Meidän liveboksista tuli eilen iltapäivällä deadbox, se mykistyi täysin eikä ottanut edes sähkövirtaa vastaan. Se on (onneksi, kiitos Julien ja Karlin neuvojen) vuokraboksi, joten sen tilalle saa ilmaiseksi kaupasta uuden. Kuulostaa helpolta, ja periaatteessa se sitä onkin, mutta se kauppa oli melko täynnä, ja kun ranskalaiseen tapaan jokaisen asiakkaan asioiden hoitamisessa menee vähintään vartti, ihan asian yksinkertaisuudesta riippumatta, odottamisessa meni valehtelematta varmaan tunti. Onneksi olin ottanut Rondon autosta mukaani sivistymään, kun näitä ihmiskontakteja on meillä täällä niin vähän, niin että odotus tuntui lyhyemmältä, kun oli juttuseuraa ja voitiin yhdessä kommentoida suomeksi palvelun hitautta ja vähän muutakin. Meinasi silti tulla Rondolle aika pitkäksi, mutta tehtiin välillä vähän kuonotuksia (käden koskemista kuonolla), ja sitten se taas makaili ihan rauhassa. Oli siellä sentään jokunen koiraihminenkin, jotka seurustelivat kanssaan, yksi ihan oikeakin sellainen - aloitti silittämisen kuonon sivuilta :) Kauppa ehti mennä kiinnikin (taisi olla kuudelta, tai ehkä varttia vaille täkäläiseen omituiseen tapaan), ja kun vihdoin saimme uuden boksin kainaloon, meidät ohjattiin takakautta ulos. Ahistaa aina tuommoiset tilanteet, mutta onneksi sieltä löytyi kaasukammion sijaan ihan oikea ulko-ovi...

Asentamisen piti olla helppo juttu, ja ihmeekseni sain kaikki johdot laitettua ihan oikein (käyttöohjeen katsominen helpottaa kummasti...yleensähän en niitä harrasta ;) ), mutta nettiyhteyttä ei syntynyt sitten kirveelläkään. Aamulla soitin taas kerran Orangen englantilaiselle apulinjalle, jossa tosi miellyttävä ja kärsivällinen skottiaksenttinen (aah, olen heikkona siihen, vaikka puhelimessa oli kyllä hieman vaikea ymmärtää...) mies johdatti minut kaiken maailman outojen vaiheiden läpi tilaan, jossa toimii taas sekä netti että lankapuhelin. Jesh :)

Ja tämä kaikki tietysti juuri sen jälkeen, kun olin onnitellut itseäni, että kaikkien johtojen sun muiden vaihtojen jälkeen meillä sentään toimii netti nykyään ilman ongelmia...

 

Kastanjat%20002-normal.jpg

 

Eilinen aamukaan ei kyllä alkanut hyvin. Katson aina ensimmäiseksi noustuani makuuhuoneen ikkunasta tallille, että siellä ovat ovet kiinni ja kaikki ok - no, ovet olivat eilenkin kiinni, mutta Blakkur ja Valle likomärkinä ulkona laitumella... Niiden oven salpa ei taas kaikkien sateiden jälkeen osu millään kohdalleen (jostain käsittämättömästä syystä kaikki ulkorakennusten puuosat ovat yleensä käsittelemättömiä ja imevät tietysti kaiken taivaalta tulevan sateen sisäänsä, varsinkin kun räystäätkin puuttuvat joka paikasta), ja olin sitonut sen narulla kiinni. Jostain ihmeellisestä syystä Karl on ilmeisesti heittänyt paalinaruja sisältäneen säkin roskiin matkamme aikana (vaikka kaikkien pitäisi tietää, ettei maalla ole elämää ilman paalinaruja ;) ), ja jouduin käyttämään huonoa puolilahoa narunpätkää, ajatuksena, etteivät ne nyt yhdessä yössä sitä riko. Kuuluisia viimeisiä sanoja - ne olivat kaikesta päätellen saaneet oven auki jo iltayöstä ja sen jälkeen vielä sulkeneet sen jälessään niin tiiviisti, ettei niillä ollut ollut toivoakaan päästä takaisin sisään. No, ehkä tuulikin oli tehnyt osansa, mutta ovi oli juuttunut niin tiiviisti kiinni, että sain kehittää kivien ja parrun avulla kunnon vipusysteemin, ennen kuin itsekään sain sitä avattua. Puuh... Nyt se on sidottu ohuella mutta vahvalla nailonisella koiranhihnalla, ja ainakin viime yön kaikki heposet olivat viettäneet ihan katon alla :).

