Aateluus velvoittaa - meillä oli käynyt 250 lukijaa, kiitos mielenkiinnosta -, joten jatketaan taas :)

Ruotsinlaivalle ajaessa totisesti kirkastuu ahtaaja-ammattinimikkeen syvempi merkitys, niin tiiviisti autot pakataan, että hyvä, jos ulos mahtuu. Kun lisäksi lähes aina päästään asuntoauton kanssa vasta viimeisenä laivaan, on ruumasta poistuminenkin joskus työn takana. Nytkin laivan peräosan sulkeva portti oli suljettu ennen kuin pullahdin koirineni ja kasseineni autosta, ja ainoa vaihtoehto päästä kuudennelle kannelle hyttiin oli raput, joita en todellakaan sillä kertaa halunnut kokeilla, sen verran kassini painoi - plus että kassi ja kolme ei-ihan-pientä koiraa, ahdas portaikko ja mahdolliset vastaantulijat ei ole ihan paras mahdollinen yhdistelmä. Joku kiltti mies sitten avasi meille vielä portin, että pääsimme matkustamaan hissillä toivotulle kannelle.

Kyllä on helppoa matkustaa, vaikka joukossa on yksi hurveloikäinen noviisi, joka ei eläissään ole edes hississä ollut, ainakaan Ranskassa, kun kyseinen yksilö on kuitenkin ihan selväpäinen ja seuraa muun lauman mallia sen kummempia hötkyilemättä. Niin että kun tämä teknisesti erittäin lahjakas alfanaaras vihdoin sai hytin oven räpellettyä vastahakoisella kortilla auki, Rondo katsoi isompiaan ja päätteli, että näin täällä toimitaan ja asettui rauhassa makuulle. Aikuisten koirien ensimmäinen homma hytissä on aina odottaa, että täytän niiden vesikupin ja asetan sen kylppärin lattialle (heti sen jälkeen kun olen kääntänyt lämmityksen minimiin), minkä jälkeen ne testaavat veden laadun, ja sitten onkin aika katsoa itselleen jostain sopiva makuupaikka. Toisaalta kiitos kuuluu varmasti myös Lassielle ja Collien yleiselle fiksulle ja ihmisystävälliselle imagolle, että ihmiset suhtautuvat niihin ihan positiivisesti ja vain naureskelevat, kun pahoittelen ylileveää kuljetustamme - toista olisi varmaan liikkua kolmen pelottavanrotuisen koiran kanssa ihmisjoukossa.

Kanavalla%20014-normal.jpg

Kuvat ovat edelleen ihan aiheeseen liittymättömiä, ja enimmäkseen muualta kuin kanavaltakaan tällä kertaa. Tämä on kuitenkin yhdeltä kanavanvarren pihalta, ja taustalla seisova naisimmeinen on ilmeisesti veistetty puusta. Harmittavan pieneksi vain jäi kuvassa, kun on niin kaukana.

Kanavalla%20031-normal.jpg

Hytissä minulle viimein kirkastui, että jo matkalla tuntemani kurkkukipu ei johtunutkaan väsymyksestä, vaan flunssa oli iskenyt oikein kunnolla. Lähes kaikki troppausaineet olin tietysti jättänyt autoon, joten ei juuri auttanut kuin ihmetellä, kun olo vain paheni yön mittaan. Ihan hiukan sentään helpotti, kun kävin tankkaamassa Fazerin sinistä ihmelääkettä laivan kaupasta (ihan totta puhuen olin kyllä ostanut pahimpaan himooni yhden pienen levyn jo Brahehusista Ruotsista, mutta se oli syöty melkein saman tien). Ja pitää nyt tässä mainita ihan pikkuisen ylpeänä, että se nuorinkin karvaturri nukkui hiiskahtamatta hytissä myös kaupassakäyntini ajan :)

Meillä oli jopa A-hytti, kun muita ei ollut siihen laivaan enää saatavilla, joten ikkunasta saattoi katsella ohilipuvia saaristomaisemia, ja kyllä niitä sitten katselinkin - laivan kone oli äänestä päätelleen suunnilleen seinämme takana, ja jyske oli melkoinen, jopa sänky tärisi välillä, niin ettei nukkumisesta voinut juuri puhua. Aamulla olo oli kuin jyrän alle jääneellä, ja peilistä tuijotti kauhean pelottava otus (mikä oikein vaivaa nykyajan peilejä, eivät ne ennen noin huonoja olleet?!), niin että se siitä hehkeästä vierailijasta...

