Yritetään taas, vaikka hikeä pukkaa tämän kanssa tahiessa. Ulkona on kuuma, mutta sisällä sentään siedettävää näin aamupäivällä, mitä tässä nyt tuskanhikeä vuodan tämän koneen kanssa. Valokuvia en saa ainakaan toistaiseksi tänne siirtymään kirveelläkään.

Juhannus oli jaarrow-10x10.png meni, vaikka sitä ei kyllä täällä mistään huomaa. Muutaman päivän on ollut aurinkoista jaarrow-10x10.png kuumaa, jaarrow-10x10.png sama meno näyttäisi jatkuvan. Laidun alkaa olla melko kärsineen näköinen, kun vettä ei ole tullut kuin ripaus toissapäivänä. Onneksi saatiin sentään hevosille uutta heinää, jota ne rouskuttavat ihan uudella innolla sen vanhan jaarrow-10x10.png mauttoman jälkeen.

Meille ei mitään kummempaa kuulu, normiarkea enimmäkseen. Yksi rähäkkä sattui noiden blondiveljesten kesken yhtenä päivänä, kun koko aamun oli pitänyt puolustaa linnaketta ylitsemme ujeltavilta hävittäjiltä, ja pojat kävivät jo valmiiksi vähän kierroksilla siitä johtuen. Siinä komenteluni aikana katsoin kunnolla sitä kahinaa, eikä siinä kumpikaan ollut edes vaarassa saada hammasta, vaikka ääni ja heittäytyminen olivat melkoisia. No, Rondo siitä kuitenkin joutui jäähylle, kun selvästi aloitti, ja sille nuo räyhkeet tuppaavat jäämään vähäksi aikaa päälle, Rinti olisi saman tien valmis sovintoon. Jos noita vertaa sammarieni muinaisiin kahakoihin, niin äänitehosteetkin jäävät niistä onneksi kauas jälkeen :). Eihän niissäkään yleensä ikinä mitään sattunut, ja harvoin niitäkin esiintyi, mutta meno näytti niin hurjalta, että heikompaa kyllä hirvitti. Yleensä niitä ilmeni vain slloin, kun meillä oli vieraita, ja pelkäsin, että meiltä vielä kannettaisiin joku kaksijalkainen sydärin seurauksena jalat edellä pois.

Niiden kahinoiden ansiosta nuorempi samojedini, Pyry, joutui kuitenkin leikkauspöydälle. Yleensä osaan mielestäni melko hyvin lukea omia koiriani, mutta sillä kertaa kyllä superfiksu vanhempi sammari, Jeri, vei minusta voiton ihan kirkkaasti. Olisin antanut vaikka pääni pantiksi, että Pyry oli se, joka aloitti tappelun, ja siltähän se näytti, kun se ensiksi aina hyökkäsi. Juu...Vasta aikojen päästä tajusin, että Jerihän se tappeluita provosoi, vaikka oli muuten yksi maailman kilteimmistä koirista - ja fiksuimmista. Se nimittäin ilmoitti Pyrylle murisemalla, että nämä ovat sitten muuten MUN vieraita, sulla ei ole niihin mitään osaa eikä arpaa. Murina vaan oli niin hiljaista, etten sitä ihmiskorvalla koskaan kuullut, koska se ei ollut tarkoituskaan. Vaan kerran sitten murina ylitti jopa ihmisen vajavaisen kuulokynnyksen, ja koin varsinaisen valaistumisen. Pyry vaan oli siinä vaiheessa jo kastroitu, ja toisaalta hyvä niin kuitenkin, sille se kuitenkin oli sopivampi ratkaisu kuin Jerille, joka oli synnynnäinen johtajakoira pitkine pinnoineen ja rauhallisine luonteineen. Se kastroitiin vasta joskus 12-vuotiaana pakottavista terveydellisistä syistä, mutta Pyry oli kaikista tähänastisista koiristani ainoa, jolle se tehtiin muista kuin niistä johtuvista syistä. Jotenkin urosten tappelut ovat kuitenkin helpompia ymmärtää ja nopeammin ohimeneviä kuin narttujen jatkuvat kyräilyt ja kyttäykset, niitä en kyllä välittäisi olla todistamassa - no en kyllä mitään tappeluita, mutta eläimiähän nuo kuitenkin ovat, eivät robotteja, ja joskus vaan kiehahtaa, vaikka kuinka tietävät sen olevan kiellettyä.

Ihmettelyn aihetta sen sijaan löytyy, kuten tavallista, paljon enemmän ihmisten käytöksestä jaarrow-10x10.png kommenteista. Jossain joku nimittäin ihmetteli DM-testien tarpeellisuutta, taisipa olla ihan collieharrastaja kaiken lisäksi. Hänen mielestään jalostuksessa pitäisi keskittyä ennemmin "vakaviin" ongelmiin, kuten liialliseen arkuuteen sun muuhun luonnepuolen ongelmaan ( en ole kyllä aikoihin edes törmännyt arkoihin collieihin, mutta mistäs minä mitään tiedän muutenkaan...). No kuitenkin, DM eli degeneratiivinen myelopatia on siis suomeksi etenevä selkärangan rappeutuma, joka pahimmassa tapauksessa jossain vaiheessa halvauttaa koiran takapään, jaarrow-10x10.png jos nyt kerran voidaan ennakolta katsoa, kenellä siihen sairastumiseen tai sen periyttämiseen on riski, niin on se aika tarpeellinen testi, tietysti vain vähäisen kokemukseni jaarrow-10x10.png tietoni valossa. Itse ainakin mieluummin otan pennun, jolla tätä riskiä ei ole, elämä on muutenkin niin täynnä kaikenlaisia odottamattomia ja vähemmän kivoja ylläreitä...