 

Kastanjat%20010-normal.jpg

 

Kastanjat%20011-normal.jpg

 

Nämä ovat alkaneet avautua, ja kaikki lenkit kestävät nykyään kauemmin, kun matkan varrelta pitää kerätä kaikki saatavilla olevat kastanjat hevosille. Juuri, kun olin kiitollinen, ettei Rondo ole ollut noista kiinnostunut, sain kaivaa tänäaamuna sen suusta ensimmäisen. Samperi.

Noita piikkipalloja on vielä runsaasti puissakin, joista niitä tipahtelee harva se hetki. Toivon vaan, etten satu juuri silloin olemaan siinä alla...

 

Kastanjat%20016-normal.jpg

 

Väri, jota monet tavoittelevat, mutta harvat saavuttavat: aito kastanjanruskea :)

 

Eilen illalla tullessamme siltä boksinvaihtokeikalta poikkesimme kanavalle iltalenkille, ja manasin taas täkäläistä koirakuria. Lähes koko lenkin saimme kulkea omassa rauhassa, mutta eikös viimeisen mutkan takaa tullut näkyviin mies kolmen koiran kanssa (kaksi ilmeisesti bordercolliesekoituksia, tai aitoja, ja kolmas ties mikä, mutta melko iso sekin), ja kaikki tietysti vapaana. Lähdimme perääntymään sen verran, että isäntä sai vihdoin kaikki koiransa kiinni kovan pyydystämisen jälkeen, ja kun ehtivät kohdallemme, ainakin yksi niistä karjui kunnon uhkauksia omille koirilleni. Mitäs, jos ne olisivat olleet heti siinä mutkan kohdalla, eikä se mies olisi ehtinyt ottaa niitä ollenkaan kiinni?! Voihan olla, että se rähjääjäkin olisi käyttäytynyt paremmin vapaana, mutta ei kyllä kommenteista päätellen, ja kun Rondo edelleen ainakin tuommoisissa tilanteissa ääntelee, vaikkei muuta kuin epävarmuuttaan haukkuen, niin kuuden koiran sekamelska on jo aika vaikea selvittää. Hemmetin itsekkäät ranskalaiset!

 

Kastanjat%20006-normal.jpg

 

Toissayönä minulle välähti, miten saan koirien nahkapannat erotettua toisistaan - kas näin. Nyt on jokaisella erivärinen letitetty ystävänpätkä pannassaan :) Mietin jos jotain pantakoruja sun muita, mutta kun ne vaan kilisisivät noita osoitelappuja vasten ja haittaisivat koirien korvia, niin hylkäsin sen ajatuksen alkuunsa. Myöhemmin ehkä korvaan nuo iloisenvärisillä minitupsuilla, mutta nyt ei ollut sopivaa lankaa semmoisiin - mielessä kävi myös itämaiset riippuvat hapsutupsut, joita näkee esim. salukien pannoissa, mutta niihinkään ei ollut tarveaineita. Tietysti noihin osoitelappuihin voisi laittaa kunkin koiran nimen, mutta niin kokematon en ole - takavuosien koiravarkauksien aikoihin muistutettiin ihmisille, etteivät vain laittaisi koiran nimeä näkyville pantaan, vaikka tuntuu taas unohtuneen monilta, ja tietysti uusimmat omistajat eivät asiasta ole koskaan kuulleetkaan. Ei silti, että omat koirani vapaana menisivät kolmea metriä lähemmäs vieraita ihmisiä, mutta kuitenkin...

 

Kastanjat%20018-normal.jpg

 

Possu ja sen kaveri :)

 

Tiedättekö muuten, miten mahdutetaan yksi ihminen ja kolme collieta parin neliön vessaan, jonka ovi kaiken kukkuraksi aukeaa sisäänpäin? En minäkään tiedä, mutta onnistuimme kuitenkin. Tuolla vesipuistossa on nimittäin juuri sellainen vessa, jonka ovi ranskalaiseen älykkääseen tapaan aukeaa sisällepäin, ja vähän se vaati ahtaustuntemusta, mutta selvittiin kaikki sisään, ja vielä uloskin sieltä. Siitä olisi voinut tulla aika viihdyttävä youtube-pätkä, tai voisimme peräti päästä Ennätysten kirjaan - harjoitusta tässä maassa ainakin saa ;)

 

Kukkaretki%20102-normal.jpg

 

Ai niin, Rio kiittää Nooraa onnitteluista :)

Tuulisin terveisin Bretagnesta.

P.S. Tänäaamuna on mykistynyt vasta yksi puhelimen laturi...