Joella%20002.jpg

 

Joella%20004.jpg

 

Pihan ainoa tulppaani, joten sitä saa nyt ihailla vähän joka puolelta. Viime vuonna täällä oli sentään vielä muutamia tulppaaneita, mutta nyt ainoastaan tuo yksi, ehdoton suosikkini kaikkien tulppaanin värien joukossa. En tiedä, mihin täältä kaikki sipulikukat katoavat, mädännyttääkö se ainainen talvinen sade ne, vai katoavatko ne maamyyrien kitoihin, mutta jonnekin ne häviävät. Yhtään krookustakaan ei ole tänä vuonna maasta noussut, ainoastaan helmihyasintit vielä sinnittelevät yhdessä kukkamaassa. Kunhan täältä päästään taas Suomeen, niin meillä on tulppaaneja ja krookuksia koko tontti pullollaan :)

 

Kukkaniitty%20024.jpg

 

Melkoisen salapoliisityön jälkeen selvisi vihdoin tuon keltaisen kukan nimikin - se on mukulaleinikki, ja sitä on täällä kaikki paikat keltaisenaan.

 

Joella%20062.jpg

 

Tällekin kukalle, jota englantilaiset kutsuvat nimellä bluebell, löytyi vihdoin suomalainen nimi, se on Englannin sinililja. Ensimmäisenä keväänämme täällä odotin lehtien perusteella, että maasta työntyisi niitä Idän sinililjoja, ja hämmästykseni oli melkoinen, kun sieltä tulikin tuommoisia kelloja. Ne vasta aloittelevat kukintaansa, mutta kohta niitä on taas meidänkin metsäplänttimme sinisenään.

 

Joella%20028.jpg

 

Hevoskastanjakin kukkii.

 

Joella%20007.jpg

 

Joella%20008.jpg

 

Joella%20013.jpg

 

Eilen oli kuulemma Koiranpäivä, mikä selvisi meille vasta illemmalla jonkun blogista. No, meillä nämä päivät ovat kyllä kaikki koiranpäiviä, ja kissanpäiviä ja hevosenpäiviä - ylipäätään eläintenpäiviä, että eipä kai tuo haittaa, vaikkei heti aamusta oltukaan törhöllään päivän johdosta...

Tämä sen sijaan on aika lailla törhöllään keppinsä kanssa, jopa melko sekopäisen näköinen ;):

 

Joella%20019.jpg

 

Lidlin parkkipaikan lähellä yhden pihan vieressä seisoi setä puskapissillä, selkä päin meitä autossaolijoita, ja Rioa se kiinnosti vallan mahdottomasti. Rio työnsi päänsä ikkunasta ja tuijotti hartaana, mitä se setä siellä töröttää. Jossain vaiheessa setäkin tunsi sen tuijotuksen selässään ja kääntyi katsomaan, itse asiassa pariinkin kertaan asiointinsa aikana, mutta Rio senkun tuijotti. Rupesi jo naurattamaan, ja setä vielä vilkuili autoomme vaivihkaa ohimennessään, että mitä kummaa se koira katsoo... Sivumennen sanoen siinä olisi ollut toisen marketin vessat tarjolla tien toisella puolella, mutta mitäs sitä nyt sinne asti. Jos eivät pohjoismaisetkaan kaksijalkaiset koivennostajat paljoa kruusaile, niin täällä nuo uroot eivät välitä senkään vertaa merkatessaan kulkureittejään - huippu oli kerran Ikean parkkipaikalla, kun olisi ollut hyviä vessoja tarjolla reilun viidenkymmenen metrin päässä, niin yksi nuorimies lorotteli kaikessa rauhassa autonsa vieressä pienten puskien lomaan. Ehkä ne tarvitsivat kastelua...

Vaihteeksi kuvia iltalenkin varrelta:

 

Joella%20034.jpg

 

Rapsit (colza) kukkivat parhaillaan täyttä häkää.

 

Joella%20044.jpg

 

"Meidän" jokemme tuolla laakson pohjalla. Tuossa vieressä on koirille mukavan matala kahluupaikka kuumempina päivinä, jopa Rinti uskaltautuu välillä kastamaan siinä tassunpohjiaan :)

 

Joella%20052.jpg

 

Taitaa olla villikirsikan oksa. Niihin tulee tuolla joen vieressä aivan äärettömän hyviä makeita kirsikoita, ainoita joita olen koskaan mielelläni syönyt.

 

Joella%20064.jpg

 

Joella%20069.jpg

 

Tuo talo on kuulunut Michelin (joka asuu tuolla laakson pohjalla) veljelle, joka on jo kuollut. Talosta on jostain syystä keskiosa osaksi purettu, mutta sähköt siellä on edelleen, ja varsinkin talvisin Michel (joka köröttelee sinne laaksosta autolla tosi jyrkkää mäkeä ylös) käyttää sitä ilmastoitua keskiosaa (jossa katto on edelleen tallella) pyykkien kuivaamiseen. Siellä ne iloisesti heiluvat tuulessa sateen ulottumattomissa.

Jos jotakuta jäi viimeksi askarruttamaan, niin Viiru on taas ihan kunnossa :). Itse asiassa se piristyi jo samana iltapäivänä niin, että söi reippaasti, eikä siitä sen koommin ole voinut huomata mitään nuutumisen merkkejä. Sen sijaan joku (ei kolli, koska ei haissut, joten Musti on syytön) oli yhtenä yönä pissannut ison lätäkön vanhan keittiön lattialle ja pienemmän pari yötä myöhemmin pöydälle (!). Ei kiva, varsinkaan se pöytäosuus. Epäilykset kohdistuivat Tuusaan, joka on lämpiminä päivinä vieraillut ahkeraan tarhassa ja ilmeisesti kuitenkin kylmettänyt sen verran itsensä, että loiskui yli äyräiden. Sekin on nyt tropattu, eikä lätäkköjä ole enää ilmiintynyt.

Leppoisaa lauantaiehtoota.