Kautta koko vierailun sammuilin ystävien sohville (siis ihan flunssan ja ajoittaisen lämmönkin kukistamana, ei meillä noita alkomahooleja käytetä ;) ), niistin ja yskin kuin keuhkotautinen ja yritin pysyä aikataulussa edes jotenkin. Öisin hikoilin kuumeen pois Belladonnalla, mutta iltaisin olin taas ihan naatti. Osaa tutuista en edes nähnyt kuin parkkipaikoilla, kun halusin sentään päästä edes eroon täältä raahaamistani tuliaisista, ja tunsin itseni lähinnä spitaaliseksi joulupukiksi ;)

Kanavalla%20018-normal.jpg

Ajeltiin kuitenkin ympäriinsä, yövyttiin muutamalla metsätielläkin taas nauttimassa suomalaisen luonnon rauhasta, ja muutenkin ihan vaan Suomessa olosta. Paras ilta- ja aamulenkki tehtiin Puurijärven-Isosuon maisemissa pelkästään pitkospuita pitkin ja nautittiin ihanasta hiljaisuudesta ja suon terapeuttisesta tuoksusta, yskäkin rauhoittui hetkeksi suopursujen keskellä :)

Kesken kaiken (minkäs sitä parantajanoita luonnolleen voi) seuraa taas Arja-tädin niksinurkka. Jos nimittäin kärsitte yskästä, jolle ei tunnu parannusta löytyvän, ettekä saa käsiinne kuusenkerkkäsiirappia, joka on ehdottomasti maailman paras yskänlääke, ja jota taas aion itsekin ensi keväänä Suomessa valmistaa, voitte kokeilla luontaistuotekaupan Santasapinaa, jossa on myös sitä kuusenkerkkää ja peittoaa lääkäreiden kolmiolääkkeet mennen tullen. Makukaan ei ole kamalan paha, joten voi tunkea yleensä myös lapsille ja eläimille. Oma yskäni lieveni puoleen saatuani sitä vihdoin käsiini, joskin tällä kertaa tarvitsisi vielä toisenkin pullollisen loppuakseen kokonaan kaikkien matkarasitusten jälkeen.

Kanavalla%20024-normal.jpg

Muutamaa mahdollista asuinpaikkaakin käytiin katsomassa, ja pari vaikutti ihan lupaavalta (toisessa oli aivan meille sopiva osoitekin, mutta sen kerron vasta, jos oikeasti sinne muutetaan), joten saa katsoa, kunhan löydetään tälle talolle ostaja...

Matkan tosi hyvä anti oli tuttujen turvalliset koirat, joiden kanssa koirat saivat leikkiä. Varsinkin Rondolle, jolta täällä ovat puuttuneet vieraat koiratuttavuudet lähes tyystin, ranskalaiskoirat kun eivät juuri lähelle tule, vaikka haluaisi, oli terveellistä huomata, että vieraatkin koirat ovat ihan mukavia.

Erityisen hyvin synkkasi Rondolla ja Onni-sheltillä, Unton pikkuveljellä, joka on Rondoa reilun kuukauden nuorempi, vaikka hyvänä kakkosena tulivat tietysti Calle ja gööttinartut :), ja tietenkin Sirpan ja Japin luona asustava Rondon ikioma Milo-veli.

Oli hauska seurata Rondon reaktiota meille tuttujen, mutta tietysti Rondolle vielä vieraiden ihmisten kohtaamisessa. Aluksi se oli vähän ymmällään, kun isoveljet eivät haukkuneetkaan tiettyjä ihmisiä edes aluksi (matkalla pitää erityisesti olla tarkkana, ketkä meitä lähestyvät), mutta tosi pian sillä alkoi raksuttaa, että ahaa...Sitten se katsoi meitä muita kysyvästi heti alkuun mennessämme uusiin paikkoihin - "tunnetaanko me nämä, ai jaa, me tunnetaan siis nuo" ;). Haukkuminen loppui siihen.

Kanavalla%20027-normal.jpg

Batman-kanava kiittää ja kuittaa taas tällä kertaa. Koiranainen lähtee sulkemaan laitumen porttia pihatöistä poistuvien hepojen jäljiltä ja siivoamaan tallia. Lohifileetkin pitää vielä ennen sitä asetella suolapedille jääkaappiin - senkin reseptin taidatte kuulla ennen pitkää, halusitte tai ette ;)