Kyllä voi sitten ihminen olla unohtavainen... Eilen ollessani katsomassa sitä kooikerinpentua omat koirat olivat autossa - kuin myös juuri noutamamme jäiset lihalaatikot. Avasin pari laatikkoa, joista otin pennun perheen lihat, ja peitin ne vilteillä, ettei Rinti ihan heti eksy niihin kuonoineen. Vaan oli eksynyt kuitenkin, siinäkin lyhyessä ajassa. Autoon tullessa huomasin, että yhdestä laatikosta oli pusseja vedelty ulos ja vähän järsitty kulmia, mutta mitään kummempaa ei näyttänyt tapahtuneen. Kotona tajusin, että itse asiassa se ryökäle oli syönyt lähes kokonaan yhden reilun puolen kilon pussin jäädytettyä naudan sydänjauhelihaa, vain pieni pala oli jälellä.

Rinti ei näyttänyt mitenkään kärsivän tempauksestaan, edes sisäinen vilu ei tuntunut vaivaavan, vaikka vatsassa oli melko mötikkä jäistä lihaa. Uhkasin kuitenkin, etten enää anna illalla sille yhtään ruokaa, sen päivän ruuat oli sitten siinä. Ja mitäs tapahtuikaan, kun tuli iltaruokinnan aika... Tämä lahopää laittoi viattoman nälkäisen pennunkin kuppiin normaalin annoksen ruokaa edes muistamatta aikaisempaa mässäilyä. Viideltä aamulla Rinti pyysi sitten ensimmäisen kerran ulos, seuraavan kerran seitsemältä  - sitten muistui jo emännänkin mieleen edellispäivän luvaton ruokailu. Koira näytti siltä, että vatsassa kiersi vielä jotain eikä olo ollut paras mahdollinen. Annoin annoksen homeopaattista - kuinkas muutenkaan - Nux vomicaa, kaikkien mässäilijöiden ja ylensyömäreiden ja muuten vaan sappivaivaisten pelastavaa ainetta. Talliin mennessä ulos tuli vielä vihoviimeinen satsi, ja sen jälkeen Rinti oli taas kunnossa - ja ruokakupilla odottamassa lisää :)

Olen pikku hiljaa tässä oppinut ainakin sen, että jos collieni läähättävät keskellä yötä, se ei todellakaan johdu kuumuudesta, ja on paras hankkiutua ylös sängystä mahdollisimman nopeasti ja päästää koira välittömästi ulos. Moneen kertaan olen siunannut varsinkin Rintin kohdalla sitä pientä kirkasta pantalamppua, joka ilmaisee koiran olinpaikan pimeässä mäessä, ja keikkuu puolelta toiselle iloisesti kun asiat on hoidettu ja koira voi taas hypellä sisään. Yleensä sitä kuitenkin tarvitaan vain silloin, kun Rinti käy Tinon kanssa aamupissalla heti herättyä, usein sitä ei ole onneksi yöllä tarvinnut päästää ulos.

Ai niin, ja jos joku nyt ihmettelee sitä Rintin alkavaa virtsatulehdusta, että johan on sairas pentu, niin ei se nyt ihan sitä tietenkään vielä ollut, olipahan vaan taas istunut tovin kylmällä hangella ja sen takia pissitti. Riolla on ihan sama juttu, vaikka onkin jo aikuinen, kun se raukka luulee varmaan olevansa samojedi, muttei siedä kylmää lunta ihan siinä määrin kuitenkaan...

Täällä alkoi nyt illalla taas tuulla ihan kamalasti, ja liukasta on monin paikoin niin, ettei tahdo pystyssä pysyä. Aamulla on varmaan taas kelkkalenkin aika, jos aikoo johonkin ehjänä päästä. Jäällä on vettä jo niin, ettei sinne ole mitään asiaa, ja voi olla, että se lysti jo loppui tältä talvelta, mutta kevättähän se vaan tietää :)