Mummoilua%20070.jpg

 

Meilläkin mummoillaan nyt, eli virkataan mummonneliöitä :). Sain nimittäin joululahjaksi kaunista pätkävärjättyä lankaa, jota en kuitenkaan oikein nähnyt vaatteena päälläni (sitä paitsi, jos kudon itselleni jotain isompaa kuin pipoa tai sukkia, langan on oltava melko paksua), mutta halusin tehdä siitä jotain kaunista. Tuolla lailla virkattuna lanka ehkä riittää jopa torkkupeittoon, unelmankevyeen mutta lämpimään. Lanka on sitä paitsi konepestävää, että tulevan peiton huoltokin käy kätevästi. Tosin hyllyllä odottaa ties kuinka monta sukkaparia päättelyä, ja puolitoista koiranpuseroa kutomista, mutta ei välitetä nyt niistä, tuon virkkaaminen on niin koukuttavaa.

Hassua, kuinka menneisyydestä tunkee alitajuntaan kaikkea omituista - ajatellessani tuota lankaa puserona tuli mieleeni kansakoulun ajoilta meidänluokkalainen poika, joka asui lastenkodissa ja jolla oli monenvärisistä langoista kudottu pusero. Poika oli ihan iloinen ja tyytyväinen, mutta kai sitten kuitenkin koko ylitunteellisella kalalapsen sydämelläni (ei se kyllä siitä ole mihinkään muuttunut) säälin sitä poikaa, jolla ei ollut oikeaa kotia, koska nytkin vielä vesissä silmin ajattelin häntä miettiessäni tuosta langasta kudottua puseroa. Hjuu. Toivottavasti hänelle kuuluu oikein hyvää. Oikeastaan voisinkin kuvitella hänelle erityisen mukavan elämän, jospa se sitten itselläkin helpottaisi tämä maailman kärsivien aiheuttama tuska...

 

Mummoilua%20001.jpg

 

Kottaraisilla on vähän väliä kokouksia, ja sirkutus on melkoinen, kun keväiset muuttosuunnitelmat ovat työn alla. Tuossa puussa niitä on vielä vähän verrattuna normaaliin...

 

Mummoilua%20014.jpg

 

Tässä toinen varma kevään merkki, makaileva Valle. Ensimmäisellä kerralla tietysti taas pelästyin, että siunakkoon, nyt sillä on ähky, varsinkin kun katsoessani se makasi kyljellään melko hengettömän näköisenä. Eihän sillä mitään ollut, niin kuin ei varmaan ikinä meillä ollessa. Muutamaan kertaan kyllä raahasin sitä ympäriinsä, kun se ei ollut meillä vielä kauaa ollut, ja tapasin sen laitumelta makaamasta (siis yleensähän Valle syö AINA, muu on melko epänormaalia tuolle hevoselle). Valle varmaan mietti mielessään, että onpa kumma talo, kun aina pitää lähteä kävelylle kesken ruokalevon ;) Mutta siis nyt se taas loikoilee päivittäin hyvillä ilmoilla, ja kesäkuumilla nuo kaksi muutakin harrastavat ihan samaa.

 

Mummoilua%20016.jpg

 

Samaan aikaan toisaalla:

 

Mummoilua%20024.jpg

 

Ransu ja Blakkur laidunsivat laitumen toisessa päässä kaikessa rauhassa.

 

Mummoilua%20035.jpg

 

Tuo pieni ruskea möykky niiden välissä tuolla kaukana on siis Valle. Ja siis Ransu ei ole kohta 32 ikävuodestaan huolimatta yhtään niin ryytyneen näköinen kuin siinä ystävänpäiväkuvassa (huomasin senkin tietysti vasta jälkeenpäin). Sillä on vaan jo niin paljon valkoista päässä, että valon osuessa siihen se näyttää suunnilleen satavuotiaalta eläinrääkkäystapaukselta ;)  Minun rakkaani :)

 

Mummoilua%20051.jpg

 

Valle nautiskelee.

 

Mummoilua%20045.jpg

 

 

Mummoilua%20065.jpg

 

Mummoilua%20069.jpg

 

Lisää kevään merkkejä, vanhat tutut sieltä taas tulevat esiin. Tuolla keltaisella (mikä sitten liekään) on ollut niin kiire esiintymään, että osa terälehdistä on jäänyt matkasta, mutta ehtipäs ensimmäisenä :)

 

Mummoilua%20061.jpg

 

Naapurikyttäritarkkailija hommissa. Huoh...

Kiitos kaikille ystävänpäivätervehdyksistä. Leenalle ja Pialle erikoiskiitokset, tiedätte kyllä mistä :)

 

https://www.facebook.com/heiniseppa/photos_stream

 

Tämä on ihan pakko laittaa muidenkin iloksi/päänmenoksi. Itse harrastan paljon nettinäyteikkunaostoksia, toivottavasti voin vielä ostaa jotain noista ihan oikeastikin. Mutta siis Heiniltä voi tilata omalla kuvalla jos vaikka mitä. Kannattaa muutenkin käydä sivuillaan kuin lahjaideoita katsastamassa, sillä niissä löytyy kauniita koiria (arvatkaa rotu ;) ) temppuilemassa. Ihan vaan vinkkinä, että toinen niistä soopeleista on Rion täti, ja toinen serkku. Vähänkö ollaan ylpeitä ;)