Lepoilua%20ja%20ruskaa%20038.jpg

 

Tässä se viimeksi pakoillut piikkipaatsama. Periaatteessa kamera pitäisi joka lenkillä olla kaulassa, sitä näkee niin paljon enemmän, kun katsoo ympäristöä kuvaamisen kannalta, sen sijaan, että kävelee omissa ajatuksissaan reagoimatta juuri mihinkään muuhun kuin äkillisiin nuuskimissessioihin.

 

Ransu oli tehnyt sunnuntainvastaisena yönä blakkurit ja onnistunut jotenkin kierähtämään Vallen ja Blakkurin puolelle. Ei ymmärrä, ei. Alimman parrun alla on nimittäin tilaa korkeintaan 80 cm, ja silti n. 135-senttinen hevonen onnistuu kieräyttämään itsensä sieltä alta. Ei varmasti tahallaan, sillä Ransu olisi mieluummin missä tahansa muualla kuin päsmäri-Vallen läheisyydessä samassa tilassa. Kerran aikaisemminhan Blakkur onnistui samassa tempussa toiseen suuntaan ja löytyi aamulla Ransun puolelta. Se mikä tuossa on huolestuttavaa, on se, että jossain vaiheessahan hevosen päänkin on mentävä sieltä alta, ja se oletettavasti kuitenkin siinä vaiheessa nostaa sitä - ja vielä oletettavammin kalauttaa sen, mikä taas ei ole lainkaan hyvä asia. Onneksi on sentään homeopatia - pitäisi vaan muistaa viedä se päänvammojen täsmäaine talliin ja antaakin se heposelle...

 

Vaahtera%20026.jpg

 

Meidän Sulojussista tuli Kuolajussi. Se nimittäin kuolaa. Paljon. Sillä on kyllä paljon löysemmät huulet kuin isoveljillään, joilta (varsinkin Riolta) voi valua vaivihkaa pieni toiveikas kuolavana herkkujen läheisyydessä, mutta silti. Meille on ilmeisesti tullut nöffi collien vaatteissa. Jos ruoan valmistus kestää vähänkin kauemmin, kuola muuttuu ihan vaahtoiseksi. Sitä ei ainakaan kannata ruokkia julkisilla paikoilla, ettei sitä ammuta vesikauhuisena... Jos se olisi Pottereissa, se kuuluisi ilman muuta Puuskupuheihin. Se nimittäin puhaltelee ilmaa poskistaan. Välillä se vetää niihin ilmaa, niin että ne pullistuvat, ja sitten taas puhaltaa sen ilman ulos, puuuh. Monta kertaa peräkkäin, ja varsinkin pohtiessaan jotain asiaa. Meidän kuola-Einstein ;) Yhtenä päivänä se jumittui pesukoneen eteen - sen pitkäaikaisin pehmoystävä Kettu Gee pyöri siellä kumppaneidensa kanssa pesussa, ja Rondo oli ihan kamalattoman huolestunut sen kohtalosta.

 

Lepoilua%20ja%20ruskaa%20058.jpg

 

Täällä menee hermot. Olen jo sanonutkin sen, usein, mutta nyt ne menevät taas. Ja taas mainosten kanssa...Jos yrität katsoa jotain sarjaa Youtubesta, sen katkaisee muutaman minuutin välein mainos. Senkin olen jo varmasti sanonut. Nyt vaan se itse sarjan jakso ei välttämättä katkeakaan, vaan pyörii koko ajan sen mainoksen alla, niin että puheesta kuuluu heikkoja katkelmia kaiken sen mainoksen pälätyksen läpi. Yritä siinä sitten pysyä kärryillä tapahtumien kulusta...Uusin versio on semmoinen, että mainos pyörii jakson päällä, mutta ilman kuvaa - ääntä siitä lähtee kyllä kiitettävästi...

