Tässä vielä yksi jäähyväiskuva tämäntalvisista kelkkailuista. Mutta jihuu, tänään oltiin ensimmäistä kertaa pyörällä! Piti kyllä vielä ajella vaelluskengillä, kun heti pihalla olin lentää persuuksilleni lenkkareilla, eikä ihan niin pitkälle päästy vielä kuin normaalisti, kun matkallakin tuli vielä jäätä ja lunta vastaan, mutta kuiteskin, monta kilometriä huristeltiin ihan hienosti :)

Eilen ei ollut kovin hyvä päivä. Pitihän se arvata, että jos menen kevätpäiväntasauspäivänä uudelle kampaajalle, niin noidan näköisenähän sieltä ulos tulen... Voi hyvät hyssyrät, istuin siellä neljä (!) tuntia, ja silti lopputulos oli musta tukka (!!!), joka sojotti kaikkiin ilmansuuntiin. Piti pestä koko komeus vielä itse illalla, että saisi edes jotain rotia siihen, mutta musta se on vieläkin, eikä muutakaan kehuttavaa löydy. Nyt enää syylä nenänpäähän, ja pääsiäislook on valmis ;) Ehkä menen eri paikkaan ensi kerralla...

Kotona sitten tapahtui se, mitä olen aina koettanut varoa - Rio työnsi kirsunsa paimenlankaan, kun vietiin hevosille heiniä laitumelle. Kuului vain rääkäisy, ja sen jälkeen molemmat koirat kiisivät peräkanaa kotia kohti, minä tietysti perässä rääkyen. Rinti tuli sentään pihalla vastaan, ja uskalsin jo hengähtää, kun tiesin, ettei Riokaan sitten kaukana ole, ja aivan oikein olin arvellut, vaikka sainkin melkein sydärin huolesta - siellähän se seisoi oven takana odottamassa sisään pääsyä, täristen kyllä, mutta kuitenkin. Onneksi se säikähtäessään aina suuntaa ovelle eikä lähimpään metsään, ja matkoilla yleensä autolle. Troppasin sitä kaikella minkä suinkin keksin, mutta ajattelin silti, että nyt se pitää siedättää niihin lankoihin ja kukaties hevosiinkin... Tallitöihin mennessä otin sen hihnaan, marssittiin suoraan laitumen ja hevosten luo - ilman mitään ongelmaa :) Joskus onneksi näinkin. Toisaalta meillä hevoset ja laitumen langatkin ovat niin jokapäiväistä kauraa, ettei niihin sitten ilmeisesti mitään pysyvämpää pelkoa tulekaan. Myöhemmin mentiin vielä Ransun ja koirien kanssa kävelylle, ja Rio kulki ihan Ransun lähellä ja haisteli sitä niin kuin ennenkin. Syvä helpotuksen huokaus :) :) :)

Voi rähmä taas, kuvasin juuriliimattua kettumittaria, mutta eihän sieltä suostu taas yhtään kuvaa enää siirtymään tänne. No, ehkä ensi kerralla...

Lumen alta on jo paljastunut muutama ulkolelu, ja nyt meillä pelataan innolla lumipotkupalloa. Vähän aikaa sitten koirat saivat kaupantekijäisinä uuden narun päässä olevan tennispallon, ja jopa Rinti heilutteli sitä niin innoissaan, että pelkäsin sen mottaavan sillä itseltään tajun kankaalle ;)