Toinen mieltä vaivaava kommentti jostain sivuilta oli neljäkuisen collienpennun "alusta-arkuus". Kyseinen koira asui ilmeisesti kerrostalossa, ja se oli kannettu siihen asti rappuja alas, ja kas kummaa, nyt kun se tuon ikäisenä ensimmäisen kerran laskettiin rappukäytävän liukkaalle lattialle seisomaan omin jaloin, niin sehän ei uskaltanut liikkua ollenkaan. Ihan selvästi siis alusta-arka collie, nih. Voi hyvää päivää...

Täällä lähistöllä oli yhdellä pihalla ihan jättikettuterrieriä muistuttava, ilmeisesti kuitenkin enimmäkseen paimenkoiraa sisältävä suloinen ruttana aina ketjun päässä tarkkailemassa ohiajavia autoja edes jonkun vaihtelun toivossa. Nyt se koira on hävinnyt, ilmeisesti menettänyt henkensä tavalla tai toisella, enkä voi olla ajattelematta, että se oli sen koiran onni. Nyt siinä samalla pihalla on mali, ihan aikuinen koira, joka tyytyy makaamaan enimmäkseen kyljellään mistään välittämättä. Varmaan isäntäväkensä mielestä oikein ihanneluonteinen koira. Ai niin, unohtui ihan mainita, että sekin koira on kytkettynä siihen samaiseen ketjuun...Varsinaista koiranelämää. On siinä vieressä sentään ilmeisesti semmoinen muovinen koppi, joka muistuttaa lähinnä jättikokoista kissan kuljetuskoppaa ja joita täällä myydään vasikoille kopeiksi - niissä on toinen pääty kokonaan auki, ja suojaavat tietysti erittäin hyvin bretagnelaiselta pirun kylmältä tuulelta ja sateelta talvella, varsinkin kun mitään pehmikkeitä tai lämmikkeitä ei taatusti ole sinne sisään tungettu...

Yhdellä toisella pihalla, tai oikeastaan parvekkeella Carhaixiin ajettaessa on jonkunlainen vaihtuva koiranäyttely. Ensin kiinnitti huomiota pienellä parvekkeella makailevat kaksi rotikkaa, jotka hädin tuskin mahtuivat siihen vierekkäin. Välillä parvekkeella majaili pari bullin pentua, sitten siinä näkyi usein pari puolikasvuista pentua, joista toinen oli ilmeisesti jenkkibulldoggi ja toinen joku staffin tai amstaffin pentu. Kovalla sateella se staffinpentu oli kiivennyt parvekkeella olevan pienen grillin välitasolle edes jonkinlaiseen sateensuojaan. Samaan aikaan takapihan matalan aidan takana näkyi edelleen yksi rotikka. Nyt aita on poistettu, mutta pihalla on kaksi järeää häkkiä, joissa majailee ilmeisesti jotain bulldoggeja kaltereiden takaa tiiraillen, siis yksi kummassakin. Mikähän koiratrokari sielläkin asuu...Kuitenkin pihalla on lasten leikkikaluja ja lapsiakin joskus näkyvissä, että ilmeisesti ihan "normaali" nuori pariskunta sitä taloa kai asuttaa... Pahinta tuossa on täällä juuri se, että vaikka soittaisit mille eläinsuojelujärjestölle, niin tuskin niissä olisi niidenkään mielestä mitään kummallista - noinhan koiria pidetään, mitä sitten?

Tulipa tästä nyt vuodatus, mutta joskus on pakko... Ja siitä puheen ollen, tämmöiseenkin olisi hyvä saada allekirjoituksia:

https://secure.avaaz.org/en/save_army_dogs_locked/

Niille, joille kolmas kotimainen tuottaa vaikeuksia, sanottakoon selvennykseksi, että tuolla yritetään parantaa intialaisten armeijan koirien ym. kohtaloa palveluksen jälkeen - nyt ne tapetaan siinä vaiheessa, kun jäävät pois palveluksesta...

Jos ette vielä muuten saa Avaazin kirjeitä, niin siinä on järjestö, joka oikeasti saa nopeastikin hyvää aikaiseksi maailmassa :)

Toissailtana Rondo sai jonkun kiemurtelu&hyppykohtauksen jo nukuttuaan hetken ihan rauhassa sängyllä. En ymmärrä, miten koiran onnistuu hyppiä yläpystyä, kun kuono on jossain hännän alla, mutta kyllä se vaan onnistuu. Mitään muuta syytä käytökseen en keksinyt, kuin hetken päästä sängystä löytynyt vähän kärsineen näköinen hämähäkki, joka ilmeisesti oli kuljeskellut vastuuttomasti Rondon perhekalleuksien tienoilla. Siis ötökkäarka collie...?! Selvästi uusi vika, johon pitää jalostuksessa kiireesti puuttua ;)

Valitan kuvien puutetta, eivät suostu vieläkään tänne siirtymään.

Nyt jos olisin oikein pessimistinen, voisin kai juhannuksen jälkeen toivotella jo hyvää syksyä, mutta ei kai...  Aurinkoa myös sinne pohjoiseen (ja tänne vähän viileämpää, kiitos :) ).