Hevoskastanja%20034-normal.jpg

Meillä tuoksuu puhdas koira, tarkemmin sanottuna kaksi puhdasta koiraa. Lauantaina pesin Rintin, sillä päätin aloittaa vaikeimmasta päästä. Rintin kun on hieman vaikea edes mahtua suihkunurkkaukseen, mikä on ainoa mahdollinen pesupaikka, ja turkkiakin riittää vaikka pienen kylän tarpeisiin. Kaiken lisäksi se päätti aloittaa taas jodlauksen huuhteluvaiheessa (aaapuaa, hukun!), ja Rondo oli vähällä tulla isoveljensä avuksi oven läpi. Kuva on kyllä otettu ennen pesua.

Niin, ja tietysti trimmasin tassu-, jalka- ym. tarpeelliset karvat jo kaikilta lauantaina ennen pesujen aloittamista. Siinä samalla Rondo trimmasi pöydällä olleita tulppaaneita ;)

Hevoskastanja%20039-normal.jpg

Eilen illalla oli kylpyvuorossa Rio, ja tänään kuurataan kuopus. Rio puolestaan on maailman helpoin pestävä, se seisoo paikallaan kuin tatti, lipaisee vaan välillä nenääni ja odottaa kiltisti ohjeita.

Tiedättekö muuten, miten kutunmaito liittyy koiranpesuun? Eivät nuo sentään kylve kutunmaidossa, eivät edes aasin, niin kuin joku koiraversio siitä Kleopatran kylpytuokiosta ;) No siten, että kutunmaitopullot ovat täällä kaikkein tukevinta muovia, ja pesen ja säästän niitä aina välillä eri tarkoitusta varten. Yksi on jemmassa, jotta hevosille voisi tarpeen tullen juottaa jotain lääkettä - toivottavasti sitä ei koskaan tarvita -, ja yksi on koirien pesua varten, siihen on nimittäin todella kätevää laimentaa sampoota :)

Hevoskastanja%20003-normal.jpg

Etsintäkuulutettujen listalla on toissasyksynä istutetut tulppaanit, niitä ei ole missään, eikä kaikesta päätellen ole enää puskemassakaan maan pinnalle. Ne ovat yksinkertaisesti hävinneet, monet kymmenet yksilöt. Nämä kaksi joulun tienoilla istuttamaani ovat ainoat, jotka ovat niistäkään suostuneet näyttäytymään - ja siis nämähän ovat niitä, joihin Rondon hirmuteot ovat eniten kohdistuneet, joten ovat ilmeisesti erityisen sitkeitä yksilöitä. Muita niistäkään sipuleista ei ole pinnalle päässyt. Pihan takalaidassa kasvaa kaksi punaista tulppaania ja portin lähellä kaksi keltaista, ties kenen joskus sinne istuttamia, ja siinä se. Ensi syksynä ei kyllä enää täällä asutakaan, että eipä ole enää kiusausta enempiä kokeillakaan. Jos edes puolet istuttamistani tulppaaninsipuleista olisi onnistunut pääsemään kukkimisvaiheeseen, täällä olisi nyt varsin hauskoja ja monivärisiä tulppaanilämpäreitä.

Hevoskastanja%20012-normal.jpg

Tällainen melko päättäväisen , etten sanoisi ilkeän, näköinen otus kasvaa yhdessä penkissä, missä viime keväänä kukki muutama tulppaani, liekö syyllinen niiden katoamiseen...

Yhtenä päivänä kompastuin metsässä ja kaaduin, tietysti suoraan polvilleni, ja sattui niin maan vimmatusti. Vähän aikaa vain makasin maassa kaikessa surkeudessani ja sain monet kasvopesut koirilta, mutta kun siitä taas nousin, huomasin, etteivät polvet olleetkaan niin kipeät kuin olisi luullut. Ehkä sieltä jopa rikkoutui joitakin rustottumia, niin että ehkä on hyväkin kupsahdella silloin tällöin turvalleen ;)

Suoraan sanoen, jos ei se ole jo aikaisemmin tullut selväksi, en aina ymmärrä ranskalaisia, enkä varsinkaan sitä, miten monet kuitenkin kaikesta huolimatta elävät täällä todella kypsään ikään - jopa ne huonosti kohdellut eläimet. Siis täällähän käytetään aivan älyttömästi rasvaa ja suolaa, niin että jopa tavallinen vähäsuolaisempi voi on ainakin minulle aivan liian suolaista. Ehkä näiltä on tupakoinnin myötä mennyt jo hienompi makuaisti, tiedä häntä, vaikka eiväthän täälläkään sentään ihan kaikki tupakoi. No kuitenkin, kerran näin kaupassa creppimaistajaiset (ne crepithän ovat vähän kuin tosi ohuita lettuja, ja niitä myydään pilvin pimein kaupoissa erilaisissa pakkauksissa ja eri lailla maustettuina, ja aina niissä on maininta, että ne on paistettu voissa). Ehdin jo ilahtua, että kerrankin jotain muuta kuin lihaa sisältävää tuotetta...Arvatkaas, mitä niiden kanssa tarjottiin - voita! Maistamatta jäi.

Hevoskastanja%20027-normal.jpg

Koivujakin täältä sentään löytyy, nämä kasvavat laitumen reunassa, ja onpa meillä muutama koivu pihan penkereelläkin :)

Hevoskastanja%20050-normal.jpg