Huh, johan oli viikko! Lauantai-illalla Rondo oksenteli muutaman kerran, troppasin sen ja seuraava yö meni ihan hyvin, mutta sitten sunnuntaina se ripuloi ja oksenteli, eikä mikään tuntunut kunnolla auttavan. Maanantaina mentiin lääkäriin, otettiin kuvat, ja mahassa näkyi jotain rihmamaista varjostumaa, josta eivät osanneet sanoa, oliko vierasesineen vai tulehduksen aiheuttamaa. Rondo sai pahoinvointilääkettä ja jotain litkua, jonka piti rauhoittaa suolistoa ja auttaa varjostumaa näkymään selvemmin seuraavana päivänä.

Tiistaiaamuna mentiin taas lääkäriin, pahoinvointi oli kyllä loppunut, mutta pentuparka kamalan väsynyt. Edelleenkään mahasta ei kunnolla näkynyt, mitä siellä oli, ja Rondo jäi tarkkailuun klinikalle. Iltapäivällä soittivat, ettei ole kyse mistään vierasesineestä, mutta laittavat Rondon nyt tippaan, ja sen pitäisi jäädä vielä yön yli sinne hoitoon. Kaahasimme taas Rostreneniin viemään Rondolle oman viltin ja Kettu Geen, sen lempilelun. Siihenkin asti olin itkenyt jo enemmän kuin viime vuoden aikana yhteensä, ja otin kaikki mahdolliset apuaineet, etten repeäisi klinikalla, vaan olisin tyyni ja reipas. Joo-o, heti kun sain Rondon häkin auki, itkin taas kuin vesiputous. Rondo oli kyllä niin poikki, ettei edes huolestunut, makasi vaan väsyneenä tippa jalassa. Tuntui kuin olisi jättänyt sydämensä klinikalle, niin vaikeaa oli lähteminen. Menin isojen koirien kanssa kanavalle kävelemään, ja saimme onneksi kulkea ihan rauhassa, sillä arvatkaa mitä - juu, itkin koko lenkin...Koiratkin kulkivat kuin maansa myyneet jäljessäni, vaikka yleensä rakastavat kanavalenkkejä.

Yö meni jotenkin, ja heti aamulla klinikan auettua soitin sinne - Rondoa hoitanut lääkäri oli tällä välin jäänyt vapaapäivälle, mutta toisen piti olla heti aamulla tavattavissa -, eikä eläinlääkäriä saatu puhelimeen, kun oli jo hoitamassa toisia potilaita. Vastaanotossa eivät myöskään osanneet sanoa mitään Rondon voinnista. Soitin ohjeen mukaan uudestaan kahdeltatoista (siinä välissä kiipeilin tietysti seinille), mutta lääkäri oli lähtenyt muualle (luultavasti lounaalle, ranskalaiset tuntien...). Vastaanoton nainen sentään tiesi sanoa, että "it's good for Rondo". Aluksi ilahduin, mutta sitten rupesin miettimään, että mitä hän mahtoi puutteellisella englannillaan yrittää sanoa - että Rondo voi paremmin, että se on vielä elossa, vai että se on kuollut ja sillä on nyt kaikki hyvin...

Taas kaksi tuntia seinille kiipeilyä, kunnes vihdoin sain lääkärin kiinni, ja hän sanoi Rondon jo syövän ja leikkivän, ja että saisin hakea koirani viideltä kotiin, tai jättää sen vielä yöksi tarkkailuun mahdollisen ripulin vuoksi. Arvatkaa olisinko jättänyt!

Taas kanavalle isojen kanssa ennen viittä, jossa itkin tällä kertaa ilosta, sitten klinikalle, jossa pitkän odottelun jälkeen Rondo vihdoin tuotiin minulle. Oli raukka jo niin sopeutunut siihen häkkielämään, että kesti, ennen kuin saivat sen houkuteltua häkistä ulos, mutta voi sitä riemua, kun vihdoin tajusi, kuka oli tullut! Itkimme ja uikutimme yhdessä autossa, ennen kuin vihdoin saatoimme lähteä ajamaan kotiin ;) Seuraavat kaksi yötä Rondo nukkui tiiviisti sängyssä, vaikka yleensä sille tulee siellä nopeasti liian kuuma, ja on seurannut minua entistä tiiviimmin sisällä ja ulkona.

Joka tapauksessa Rondo voi nyt hyvin, syö kaikkea mahdollista tukilääkettä klinikalta saatujen lisäksi, ettei vaan tule takapakkia, ja alkaa olla niin täydessä vedossa, että toisille ottaa koville ;) Rintikin raaski vasta tänään komentaa sitä ensimmäisen kerran... Tiedä sitten, minkä bakteerin oli jostain onnistunut saamaan, mutta sitkeältä vaikutti.

Eilen käytiin klinikalla hakemassa sinne pesuun jääneet viltti ja kettu, ja Rondo ihan uikutti ilosta nähdessään tutut hoitajat, joilla myös näytti olevan hauskaa nähdessään Rondon, että hoito oli ainakin ollut hyvää :) Vähän enemmän kyllä täällä voisivat panostaa omistajankin mielenrauhan huomioimiseen...Yritämme nyt väkertää jonkun kortin Rondon valokuvalla ja viedä sen klinikalle suklaarasian kera vielä ennen joulua.

Tässä on taas joku häikkä, eikä kuvia saa liitettyä...

Edellinen viikko meni pakatessa postipaketteja. Joka päivä vietiin vähintään kolme pakettia postiin, viimeinen lähti vasta tämän viikon maanantaina, toivottavasti ehtii jouluksi Suomeen. Tännekin on posti rahdannut lähes joka päivä tällä viikolla paketteja ovelle. Postinkantaja toivotti minulle hyvää joulua jo reilu viikko sitten, mutta on varmaan jo luopunut toivosta, eikä puhu enää ylimääräisiä ainakaan ennen aattoa, kun saa jatkuvasti juosta saman tyypin ovella ;)

Kiireet eivät ole vieläkään ohi, vielä pitäisi saada kaksi ja puoli sukkaa valmiiksi Julielle ja Karlille, mutta ne voidaan ajella viemään vaikka vasta aattona.

Täällä on oikein kunnon bretagnelainen talvisää: sataa ja tuulee oikein olan takaa. Lähes joka yö on saanut laittaa hepoille pyjamat (fleece-loimet) päälle, milloin märän turkin, milloin odotettavan kylmän yön vuoksi... Mutta säästä viis, meillä on joulu ja juhannus ja kaikki mahdollinen yhtaikaa, kun Rondo on taas terveenä kotona :)