Olipa aamu! Ihan ensimmäiseksi ulos mennessämme metsästäjät ja koirat huusivat joka puolella, ja meneillä oli täysi rähinä jonkun otusparan päänmenoksi. Yritimme tehdä aamulenkin omassa metsässä, jottemme törmäisi metsästäjiin, mutta vielä mitä - meidänkin metsässä ja pellolla kulki metsästäjä pyssy ojossa kera kahden englanninsetterin, joilla kalkatti taas joku lehmänkello kaulassa. Omat koirat olin varmuuden vuoksi varustanut heijastinliiveillä ja itse pukeutunut punaiseen takkiin, eikä metsässämme edes ole lupa metsästää...Olin niin kiukkuinen, että oikein kiehuin - suomeksi, mutta metsästäjä varmaan luuli minun räyhäävän koirilleni, höh. Oikeasti en kyllä yhtään luota näihin täkäläisiin höyrypäihin pyssy kädessä...

Tässä vähän kuvapläjäystä parin viikon ajalta:

Mikäs sille nyt tuli?

Toipui sentään :)

Oikeasti täkäläinen metsästyskausi on oikea vitsaus maalaisille, ja ainakin kaikki englantilaiset koira- ja hevosihmiset tuntuvat inhoavan sitä yhtä syvästi kuin allekirjoittanut. Kausi sinänsä alkaa syyskuun alussa ja loppuu helmikuun lopussa, ihan niin kuin Suomessa, mutta täällä se näkyy ja kuuluu satakertaisesti Suomeen verrattuna. Periaatteessa metsästyspäiviä pitäisi olla vain kaksi viikossa, mutta kukaan ei tunnu pääsevän yksimielisyyteen, mitkä ne ovat, ja varmuuden vuoksi metsästäjät tuntuvat paukuttelevan vähän silloin sun tällöin, tai ainakin päästävän hornamaista meteliä pitävät koiransa ujeltamaan pitkin tienoita välipäivinäkin, jos sattuu huvittamaan. Kaiken lisäksi jokainen pyhä- tai vapaapäivä on lisäksi metsästyspäivä, niin että silloin kun muutkin ihmiset ehtisivät metsään retkeilemään, ovat siellä takuuvarmasti myös nuo pyssyjen ja kailottavien koirien kanssa liikkuvat höyrypäät. Vietä siinä sitten rauhallista lepopäivää... Suorastaan kaipaan Suomenajokoiran korviahivelevää jänishaukkua tämän jälkeen - nämä paikalliset hurtat kiljuvat kuin lauma seonneita Baskervillen koiria.

Tänään sentään päästiin ehjinä metsästä kotiin, ja juuri kun nousimme pihamäkeä ovelle, ja olin kääntänyt selkäni leikkiville koirille hakeakseni sisältä kameran, kuulin takaani surkean ulvaisun. Rondo oli kaatunut vauhdissa kyljelleen liukkaassa savessa ja makasi paikoillaan hiljaa valittaen. Tutkin varovasti jalkoja, mutta en saanut sen kummempaa tolkkua, missä oli vika, kun yksikään ei tuntunut toimivan moisen säikähdyksen jälkeen. Pentuparka ei uskaltanut liikahtaakaan, ja kannoin sen varovasti sisään, annoin Arnicaa ja totesin vian olevan oikeassa etujalassa. Se ei tuntunut toimivan yhtään, eikä sille ainakaan voinut varata. Pehmeä peti, sympatia ja pari uutta Arnica-annosta sentään auttoivat ajan kanssa niin, että jalkaa voi taas alkaa varovasti käyttää, ja parin tunnin päästä se toimi taas entiseen tapaan, joten mitään venähdystä vaarallisempaa siinä tuskin oli. Huh. Parissa sekunnissa näin jo Rondon jalan kipsissä ja koiran katselemassa viikkotolkulla koneelta Lassie-filmejä ja kuuntelemassa satukirjoja - ei todellakaan pennun arvoista elämää. Ja mitä teki tämä pieni urhea lassiekoira - mennessäni käymään yläkerrassa ja varmistettuani Rondon sillä aikaa nukkuvan sikeästi, kuulin hetken päästä tuttua tömähtelyä rapuista. Rondo se siellä uskollisesti kapusi rappuja kipeällä jalallaan...Pääasia on, että jalka toimii taas entiseen tapaan, ja eläinlääkäriin mennään vasta huomenna hakemaan ensimmäinen rokotus :)

Kovasti Rondo on oppinut uusia asioita tässä parissa viikossa. Luoksetulo sujuu yleensä vauhdilla, ja Rondo istahtaa eteeni ja tikottaa minua silmiin kuin pieni likinäköinen opossumi korvat taakse lopsahtaneina ja odottaa namia.

Kaksi pientä kettua

Täällä lisääntyvät taas kaupoissa jääkarhut joulua kohti mennessä, ja pakkohan se oli yksi semmoinen ostaa roikkumaan keittiön kynttiläkruunuunkin :) En kyllä suomalaisena oikein ymmärrä, mitä tekemistä jääkarhuilla ja joululla on keskenään, mutta kai ne täkäläisen käsityksen mukaan ovat suunnilleen samoissa maisemissa, joulupukit ja jääkarhut - ainakin pohjoisempana kuin Pohjois-Ranska ;)  Hankkiessani navigaattoria paikallisesta kaupasta ja tiedustellessani, saako siihen asetettua suomea kieleksi, myyjä esitteli minulle ylpeänä ihan itse asettamaansa maata oletusmaaksi moiselle kielelle - maa oli Hollanti.

Mitäpä olisi joulu ilman vihreää jouluhevosta ;)

Sukkatehdas on vähän kärsinyt tästä vauvalomailustani, mutta onhan tässä vielä aikaa :)

Mukavaa joulunodotusta sinne jääkarhujen maahankin.