Tieto lisää tuskaa...Perjantaina kävi Karl vuolemassa hevosten kaviot, ja huomasi siinä samalla, että ai, meidänkin hevosten jaloissa on noita botflyn munia. Siis mitä...? En ole vieläkään löytänyt sanalle suomalaista vastinetta, kun kone työntää vaan ranskalaisia termejä, vaikka päällään seisoisi, eikä latinalaisestakaan termistä (joku Ostridae...) ollut tällä kertaa apua. Mutta joka tapauksessa täällä on siis olemassa joku pieni kärpänen, se botfly, joka munii lähes silmälle erottumattomia (luulin niitä heinäsiemenhiukkasiksi) munia hevosten etujalkojen karvoitukseen, yleensä polvien alapuolelle. Siinä ne sitten kutittavat ilmeisesti jonkin verran hevosta (Karl sanoi heidän hevostensa tulevan hulluiksi ja hyppivän ympäriinsä), saavat sen nuolemaan jalkojaan, ja voila - munat kulkeutuvat hevosen suolistoon ja kehittyvät - miksikäs muuksi kuin madoiksi.

Kaiken lisäksi näitä munia ei karvoista saa irti juuri millään - veitsellä raapiminen on osoittautunut parhaaksi poistokeinoksi, mikään täikampa ei ole tarpeeksi tiheä, ja ne pitävät karvoista kiinni kuin entinen sika limpusta...Nyt olen lisäksi suihkuttanut jalat omenaviinietikalla aamuin illoin, eikä niitä munia ole enää tullut joka päivä niin paljon. Hyvä puoli noiden hevosten kohdalla on se, etteivät ne tunnu noteeraavan munia lainkaan, kai ne ovat kesäihottumahevosina niin tottuneita kaikenlaisiin kutinoihin, ettei tuommoinen enää hetkauta, eivätkä niin ollen ole edes pahemmin nuolleet jalkojaan.

Mutta kaikesta huolimatta pitää taas ihailla luonnon viisautta. Siis mistä nekin osaavat munia juuri etujalkoihin, ja kaiken lisäksi oikealle korkeudelle, niin että varmimmin päätyvät eläimen ruuansulatuskanavaan...

Hein%C3%A4kuu%202013%20051-normal.jpg

Kärpäset, ihan ne tavalliset, juhlivat kyllä täällä sisälläkin näin kesäaikaan, kun ikkunoita on pakko pitää ainakin raollaan. Meillä niitä eliminoivat kissat, koirat (jopa sokea Tino onnistuu joskus nappaamaan jalallaan kävelevän ötökän) ja kärpäslätkä ihan luomukeinoin. Ainoa pulma on sen lätkän kohdalla tuo kärpäslätkäsyndroomainen koira, nimittäin Rinti. Se sekoaa haukkumaan niin vimmatusti joka kerran lätkän kolahtaessa maaliinsa ja yrittää välillä syödä koko vempeleen. Eikä se todellakaan johdu halusta suojella kärpäsiä - Rinti louskii niitä kaikista innokkaimmin -, onpahan vain joku ilmentymä puolustushalukkuudesta, joka saa kummankin collieni räjähtämään raivoon nähdessään vaikka kepin katkomista puuta vasten. Rio sentään ei välitä kärpäslätkän äänestä viis, mutta sekin sekoaa, jos katkaisen koirille heitetettäväksi ottamani kepin puuta vasten sopivamman mittaiseksi. Kaikkea ne geenit teettävät, jopa niin pehmeässä koirassa kuin Rio :) Rioa nyt on turha edes yrittää viedä luonnetestiin sen ilotulitusepisodin jälkeen, jos emme sitten jossain vaiheessa ensin leiriydy noin vuodeksi jonkun ampumaradan lähistölle, mutta Rintin voisi hyvinkin Suomessa sellaiseen viedä. Pitää vain toivoa, ettei se syö keppiä heiluttelevaa hahmoa...

Ja kyllä, olen yrittänyt siedättää sitä kärpäslätkän ääneen - näkisittepä ne namipinot, joita on syötetty lätkän äänen säestyksellä! Hetken se siedätys tehoaa, eli noin kaksi minuuttia, mutta kun on aika listiä seuraava kärpänen, vimmattu haukkuminen jatkuu...Se siitä Suuresta Kouluttajasta ;)

Hein%C3%A4kuu%202013%20061-normal.jpg

Sunnuntaina oli varjossa + 31, missä on ainakin minulle jo melkein puolet liikaa, eivätkä nuo kanssaeläjätkään kovin tyytyväisiltä näyttäneet. Lauantaiksi oli luvattu ukkosta, ja ihan luvattuun aikaan alkoikin kuulua jatkuvaa jyrinää etelän suunnalta. Ryntäsin työntämään hevoset sisään, suljin kissojen ulkoiluikkunan ja kaikki muut tuuletusaukot (tarpeetonta sanoakaan, että Rio oli siinä vaiheesa ollut maailmanlopun tunnelmissa jo ainakin tunnin, kaikista troppauksista huolimatta...), ja sitten odotettiin suurta sadetta. Tynnyrit oli pesty ja puleerattu uutta vesisatsia varten, vaan kuinkas sitten kävikään... Kiivettyään näille kukkuloille oli ukkonen jo varsin väsähtänyt, ja parin ponnettoman jyrähdyksen ja onnettoman sateenyrityksen jälkeen se lähti huilaamaan muualle. Pari kertaa sen jälkeen on satanut ropsahduksen, joka ei ole auttanut maan kuivuuteen juuri yhtään, joten tilauksessa on edelleen kunnon sade oikein bretagnelaiseen malliin :)

Hein%C3%A4kuu%202013%20064-normal.jpg

Nyt on sentään hiukan viileämpää luvassa, vaan ei vieläkään kunnon sadetta, ja lämpötila pysynee lähiviikon sentään alle +25:n.

Jos jotain iloa näistä helteistä on pakko löytää, niin edes Pörrille ei ole ruoka maistunut tavalliseen tapaan, ja sen laihdutuskuuri alkaa vihdoin tuottaa tulosta :).  Nyt se käy taas useammin ruokailupaikalla, mutta tyytyy silmäilemään synkeästi tavallista näkyä - tarjolla on pelkkää vettä, ja ruokakupit visusti korkean kaapin päällä, mistä laskeutuvat sen ulottuville vain harvoin ja harkiten, vaikka toisten kissojen tullessa paikalle ruokaa tuntuu kyllä riittävän. Elämä ei aina ole reilua pienille (ja varsinkaan paksuille) kissoille.

Hein%C3%A4kuu%202013%20042-normal.jpg