Vihdoinkin ne pakkaset hellittivät, eikä yhtään liian aikaisin.

Viime viikon alussa lakkasi taas vaihteeksi vedentulo. Alustassa pörräsi puhallin, ja välillä sähkömieskin - ilman mitään tulosta. Kolmen tuloksettoman päivän jälkeen sain tarpeekseni ja soitin putkifirmaan, josta sitten saapui pari miestä huhkimaan joka suuntaan, ulos ja alakertaan, kunnes vihdoin saivat kaikki paikat taas sulamaan ja veden juoksemaan. Tällä viikolla, pakkasten jo lauhduttua, jäätyi vielä kuumavesiputki, mutta sen sain sentään omin avuin sulaksi parissa tunnissa. Mutta huh, kyllä on ollut rankka talvi!

Flunssan pahin terä on taittunut, mutta yskä vielä vähän nostaa päätään tropeista huolimatta, ja yleensä aina juuri ollessani kaupassa - ei kiva, kun kurkku kuivaa niin, että oksettaa...

Hankin Riollekin punaisen talvitakin superpakkasia varten, kun oikein kylmällä siitä näki selvästi, että vilutti. Sen jälkeen se kulki taas paljon ryhdikkäämpänä, vaikka pakkasta oli kuinka. Rinti tuskin koskaan tulee lämmikettä tarvitsemaan, sillä on ihan erisorttinen ja paljon paksumpi turkki, eikä se tuntunut pakkasta paljon huomaavankaan muuta kuin tassuissa astuessaan syvempään hankeen.

Koirilla on viikon sisällä käynyt monta koiravierasta. Viikko sitten kävi snautseri-pinseriristetytys Urpo, 11vk, ja saman perheen 13-v russeli Remu. Urpon kanssa varsinkin Rinti leikki ihan innoissaan, mutta Remu ei oikein arvostanut meidän koiria, vaan rähisi niille niin, että ne kiersivät sen mahdollismman kaukaa. Perjantaina tuli Sefi-sheltti iloksemme, kun isäntäperheensä kävi risteilyllä. Illalla Sefi kyllä taas pakkasi kimpsunsa ja palasi Rintin murheeksi kotiinsa. Tänään tuli Luca-kooikeri vähäksi aikaa leikkimään koirien kanssa, ja hyvin näytti leikki sujuvan, vaikka pikkuherralla on ikää vasta 11 vk.

Ensi viikolla nähdään Unto-sheltti pitkästä aikaa, kun meidät on kutsuttu sinne kylään koko perhe - tai no, ainakin koirat ja emäntä, muut eivät niin kyläilystä välittäisikään...

Ketut ovat taas piirittäneet meitä ihan kiitettävästi, välillä keskellä päivääkin, ja perjantaina, kun tulimme aamulenkiltä, yksi vilisti talon takana. Onneksi Rio oli vielä kulman takana, niin että vain Rinti, Sefi ja minä näimme sen. Ihmeekseni Rintikin tyytyi vain haukkumaan sille eikä edes yrittänyt lähteä perään, ja Rion sain kaapattua sisään, ennen kuin tieto ketusta ehti sille :) Rintillä on kyllä paljon pienempi saalistusvietti kuin Riolla, mikä kieltämättä helpottaa jonkun verran asioita. Vahtimisessa se sen sijaan kunnostautuu nykyään sen taidon kerran keksittyään, vaikkei mikään räksyttäjä olekaan. Ai niin, ja flunssani aikana, kun enimmäkseen jouduin pysyttelemään sängyssä, se vihdoin uskalsi hypätä ihan itse sänkyyn, kun oli siihen asti kavunnut sinne suht vaivalloisesti korista :) Taisin sen jo jossain kertoakin, mutta oli se meidän elämässä suuri asia...

Mutta kevät, ihana kevät on jo ihan nurkan takana! Vielä ostin säkin linnunsiemeniä, ja pähkinöitä pitää vielä hankkia lisää, mutta eiköhän se sitten ole jo siinä. Kohta linnut ja oravat jo iloisesti siirtyvät lumesta paljastuville paikoille, ja lintulaudalla käy enää satunnaisia kulkijoita. Käpytikat pitävät jo vimmattua melskettä kiitäessään peräkanaa (vai perätikkaa) puusta toiseen, punatulkut pulputtavat pihapuissa, ja varikset raakkuvat täyttä kurkkua kevättä. Ihanaa :)