Kaiken lisäksi ne mainokset ovat pähkähulluja. Jotenkin tuntuu, että olen avautunut siitäkin jo ennen, mutta nyt ennen joulua ne ovat saavuttaneet huippunsa siinäkin lajissa. En voi laittaa niistä iloksenne (?) linkkiä tähän, kun en yleensä uskalla koskea koko kammotuksiin pitkällä tikullakaan, tai en enää koskaan näe koneeltani muuta kuin mainoksia, mutta kerron kuitenkin muutamasta, vaikkei vaikutus ole ollenkaan sama, onneksenne. Yhdessä mainoksessa (joka ei liity jouluun, mutta lähinnä kai syksyn flunssiin) seikkailee nenä ja huulet, siis erilliset yksiköt. Välillä niillä on myös kädet ja jalat, ja ne menevät portaissa ja lepäävät sängyssä, ja jostain ilmestyy joku nenäsumutepullo, siis siltä se näyttää. Siis lyhykäisyydessään. Ja muistinko sanoa, että se suu on juuri semmoinen kammottava tekosuu paksuine huulineen, eikä se nenäkään kovin hienostuneelta näytä?

Toisessa mainoksessa perhe on (joulu?)päivällisellä, kun sivupöydälle lennähtää joku paketti kimaltavan tähtisateen säestyksellä, ja saman tien pöydällä oleva paistettu kalkkuna saa pään ja alkaa laulaa jotain hittiä samalla kun sen raadon paistettu siipi alkaa vatkata musiikin tahdissa. Garmiwaa...

Kolmannessa mainoksessa kaksi aikuista on ilmeisesti lahjaostoksilla lelukaupassa (jossain vaiheessa mainoksessa vilahtaa lapsikin, mutta vain sivuroolissa), kun pulleahko äiti ilmestyy jostain prinsessapuku päällä potkulaudalla ajellen, ja vielä pulleampi isä ajaa kolmipyöräisellä keijunsiivet selässään ympäri käytäviä. Ai niin, ja sitten se isä on isossa nallejoukossa nallepuku päällään, ja loppua en muista, yritän aina keksiä muuta tekemistä siksi aikaa.

Sitten on mainos, jossa nuori mies vaaleassa pitkässä peruukissa ja mustat viikset ja parta naamallaan esiintyy vihreässä keijuhameessa ja -siivissä (mikä ihmeen keijusyndrooma näillä on?) ja pälättää ties mitä ja laulaa, kunnes (onneksi) lopulta kompastuu ja katoaa kuvasta.

Ai niin, ja yhdessä mainoksessa on joulupukki välillä puolialastomana ja välillä ties miten, sentään miespuolinen vastapainona koko vuoden näkyville muille mainoksille, joissa on ainakin alussa, välissä ja lopussa puolialastomia naisia, ihan mainostettavasta asiasta riippumatta.

Siis oikeasti. EN KESTÄ ENÄÄ!

 

Ruskaa%20063.jpg

 

Parhaillaan meillä on taas menossa eläinkoe, tällä kertaa Mustilla. Sehän nuolee itseltään lähes jatkuvasti karvoja tiehensä ja on ollut jo jos jonkinlaisella lisäravinne-, homeopaattisella ja ties millä kuurilla. Mistään ei vaan ole löytynyt pysyvää apua. Nyt ajattelin taas kokeilla vanhaa kunnon fytoterapiaa, siis kasvilääkintää, ja se on nyt saanut reilun viikon kehäkukkauutetta pari kertaa päivässä. Sen mielestä se ei veteen sekoitettuna ole ollenkaan niin kammottavaa kuin esim. lohiöljy, joka sai sen karttamaan minua aina monta tuntia ja sinkoamaan kuin raketti toiseen suuntaan, jos avasin jääkaapin oven (se öljy asuu siellä, ja vaikka kuinka yritin pitää viivettä sen oven avaamisen ja öljyn antamisen välillä, ei siitä ollut sanottavampaa hyötyä). Ne joka puolella leijailevat mustat kissankarvatupot ovat kyllä selvästi vähentyneet, mutta muuten en uskalla oikein vielä ääneen edes ajatella kuurin auttavan. Toivossa kuitenkin eletään. Yleensähän tuo vaiva on hormonaalinen, ja kehäkukka auttaa niissä(kin) asioissa. Toisaalta tuotakin on tullut ennenkin kokeiltua, ja välillä siitä on ollut apua ja toisinaan taas ei... Ainakaan kissaan ei ole tungettu epälukuisaa määrää kortisonikuureja, kuten olisi ollut laita, jos olisin valittanut asiasta eläinlääkärille, ja potilas voi kaikissa muissa suhteissa ihan hyvin. Vielä kun sen saisi oppimaan, ettei ruokapöytä ole sovelias paikka pesutoimien suorittamiseen...

