Teille kaikille, jotka olette vaipuneet epätoivoon blogin suhteen, pieni lohdutuksen sana: ette ole yksin - alan olla itsekin epätoivoinen, kun ei aikaa vain ole löytynyt kirjoittamiseen sitten niin millään.

Otetaanpas vielä isompi koko, niin näkee heikkosilmäisempikin.

Kiirettä on kuulkaas pitänyt. Huutokauppa oli ja meni, ja aika lailla tavaraakin saatiin pois jaloista, mutta kyllä siinä vielä tekemistä oli, ennen kuin talo oli tyhjä ja myyntikunnossa. Ja katso, ihme tapahtui - talo meni kaupaksi pari päivää ilmoituksen laittamisen jälkeen :)

Siinä kaiken pakkaamisen ja roudaamisen lomassa, tai oikeastaan sen jälkeen, oltiin koirien kanssa viikon kotimaan kierroksella rentoutumassa ja tuttuja tapaamassa.Porvoon  Emäsalon tuulisella kalliolla sain välittäjältä soiton, että talosta on tehty tarjous, ja olin innoissani hypätä aaltoihin. Tyydyttiin sitten vain hyppimään yläpystyä siellä kaikki kolme, kun se meri näytti kuitenkin jo aika viileältä...

Ja niin, terveisiä taas Ranskastakin, palattiin juuri viikko sitten kahden viikon reissulta sieltäkin päin, sillä, sillä....



Tässä kuva kesäkuun reissulta Bretagnen saukkopurometsästä, missä nytkin vietettiin yksi yö Reissarilla pöllöjä kuunnellen.

Niin siis...istutteko nyt varmasti tukevasti, ja onko nitrot käsillä? Sillä, sillä........


ME MUUTETAAN RANSKAAN!!!!! :) :) :)

Minä sitten muuten inhoan huutomerkkien käyttöä, kamalan näköistä, kun toiset lykkivät niitä joka lauseen perään, saati sitten monia... Mutta tämä nyt kyllä on sen arvoinen asia, ettei vaan jää keneltäkään käsittämättä.

Meillä on nyt ikioma talo Ranskan Bretagnessa, ja muuttovalmistelut kovassa vauhdissa :)



Ja tässä se on, ikioma mökkimme Ranskan maaseudun sydämessä :)
Tai siis ei mikään mökki, kyllä me siellä sitten asumme ihan vakituisesti.

Hyvästi jäätyvät vesiputket, lumityöt ja muut talven ankeudet!



Tässä kaksi talon nykyistä asukasta, joiden takana näkyy meidän hepojen tulevaa laidunta - siis yhtä niistä, kaikkiaan tilalla on kolme isoa peltoa, jotka kaikki käyvät tarpeen vaatiessa laitumiksi, mutta tuossa on pihattotalli, jonne pääsee suojaan, ja kaiken lisäksi laitumelle näkyy suoraan talon olohuoneen isosta ikkunasta.



Tässä näkymä talon ja laitumen välisestä kulmasta, osa pihapiiriä ja siis koirienkin juoksentelualuetta.



Pojat tulevan kodin kukkapenkin edessä.


Kaiken muun hyvän lisäksi pariskunta ( + kolme koiraa ja kaksi hevosta), joka talon myi ja jonka piti muuttaa perheidensä painostuksesta takaisin Englantiin, ei nyt muutakaan sinne vaan ostaa uuden paikan vajaan tunnin matkan päässä meistä ja on luvannut olla apuna niin lomitus- kuin muissakin tarpeellisissa asioissa. Muutenkin ovat aivan ihania ja samanhenkisiä ihmisiä, että kyllä on asiat järjestetty hyvin :)  Kaiken lisäksi lupasivat rakentaa pihan ympärille koiria varten aidan hankkimistani tarvikkeista muuttoomme mennessä, kun annan heidän ystävällisesti asua vielä talossa. Mitäs mekään sillä vielä tekisimme, ja heillä kestää kuitenkin vielä jonkun aikaa, ennen kuin pääsevät uuteen taloonsa.

Ai niin, ihan jutun alussa oleva kuva on myös kesäkuun reissulta Normandian Etretat'sta, suosittelen, jos ohi ajatte.

Niin ja meitä lähinnä oleva kylää isompi, mutta silti pieni, kaupunki on Carhaix Plouguer, jos jotakuta sijainti kartalla kiinnostaa
.

Alustava kunnianhimoinen suunnitelmani on, että pääsisimme muuttamaan marraskuun puolivälissä, että paljon aikaa tässä ei ole hukattavissa.

Keskiviikkona käytiin hakemassa Tinolle ja koko kissalaumalle sirut ja passit ja samalla tietysti rabies-rokotuksetkin, kissoillahan niitä ei ole aikaisemmin ollut. Huomenaamulla tulee hevostunnistaja ja -siruttaja, ja sitten toivon mukaan aika joutuisasti Hippoksesta hepoillekin passit matkaa varten.


Ja nyt on tähänkin lystiin varaamani aika lopussa ja pitää siirtyä muihin hommiin. Kirjoittelen vielä, jos ehdin ennen muuttoa, mutta tarkoitus on joka tapauksessa jatkaa blogia Ranskassa, että vielä varmasti tavataan tätäkin kautta.

Valivaliosastoon vielä matkan ainoa huono juttu (siis sen ohella, että Riolla oli tullessa laivamatkalla - ja vielä syntymäpäivänään - ripuli, mistä sentään selvittiin hytin vessan avulla, mutta tosi kakkamainen juttu kuitenkin) - nimittäin se, että kompastuin tulomatkalla belgialaisessa metsässä aamulenkillä johonkin karhunvatukkaan tms. liaaniin ja lensin turvalleni niin, että oikeaan jalkaterään tuli ties mikä vamma, joka ei ole vieläkään kaikista troppauksista huolimatta parantunut. Se turpoaa ja laskee kuin Hassun Mantan taikina ihan toimenpiteistä riippumatta ja haittaa kävelyä melkoisesti. Pyöräillä sen kanssa sentään voi, että koirat pääsevät kunnon lenkeille, ja kai se siitä ajan kanssa viimein paranee, mutta harmittava takaisku tässä kaiken muuttoautuuden keskellä, kun ei tiedä, mitä tossua milloinkin kestää jalassa pitää. Mutta ilman ongelmiahan ovat vain ne, jotka jo lepäävät hautuumailla, joten ei valiteta ;)