Tässä uusimmat pienet mutta suuret ilonaiheet, avainperät, Lammaskoira Lötjönen ja Alpo-alpakka. Minulla kun oli kummankin auton avaimissa aika isot avainperät, jeepissä kaunis collien kuva ja Reissarissa Kuopiosta ostettu puinen karhu, ja ajattelin, että ainakin kesäajaksi olisi hyvä saada pienemmät, kun ei aina ole takkia ja sen taskuja käytettävissä. Sitten (tai ehkä se oli sitä ennen, ja koko ajatus kehittyi sen jälkeen, kun yritin miettiä, mihin tarvitsisin välttämättä tuommoisia ihania pikkuotuksia...) keksin, että semmoiset Nici-kännykkäkorut, tai mitä lie, olisivat juuri sopivat kesäavainperät, ja ei kun takaisin Honkkariin, jossa olin niitä nähnyt. Nuo ovat ainakin tarpeeksi pieniä, muutaman sentin kanttiinsa, ja lisäksi niissä on pienet kulkuset, jotka kilisevät iloisesti avaimia liikutellessa. Ensimmäisen valinnassa ei ollut edes vaikeuksia, tuo lammaskoira oli niin valloittavan hyväntuulinen, mutta toista piti jo vähän miettiä. Laaman lopulta otin, ja tyydyttääkseni himoni ostin vielä iki-ihanan siilin Lotalle :) Lötjönen pääsi nyt Reissarin avaimiin ja sitä myöten se pääsee myös reilun kuukauden päästä Ranskaan muiden, elävien lammaskoirien kanssa. Alpo taas hymyilee iloisesti jeepin avaimissa :) Hjoo, ei meitä kynnetä eikä kylvetä ;)...ja tällä asteella huvit ovat jo lähes ilmaisia, nuokin maksoivat vajaa kolme euroa kipale.

Sitten toinen hauska asia, mistä unohdin mainita. Kaikesta maalaisuudesta huolimatta olen joskus jopa ajan hermolla, ainakaan kukaan muu tutuistani ei ollut vielä moisesta kuullut. Nähtiin nimittäin reilu viikko sitten kaunis pieni omenanvihreä auto, taisi olla Getz, jolla oli ripset. Ihan oikein, oikein kauniit pitkät ripset, jotka sopivat sille kuin nyrkki silmään :)  Heti sen jälkeen oli jo sanomalehdessä juttu ripsistä ja muista lisäkaunistuksista autoille - löytyy viiksiä, partaa sun muuta karvoitusta ja ties mitä. Jeepissä ei kyllä toistaiseksi moisia nähdä, huonosti taitaisivat sopia sen kuramonttuimagoon - juuri viime viikolla käytiin sen kanssa pesukoneessa, ja taas se on kuin mutakylvystä ongittu. No, erottuu ainakin juppiaudeista sun muista turhakkeista...

Mutta emäntänsäkään on turha haaveilla muusta kuin erä-Jorma-lookista...ei sillä, että haluaisikaan, mutta eilinen oli jopa minulta aika rimanalitus... Kävin nimittäin tapani mukaan lisäämässä heiniä laitumelle ennen kuin lähdettiin asioille. Hevosillahan on laitumessa kaksi osaa, joita yhdistää muutaman metrin levyinen käytävä. Eilen sitten ainoastaan Valle oli siellä puolella, mihin laitan heinät, ja Ransu ja Blakkur toisella puolella. Yritin huutaa niitä, mutta Blakkur ei liikahtanutkaan eikä päästänyt Ransuakaan lähtemään luokseni. Sinnekään en voinut niitä jättää ilman päiväheiniä, jotka Valle olisi varmasti pistellyt yksin - ja sen jälkeen haljennut. Syy niiden jököttämiseen selvisi, kun olin mennyt sen (erittäin kuraisen) käytävän läpi. Sen liepeillä nimittäin paimenlangat ottivat parissa kohtaa yhteen, ja naksuminen oli liikaa varsinkin kuuliaiselle Blakkurille, joka ei koskaan tulisi lankojen läpi. Aluksi yritin ohjailla niitä toiselle puolelle pitkän kepin kanssa, mutta siitähän ei tullut mitään, kun niillä oli kylliksi tilaa väistellä. Manaten paarustin sieltä kuran keskeltä hakemaan riimua, jonka sitten laitoin Blakkurille ja sain ne vihdoin vaihtamaan paikkaa toiselle puolelle. Siinä vaiheessa en ollut enää ihan yltiöpositiivisella tuulella, ja yritin vain pyyhkiä pahimmat kurapaakut kengistäni. Loput sitten kuivuivat tietysti harmaiksi läikiksi hieman myöhemmin, samoin kuin reisitaskuhousuissani olevat runsaat kuraroiskeet, joita en ollut edes huomannut, ja joita en saanut harjaamallakaan enää pois. Jossain kaupassa ottaessani vaihtorahaa huomasin myyjän nyrpistävän nenäänsä kuraisille käsilleni, jotka olin myös unohtanut kaikessa kiireessä putsata edes kosteuspyyhkeellä...Hyvin täydennämme toisiamme, kurainen maasturi ja minä ;)

Tässä vielä näitä eläviä lammaskoiria uusissa pedeissään.

Meillä on vähän tökkinyt Rion putkeen (jonka nimi on kuulemma oikeasti pussi...) meno tuossa agilitykentällämme. Sinne velttoon päähän kun ei saanut minkäänlaista kiinnikettä, ja kerran se raukka jäi sinne kirjaimellisesti pussiin eikä meinannut millään löytää ulos, kun en päässyt niin nopeasti apuun. Sitten älysin laittaa toiseen päähän tiiliskiven, ettei tuuli heitä sitä pitkin ja poikin sivuttain, ja Rio meni taas sinne putkeen, mutta tuo pikkuveljen ryökäle hyppäsi sen niskaan kesken pussiosuuden, ja se alkoi kammota koko putkea ja kääntyi heti alkupäästä takaisin ennen sitä pussiosaa. Yritettiin Lotankin kanssa sitä totuttaa, ja tulihan se sieltä luokseni läpikin, mutta sitten agilityhullu Unto haukkui ja riekkui niin paljon siinä ympärillä, että minun ansarikukaltani meni viimeisetkin halut koko vempaimeen. Sen jälkeen olen harjoitellut sitä putkea vain Rintin kanssa, ja tänään ihan vaan huvikseni ajattelin taas vihjata siitä Riollekin. Se oli varmaan tarpeekseen katsellut Rintin innokasta putkityötä, ja meni putken alusta loppuun kuin tyhjää :)

Jos olisi enemmän aikaa ja halua, Riosta saisi varmaan tottelevaisuusvalion alta aikayksikön. Se oppi seuraamisen ja pysähtyessä istumisen kahden kerran jälkeen, ja motivointipatukka taskussani saisin sen varmaan vaikka kävelemään käsillään :) Rintikin tekee, mutta keskittymiskykyä saisi vielä tulla vähän lisää, jotta se pääsisi samaan varmuuteen kuin Rio on jo nyt. No, onhan niillä kaksi vuotta ikäeroakin, ja minulle riittää, kunhan koirat ovat käsissä.