Tämä on nyt tämmöinen joulupäivän väri :)

Meillä se ei nyt tunnu edes joulu olevan rauhoitettu kaikenlaisilta katastrofeilta. Eilen aamulla loppui ensin vedentulo keittiöön - vessan hana on ollut koko ajan kovilla pakkasilla tip-tip-tippumassa sen verran, että putkessa on jotain liikettä, mutta niin vähän, ettei kaivo kuitenkaan tyhjenisi, kun sekin vaara täällä vaanii. No, jossain kohtaahan ne putket tuolla alakerrassa tietenkin erkanevat, ja sitten se ryökäleen keittiön putki oli keksinyt jäätyä. Ainoa ylimääräinen puhallin oli jo töissä tallissa, ja niin hain auton sisälämmittimen ja laitoin sen hönkimään kohti alakerrassa menevää keittiön putkea. Jossain vaiheessa se sitten alkoikin toimia, mutta siinä vaiheessa oli jo ilmennyt uusi huoli : harmaavesiputki, siis se ulospäin vievä vesiputki, oli myös jäässä, eikä vesi päässyt ulos sitä pitkin, vaan pulppusi ylös kylpyhuoneen viemäristä. Jossain vaiheessa sitä oli jo niin paljon, että vessassa piti käydä saappaat jalassa (älkää naurako, ei se siinä vaiheessa paljon naurattanut itseäkään...). Niin, ja siis tuo mennyt muoto on pelkkää hämäystä, ei se mene ulos vieläkään!

Nyt sitä harmaavesiputkeakin kohti on yli vuorokauden ollut suunnattu ensin se pienempi autonlämmitin, sittemmin tehokkaampi puhallin, mutta mitään ei ole tapahtunut (siis jos sähkömittarin lukemia ei oteta huomioon, ja sitä en edes hirviä ajatella). Sitä putkea vaan menee siellä aika pätkä, eikä siihen ihan lähelle saa edes puhallinta, ettei kai auta kuin olla kärsivällinen - ehkä tuonne juhannuksen tienoille... Ennen sitäkin olisi tietysti kiva päästä suihkuun ja pestä pyykkiä. Niin ja sanoinko jo, että se halvatun putki menee siellä katon rajassa, ettei siellä jaksa seistä kädet ylöspäin puhallin/tukankuivaaja kädessäkään tuntikausia, jos jollain kävi sellainen keino mielessä. Nyt on taas käytössä vanhan ajan systeemit, eli laskiämpäri ja vadit, kun tänään on jo ihan pakko saada tiskattua. Voi pirskules!

Jotain hyvääkin sentään tapahtui viikolla. Nimittäin kun sähkömies reilu viikko sitten kävi (sulattamassa kai taas jotain jäätynyttä vesijärjestelmän osaa), hän ihmetteli, miksi tallissa on lisäpuhallin, vaikka siellä on toimiva ilmalämpöpumppu. Totesin, ettei se vaan riitä silläkään pakkasella, kun en halua jäädyttää elikoitani. No, joskus tämän viikon alussa soitti sähkömiehen tuttu, joka on meille ne ilmalämpöpumput asentanut, ja onkin tosi tunnollinen ja vastuullinen töissään. Häneltä sain sitten hyviä neuvoja, miten saan säädettyä tallinkin lämpöpumpun täydelle teholle hönkimään. Niiden mukaan jopa onnistuin, ja hihkuin riemusta, kun puhallin kävi hetkessä tarpeettomaksi. No, viime päivien kamalilla pakkasilla oli taas pakko palata lisäpuhallinsysteemiin, mutta kuitenkin pienemmillä pakkasilla lämpöä piisaa ihan pumpustakin :)

Kaiken muun hyvän lisäksi, juuri kun eilisaamun melskaaminen puhaltimien kanssa oli väistynyt maukkaan puuroaamiaisen tieltä ja olimme viittä vaille lähdössä kunnon aamulenkille (heti herättyähän käymme jo tallissa ja koivennostolla, mutta silloin ei vielä kunnon lenkkiä tehdä), niin eikös Rinti mennyt ja lirauttanut sänkyyn, kun ei ole aikoihin edes sisälle pissannut! Ei kuulkaa paljon naurattanut, ja koira lensi melkein kesken askareensa ulos kirjomaan vaihteeksi hankea.

