Siinä, kolme puhdasta puikkonokkaa, pestynä vaan ei juuri harjattuna - ja sen kyllä huomaa...Kuvakin on aikas kehno, mutta jottette nyt ihan unohtaisi, miltä he näyttävät ;) Mutta kyllä oli Rion pesu kuin tanssia vaan. Sehän menee itse yhtään tunkematta suihkukaappiin, vaikka siellä olisi vettäkin pohjalla, seisoo juuri siinä ja niin kauan kuin pyydetään, kääntyy varovasti (ei niin, että yrittää samalla seinät ryskyen kopista ulos, kuten eräät) ja seisoo taas vaikka maailman tappiin, että varmasti on kaikki sampoot huuhdottu pois :) On se Ihana <3.
Onnistuin vihdoin saamaan täkäläisestä apteekista savea korvapainoksi, eikä maksanut paljoa. Tosin tuo ei ole valkoista, eli kaoliinia, vaan vihreää, mutta mehän olemme muutenkin melko outoja - haitanneeko tuo, jos parilla koiralla on vihertävät korvat... Ostin glyseriiniäkin siihen saveen sekoitettavaksi, vaan sitäpä ei olisikaan kannattanut siitä apteekista ostaa, oli nimittäin kolme kertaa kalliimpaa kuin se irtoglyseriini, jota ostin toisesta apoteekista Rondon pentuaikoina. En ole vielä kyllä onnistunut tekemään kovin ammattimaisen näköistä painosalvaa niistä, vaan lopputulos on melko rähmäinen, vaikka kuinka lisäisin savea, mutta katso - korvat pysyvät alhaalla :)
http://www.reshareworthy.com/italian-greyhound-plays-in-tunnel/
Tässä yksi, joka oli ihan pakko saada fb:sta tänne, se piristää joka päivää - ja tuon sheltin ilmeet ovat ihanat :)
Ja vielä toinen, joka saa iloiseksi, sarjassa "Konstit ovat monet":
Sen vesiletkun liittimen kanssa olen tapellut edelleen, se irtoilee omia aikojaan milloin lystää. Ajattelin, että kyllähän minä yhden liittimen sentään päihitän ja suorastaan tukehdutin sen putkiteippiin, mutta hetken päästä se lirutteli taas iloisena vesiä pitkin pihaa. Puuh. Nyt olen alistunut tarkistamaan sen joka kerran, ennen kuin avaan hanan ja päästän vettä laitumen saaviin. Enimmäkseen se pitää, mutta juuri kun siihen on tottunut, se irrottautuu itsekseen ja taas suihkuaa...
Koivunlehdet ovat jo näin isoja.
Meiltä on pallo hukassa. Kirjaimellisesti. Toista koirien melko uutta, jalkapallosta vähän pienempää palloa ei ole näkynyt aikoihin, eikä toistuva ruohotuppaiden ja pusikoiden tonkiminenkaan ole tuottanut tulosta. Niisk. Voi kyllä silti olla, että jonain päivänä taas Rondo ilmestyy jostain päin pihaa se pallo suussaan iloisen näköisenä "Kato mitä mä löysin!". Toivossa ainakin eletään.
Eilen käytiin Bulat-Pestivienissä kirpparilla. Sijoitin kokonaista neljä euroa kahdeksaan kirjaan ja toiset neljä koirankekseihin. Nuo kirjat olivat vielä enimmäkseen tuntemiltani hyviltä kirjailijoilta, niin ettei tarvitse arvailla, viitsiikö niitä lukea vai ei. Jossain vaiheessa vaan tulee raja vastaan, kun on lukenut omia kirjojaan jo lähes kymmenen kertaa...
Mukavaa viikkoa :)
Kommentit