 

Ruskaa%20129.jpg

 

Ihan kuin ne kuononjäljet ikkunassa eivät riittäisi ;)

 

Ruskaa%20065.jpg

 

Sanoinko jo, että täällä menee hermot? Nyt ne menevät nimittäin taas noiden hävittäjien kanssa. Tänään niitä on mennyt tästä yli ainakin puoli miljoonaa, ja joka kerta nuo bodyguardit, etenkin Rinti, nostavat sen päiväisen äläkän. Sen jälkeen ne tulevat istumaan riviin eteeni ja killittävät toiveikkaina - "kato kuule kun me lopetettiin nyt se haukkuminen, nyt ois muuten namin paikka". Ööööö, jotenkin tuota reaktiota pitäisi vähän aikaistaa...

 

Vaahtera%20025.jpg

 

Puoliavustajakoira Rio. Tänään se nosti lattialle pudottamani metallisen lusikan, ja se oikein odottaa, että jotain päätyisi taas lattialle, että hänelle olisi hommia - ja nameja ;) Siinä olisi kyllä tuon etsijäkoiran lisäksi oikea pk-collie. Se oppi seuraamaan noin kahdessa minuutissa, käännökset ja istumiset mukaan lukien (niitä en koskaan edes opettanut, se hoksasi ne itse), ja metalliesineiden noutohan sille olisi ihan piece of cake :)  Rion tätihän taitaa olla tottivalio, asuu Sepän Heinillä ja esiintyy tyttärineen (joka on siis Rion serkku ) ties missä tilaisuuksissa "sirkuskoirana". Meillä tyydytään monestakin syystä vain pihalla omaksi iloksi tehtäviin harjoituksiin koirien kanssa, mutta hauskaa on kaikilla :) Jos nyt harrastaisin aktiivisesti jotain lajia koirieni kanssa (ja jos polveni olisivat kunnossa), luulen, että lajimme olisi koiratanssi. Haaveena olisi melko hidas (omalta osaltani, koirat voisivat mennä kovaakin, paitsi Rinti, joka pitää rauhallisemmista liikkeistä) esitys yhdelle polvivaivaiselle emännälle ja kolmelle collielle ilman sen suurempia rekvisiittoja - koirissa riittää kauneutta ilman niitäkin :) Pyörimistähän nuo rakastavat nyt jo, työn alla on voltti vastapäivään, tai lähinnä sen käsimerkin pienentäminen, muutenhan ne oppivat sen hetkessä, mutta innoissaan tuppaavat aloittamaan sen myötäpäivään opitun pyörähdyksen jo käden nostosta ;)

 

Lepoilua%20ja%20ruskaa%20002.jpg

 

Minä en nyt kyllä pyöri mihinkään...

 

Ruskaa%20121.jpg

 

Au revoir, vaikka oikeasti olen jo ihan kypsä tähän kieleenkin ;) Palaamme asiaan, jos en saa Da Capo -myrkytystä - niitä(kin) tuli tänään paketissa, kiitos, Marju, ja olen parhaani mukaan ahtanut niitä kitusiini. Aaaaah. Tiedättekö, että niitä ei voi syödä edes puolta laatikollista yhteen menoon ilman että voi pahoin?