No, pienihän se kuitenkin vielä on, eikä se(kään) mikään maailmanloppu ollut (vrt. luku Me selviytyjät osa 1 tai 2). Ilmeisesti huushollissamme on vielä Rioakin aidompi skotti (äiti taisikin olla Englannin tuonti), se kun haluaa aina tehdä tarpeensa eri korkeudelle kuin missä itse sillä hetkellä oleskelee, mieluiten aina korkeammalle. Ulkona voi vielä pissaaminen onnistua samassa tasossa, mutta isompia asioita varten on löydyttävä jonkinlainen kukkula, vaikka sitten pienempikin. Ehkä se on muinoin ollut skottipaimenten salainen ase susia sun muita lampaita uhkaavia petoja vastaan, pökäleet niskaan korkeuksista ja menoksi ;)

Tiistaina käytiin Köyliössä ja Nakkilassa lahjontareissulla tuttujen luona, ja siinä samalla tutulla eläinlääkärillä ottamassa Rintille rabies-rokotus. Penikkatautipiikit otettiin täällä jo aikaisemmin, mutta rabies jätettiin vähän myöhemmäksi siinä toivossa, että vasta-aineet nousisivat paremmin jo ensi kesää varten, jolloin voisimme retkeillä Ruotsinkin läpi reissuillamme. No juu, ei siinä mitään, piikki saatiin, eikä rakas Ahmed Ahneeni taaskaan edes huomannut koko juttua popsiessaan nameja kädestäni. Sitten meidän piti saada EU-passi, ja sitä varten piti tietenkin lukea myös siru koirasta. Vaan kun sirua ei sitten löytynytkään, vaikka koko koira käytiin moneen kertaan läpi, ja vaikka se vielä penikkatautipiikeillä oli antanut signaalin ihan selvästi. Sitten laitettiin uusi siru (eikä koira huomannut sitäkään namipuudutuksen ansiosta), joka pullahti hetken päästä ulos. Pelkäsin jo, että se hylkii kaikki sirut eikä päästä ikinä ulkomaille, mutta kolmas sentään pysyi ihon alla ja antoi kunnon signaalin - ainakin silloin...

Tänään syödessäni aamiaista tyytyväiseen nirvanaan vaipuneena (kaurapuuroa tyrnimarmeladilla -suoraan Ahvenanmaalta), sain lähes kohtauksen, kun eteisestä alkoi yhtäkkiä kuulua mielipuolista naurua. Muutaman sekunnin löi ihan tyhjää, kunnes tajusin, että asialla oli naurupussi. Rinti välillä auttaa kantamalla olohuoneesta tavaroita takaisin makuuhuoneen suuntaan (siis niitä, jotka ovat edelleen evakossa makuuhuoneen remontin jäljiltä), ja oli tällä kertaa saanut hampaisiinsa naurupussin, joka aloittaa kovaäänisen nauramisen heti, kun sitä painaa punaisesta nenästä. Koirilla riitti siitä hupia pitkäksi aikaa, kun aina välillä onnistuivat laukaisemaan naurunappulan, ja saivat sen ihan omaksi interaktiiviseksi lelukseen. Riittäähän noita vielä asiakkaille jaettaviksi...

Edelliskerralla pieni apulaiseni oli onnistunut kantamaan samaisesta evakkotavaravuoresta eteiseen pesusienen, jolle en ollut onnistunut keksimään vielä omaa vakituista paikkaa. Enää ei tarvitsekaan, sen verran pienenä silppuna se päätyi roskiin...

Että tämmöistä meillä tänä jouluna. Kaikesta huolimatta on lanttulootaa vatsassa, ja pakkanenkin on hiukan hellittänyt. Tuulta ei nyt tässä kannata mainitakaan, että jäisi vähän parempi mieli :)