuorataan voideltu piirakkavuoka.

Täyte: 2 dl kermaa

           2 munaa

           pari rkl vehnäjauhoja

           Loppu onkin sitten korkeemman, tai ainakin tekijän, käressä... Ainaskin juustoraastetta paaaljon, lisäksi esim. tonnikalaa (kamalan     hyvää on semmonen pahvitölkissä myytävä, Tuna snacks muistaakseni, missä on tonnikalakuutioita aurinkokuivatulla tomaatilla) ja ruohosipulia ja ananasta. Lisäsäväykseksi voi laittaa ruohosipulituorejuustoa ym. Jos haluaa pelkkää kasvispiirakkaa, voi käyttää pelkkää aurinkokuivattua tomaattia ja tuoretta basilikaa ja vaikka ananasta (olen nykyään siihen ihan hulluna ja tungen sitä joka paikkaan, kohta varmaan teehenkin ;) ). Täytteitä voi vaihdella aika lailla loputtomiin (hankalalle anopille esim. risiiniöljyä, muista vaihtoehdoista puhumattakaan...- ja minä en sitten sanonut tätä ;) ). Niin ettei tää nyt tainnut oikein oikeaoppinen resepti olla, mutta tehkää parhaanne :)  

Niin ja sitä tonnikalaa on ihan kamalan vaikea löytää edes tonnikalahyllystä, taidan olla liki ainoa, joka tietää edes sen olemassaolosta, mutta kyllä sitä siellä yleensä on, hyvin piiloutuneena vaan. Ja sitä on myös pelkällä oliiviöljyllä, johon ei pidä lankeeman, jos haluaa sitä tomaattia kanssa. Happy hunting :) -siis vaan tonnikalan, älkää nyt oikeesti ketään posauttako...