Olen ikikiitollinen ranskalaiselle lounasajalle. Jo toisen kerran viikon sisällä suunnistimme Locarnin kukkuloille tänään lounasaikaan, ja saimme nauttia ihanasta rauhasta kävellessämme kukkuloiden rinteitä kiemurtelevia polkuja pitkin, ja tänään oli sentään metsästyspäivä. Menomatkalla ainoat näkemämme metsästäjät näkyivät pakkaavan kamppeitaan ja koiriaan autoihin lähteäkseen lounaalle. Jes :) Edes kaksi tuntia rauhallista tässä ikiliikkujien maassa, missä muina aikoina törmää ihmisiin mitä odottamattomimmissa paikoissa.

Plougasnou%20marraskuu%20-13%20003-norma

Meidän söpöliini kasvaa päivä päivältä...

Plougasnou%20marraskuu%20-13%20018-norma

...ja täyttää ihan kohta isonkin pedin ihan yksin.

Plougasnou%20marraskuu%20-13%20020-norma

Vielä siihen sentään mahtuu tarpeen vaatiessa kaksikin - ainakin, jos se toinen on Rio, Rinti ei moista tunkeilua sallisi ;)

Palmu on siirtynyt tuosta petien vierestä toistaiseksi lepolomalle vanhaan keittiöön ikkunalaudalle, se menetti päivittäin huolestuttavan määrän multaa yhden ahnaan otuksen kitusiin ;)

 

 

Plougasnou%20marraskuu%20-13%20007-norma

...Sohvalle sentään mahtuu Rintinkin mielestä kaksi :)

Plougasnou%20marraskuu%20-13%20033-norma

Yhtenä päivänä retkeilimme taas lempipaikkamme Plougasnouhun. Tarkoituksena oli lähinnä totuttaa muutenkin täysin vesikauhutonta Rondoa mereen, mutta vaikkei tuullut, mainingit löivät rantaan niin voimalla kohisten, että pikkukoira katsoi parhaimmaksi pysytellä pois alta. Suojaisemmalla rannalla Rondokin uskaltautui leikkimään vähän hillitympien aaltojen kanssa.

Plougasnou%20marraskuu%20-13%20023-norma

Plougasnou%20marraskuu%20-13%20031-norma

Plougasnou%20marraskuu%20-13%20035-norma

Kotimatkalla pistäydyimme yhdessä eläinkaupassa, jonne otin Rondonkin sivistymään, ja meillä oli oikein mukavaa, vaikkei loppujen lopuksi tehty yhtään jouluostosta, heposille vain hankittiin nameja paremman puutteessa. Rondo kyllä ihasteli leluja ja muita mielenkiintoisia tavaroita, muttei koskenut mihinkään, ihasteli kanssani kaneja ja kuunteli sujuvasti rupatteluani hyllyjen välissä kierrellessämme.

Plougasnou%20marraskuu%20-13%20058-norma

Vihdoin onnistuimme löytämään sieltä rannalta maahan pudonneita isoja käpyjä, joita olen aina himoinnut. Toimme kotiin kaksi, ja toinen on nyt lattialla koirien suosittuna pureskeluleluna. Valitettavasti vaan kaikki maassa olevat olivat tiukasti kiinni, enkä ylettynyt puussa oleviin aukinaisiin, jotka olisivat olleet vielä hienompia. Sitähän luulisi, että nuo siilinmalliset tiukkikset aukeaisivat sisällä lämpimässä, vaan kun eivät - meillä on ikkunalla yksi edelleen tiukasti supussa oleva käpy, jonka löysimme yli puoli vuotta sitten. Tuosta kuvasta sitä ei näe, mutta kävyt ovat melko isoja, yleensä reilu kymmenen senttiä pitkiä, ja painoakin on varmaan muutama sata grammaa, niin että varsinkin iltayöstä niiden heittely ympäri lattioita saa aikaan melkoisen äänen, mutta on Rondosta aivan mielettömän hauskaa :)

Kottaraiset ovat selvästi hakemassa mukavampia oleskelupaikkoja kuin puhelinlangat, ja aina välillä kuuluu voimakasta tuulenpuuskaa muistuttava ääni, kun valtava (siis todella valtava, lintuja on varmaan satoja) kottaraisparvi pyyhkäisee ylitse. Yhtenä päivänä niitä asettui parvellinen pihalaakereihimme, ja kuhina oli kova, ennen kuin jokainen löysi sopivan paikan.

Hiiriä on alkanut olla enemmänkin piharakennuksessa, joka toimii nykyään paitsi varastona, myös karjakeittiönä. Ne ehtivät jo kiikuttaa koloihinsa kaninrehua sekä huomattavan keon hevosrehua, ennen kuin sain kätkettyä hevosruuan tynnyriin, johon ne eivät pääse. Sitten yritin jättää (julmaa kyllä, mutta ei siitä ilmeisesti ole yhtään tappoa seurannut) oven yöksi auki, että tontin poikki mahdollisesti öisin kulkevat kissat hoitelisivat niistä osan. Edelleen niitä vilistelee siellä suuntaan jos toiseenkin, ja Rintin lempiharrastus on nykyään rynnätä sinne sisään äkkiarvaamatta aina kun mennään pihalle. En tiedä, tekisikö se millekään hiirelle mitään, mutta säikyttääpähän kumminkin ;)